Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ensimmäisen kerran olen oikean metsätraktori puikoissan ollut v. 1970. Evolla oli kaksi metsätraktoria ja kaksi metsävarusteista maataloustraktoria.
Vuosien saatossa Jätkä on osallistunut lähikuljetuskoulutukseen sekä metsäkoneilla, että varustetuilla.
Takaan, että Mopokuski ei ole ajanut – ei edes ohjaamossa käynyt vm 2020 Hybridi- hakkuukoneella. Vaan minäpä olen! Ja kone on vielä ehjä. Yksi vika siinä on: Se on helvetin iso.
Jäteöljyä on pohdistettu eri systeemeillä Ehkä para ja halvin keinoon, okn öljyn seassa on aina vettä. Annetaan veden jaesim metallin asettua pohjalle. kun tulee pakkasia, valutetaan päältä ”puhdas” öljy kanistereihin. Moskat jäävät jäähän pohjalle. Likaisista tynnyreistä pääsee kätevästi eroon, kun laittelee niihin lisää moskaista tavaraa ja jättää ne sopivaan paikkaan. Hyvässä lykyssä ne varastetaan siitä.
Toinen puhdistustapa on, kun kaveri oli värkkäillyt autonmoottorin öljypumpusta ja käytetyistä suodattimista puhdistamon, joka pyöri pikkuruisella sähkömoottorilla. Suodattimen tai kahden läpi tullut öljy on käytännössä puhdasta.
MOTO: ketjunopeus on tuplat M-sahaan verrattuna, siinä ei kovin helposti tavallinen öljy pysy edes sitä yhtä kierrosta.
Mutta kun kehuskellaan sitkostuksen vaikutusta öljyn pysymiseen, niin en minä ainakaan ole nähnyt edes rypsiöljyn kerääntyneet teräketjuun. kaikki toimivilla pumpuilla olevien sahojen ketjut ovat lievästi öljyisiä.
Kaikenlaisi paskan tuulettimeen lapioijia täällä. Jotkut eivät vuosikausienkaan ”kokemuksella” osaa säätää vanhanmallisen sahan kaasutinta.
L- suutin on matalat kierrokset, joiden seosta säädellään L-suuttimella. Saha käydä nassuttelee, vaikka H-suutin olisi kiinni.
Kun L-suutinta sahan käydessä hyvin,- kierretään hieman aukipäin, kierrokset laskee. Kun sitä vastaavasti kiertää varovasti kiinnipäin – kierrokset nousevat, kunnes seos menee liian laihaksi ja kone jopa sammuu.
L-suutin ei käytännössä vaikuta sahan tehokäyntiin. Kun naletaan säätää korkeita kierroksia, niin meisseli H-suuttimen kantaan ja jos sinne on jo tehty sahanvalmistajan suosittelema perussäätö, puristetaan kaasu pohjaan. Jos käynti on rökälehtivää, pienennetään H- suutinta, kunnes kone kiertää tosi iloisesti, jos siellä ei kuulu lievää nelitahtisen soundia, , suutinta hieman isonnetaan – SIIS HIEMAN.
Kaasuttimen säädöt pysyvät muuttumattomina, jos ne muuttuvat, vikaa on jossain muualla.
Eräässä kaasuttimessa oli tehosuuttimen päällä kirkkaan silikonin oloista , siis säätökalvon alla, pehmeää ainetta. se liikkui siinä suuttimen päällä ja aiheutti säätöjen vaihtumisen. Tavaran oli täytynyt joutua kaasuttimeen jo tehtaalla.
arto on kovasti leuhkinut huippuansioillaan, mutta verotettavia tuloja kysyttyäni hän luikerteli ja väitti, että on niin kovasti vähennyksiä. Toisaalta – Jos hänen juttunsa pitäisivät edes puoliksi paikkaansa, hänen verotettavat vuosiansionsa pitää olla reilusti yli 100 000 € .
Höpö-höpö.
Kaikki öljy menee enemmän tai vähemmän suoraan – se on aivan varma.
arto on öljykauppiaiden aivopesemä, samoin hän uskoo Huskun ylivoimaan – kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Ei kai kalliin synteettisen öljyn voitelukyky lopu siihen, että se otetaan moottorista pois. Ja kallis (suhteellisen kallis) – jäteöljystä puhdistettu teräketjuöljy muka voitelisi paremmin.
Lokomo 909: aikoihin läheskaissa ajokoneissa oli suhteellisen teräväolkapäiwet ja kapeat renkaat. Mutta nykykoneissakin – kun pyöriä on pantu minet peräkkäin, ne kanttaavat rajusti käännöksissä, kun koneissa on runo-ohjaus. Pitäisi joko akseliuen – taikka pyörien kääntyä.
Myös kantavat telat aiheuttavat luiskahtelua sivuttain, eikä kone pysty kykemaan aina sieltä mistä kuski sen irittää saada menemään.
Kyllä kai Ruotsalainen Mini-brunet oli varsinainen kehitysloikka ajokoneiden taipaleella. Minusta sen pienempiä koneita ei metsässä tarvittaisi ja päivitettynä nykyaikaan nii materiaalien kuin muunkin varustuksen suhteen se olisi ajokoneissa edelleen kova sana kasvatushakkuilla.
Ihmettelen noiden Konemiehiksi tekeytyvien mielipiteitä, kun he ajattaisivat vain suurimmilla mahdollisilla ja kuitenkin esim lavettien kanssa tuhraavat kuin pikkulapset. Jos kone ajetaan lavetille, niin se on yks hailee, siirretäänkö sitä kilometri vai viisi. Oikea kone kohteeseen, niin Jeessikin näkee oikein tehdyn hakkuun jäljen.
Rypsiölytölkin kyljessa luki – ainakin silloin kun minun toimesta sitä sunutettiin katjuihinm puihin ja maastoon – Taisi osa hvitä ilmaankin – VÄLTETTÄVÄ IHOