Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rane tuolla edellä sanoo totuuden. Kuka on niin hölmö, että haluaa murjottaa vanhassa kuusikossa järvenrannalla, johon ei sen vertaa henkäile tuuli, että hyttyset pysyisivä poissa. Aurinko ei paista jne.
Aukkohakkuun jälkeen ei mene montaa vuotta, kun vanhan puuston tilalla on terhakka nuori metsä, jossa sivutuotteena marjat ja sienet menestyvät hyvin.
Minusta minimivaatimus pitää aina olla, että yksikään puu ei ylety rakennusten räystäisiin, jos ne kaatuu. Se ei vielä ole paljon.
Metsuri Mopokuski:”Joissakin vaativimmissa tehtävissä kuten leimikon suunnittelijan tehtävissä on myös käytännön harjoittelu. Nämä kurssit on suoritettava joka vuosi.”
-Eipäs nyt liioitella: Leimikonsuunnittelutyössä riittää ihan oma – vapaa pukeutumistyyli, eikä tarvitse olla kypärääkään, jos ei itse halua. EA-kurssi on luonnollinen vaatimus kaikilta, ei pelkästään mopokuskeilta. Yleensä on ollut meilläkin käsky osallistua joka vuosi väh. 5 päivää koulutukseen – jotkut innokkaimmay koulutettavat käyvät jopa kolmekymmentä päivää /v. Silloin työnantaja katsoo jo pitkin nenänvarttaan, koska kurssimaksun lisäksi pitää päivärahat ja palkka maksaa tyypille, joka ravaa samoilla kursseilla jatkuvasti, eikä siellä näytä päähän menevän muu kuin viina.
Opettajilla on aikalailla kaikilla EA-kolmonen suoritettuna ja lisäksi joka syksy ovat Punaisen ristin toimesta järjestetyillä oppilaiden EA-kurssilla kakkosopettajina. Kurssi on Punaisen ristin yksinoikeus, joten sieltä pitää aina olla kouluttaja ja siitä maksetaan aika suolainen hinta.
”Kertaus on paheiden äiti” – sanotaan ja siinäkin tulee rutiini aika pian.
Mopokuskit mölähtivät heti – välittömästi, kun tuli puhe oikeasta työnteosta. Toki jokainen metsäammattilainen saa puun kuin puun nurin, suurin osaa on niitä kaadellutkin.
Nuo väitteet ”Työturvallisuuslisenssistäkin” joutavat roskakoriin, kun on oikeassa metsäoppilaitoksessa suorittanut opinnot. Sieltä saa pätevyydet kaikkiin ammatissa vastaantuleviin tehtäviin. Toki tiedän, että on tumpeloita, joiden taidot eivät riitä edes letkun tekemiseen, eikä voiteluöljyn määrän toteamiseen moottorissa, puhumattakaan voimansiirrossa. He hankkivat joulukuusensakin Rotarien kuusimyynnistä.
Ajatushan on ihan fiksu. Mökkiläinen, joka halua metsämaiseman mökin ympärille. Kunhan hän varautuu maksamaan ”vuokraa” siitä metsämaisemasta. <<esim vuodeksi kerrallaan. Maksu etukäteen, eli Tammikuun toinen päivä kilahtaa tilille maksu siitä, että maisemaan ei ole esim koskettu lainkaan, tai sopimuksen mukaan.
Uskon kyllä, että vuokraisäntiä löytyy, kunhan hinnat ovat kohdallaan. MINÄ olisin oikein pätevä arvioimaan vuokran suuruuden!
Giljotiinikoneet ovat toki puunkaatoon ja katkaisuunkin ihan päteviä, mutta ainespuun tekoon ne eivät oikein sovellu, koska katkaisussa puu särkyy niin pitkälti, että sen käyttö esim tämänpäivän sahoilla edellyttäisi tukin molempien päiden – aika roheeta tasaamista ja kuitupuunkin päät olisivat kuin maalisuteja, joissa olisi sitten multaa, hiekkaa ja kiviä.
Karsiminen taitaa giljotiinikoneista yleisesti puuttua.
Tuota Planterin mainitsemaa moottorisahan käyttämisen poisjäämistä ihmettelen toki myös. Silloin ennen oli traktoreissa M-saha, yleensä vielä kohtalaisen pitkällä laipalla, jolla sai hieman vaikeammastakin paikasta sahattua puun tai kannon pois.
Kerran olin metsätraktorin kanssa hyvin epätasaisessa maastossa talviaikaan ja kone luisui sellaista rinnettä kylki edellä alaspäin pysähtyen tukkikokoisen männyt voimalla keskinivelen kohdalta nojaamaan siihen mäntyyn.
Loppujen lopuksi pelastukseksi koitui moottorisaha, jolla sain männyn pois siitä runkoa tukemasta. Oli mielenkiintoinen paikka, eikä siitä vielä ilman kohtalaista vaijeria olisi ehjänä noustu. Ensimmäinen mänty lähti juurineen, jonka tyveen – aivan maanrajaan vaijeri kiinnitettiin. Kello näytteli jo kokolailla keskiyötä.
Talousmetsässä ollaan enskan ja energiapuusavotan merkeissä pahasti myöhässä, jos siellä tarvitaan koneita, jotka puivat kevyesti kolmen kuution tukkirunkoja. Kyllä nykyurakoitsijoilla on niin kätevät lavettiautot, että pienempiinkin savotoihin on nopeaa ja helppoa tulla savotoimaan. Ei tarvita kolmenkymmenen tonnin painoisia koneita, jotka vaativat 5 metriä leveät ajourat, jotka pitäisi ainakin sorastaa, ehkä jopa öljysoralla ja joiden motokoura on henkilöauton kokoinen, jolla ei pysty jättämään puita ehjäksi alle kolmen metrin väleillä.
Kun Energian ja kuidun hinta on lähellä toisiaan, niin ihan hyvin voi kuidun minimimitan sopia vaikka 10 cm:iin. Se vain hieman sekoittaa, kun jotkut pöljät kuvittelevat sellaisten jo kuuluvan tukkipinoon.
Mihin perustuu esitys, että energiaan menevän latvarangan pitäisi olla tyvipäästään kymmensenttinen? Sehän on latvus kourassa valmiina, kun kuitu on katkaistu. Ei kai mopokuski kuulu siihen vajaaälyisten porukkaan, joka kuvittelee, että kaiken energiarangan tarvitsee olla 4,5 metriä pitkää?
Mutta tuo energiarangan karsiminen motokorjuussa edellyttää mielestäni huolellista ennakkoraivausta, jossa kaikki alamittainen on kaadettu pois. Eli Jeessit pois metsästä ja runkoluku n. 2000 r/ ha.
Kun metsästä poimitaan esim neljän – viiden tukin puut pois, niin onhan komeita tukkilavereita tienvarsivarastossa. On järeyttä, kun jokainen runko on ollut esim. vähintään 35 cm 1,3 metrin korkeudelta. Kun ei muuta hakata, niin tukkiprosentti on yli 90 .
”Metsää älköön hävitettäkö”: Metsän hävittamistä on sen käsittely siten, että sen luontainen uusiutuminen vaarantuu.
Nyt on nämä ohjeet ja jopa laki mitätöity ja metsäänsä saa hävittää hakkaamalla sitä iso pää edellä. Kun metsä on päässyt vaiheeseen, että valtapuista saadaan yksi tukki, tempaistaan yläharvennus useammankin kerran. Havuvanerin tekijät ajetaan ostoreissulle ulkomaille, jossa vielä ymmärretään järeän puun arvo.
Onhan se niin, että jatkuvassa kasvatetussa tukkiprosentti saattaa olla hyvinkin korkea. On varsin luonnollista, kun hakkuu tehdään harsintana, jossa vain suuria puita kerätään metsästä. Kun harsintoja on tehty muutama kierros, niin jos pidetään kiinni määrämitasta, alkaa kertymä pienentymään ja harsintojen väli pidentymään.
Lopuksi ei ole enää yhtäkään määrämitan täyttävää ”Kypsää tukkipuuta” otettavana – Ellei järeydestä tingitä. On toki niin, että kuusikymppinen voi alkaa ostometsiään harsimaan vaikka kuinka, niiden puumäärät ja kasvukyky riittävät pinta-alaan suhteutettuna yleensä ihan hautaan asti.
Siis ensiharvennus oli tehty 2008-2009 ? Ensiharvennus, joka kaikki meni energiapuuksi?
Käytännössähän on ihan sama, minkälaiseksi tuotteeksi puut menevät, kunhan rahnaa tulee niin paljon, että jotain jääkin.
Hyvät konekuskithan sen tekevät, – hyvän jäljen. Huonoista värkeistä ei tosin saa hyvää metsää hyväkään kuski, varsinkaan jos ei ole haluja tehdä.
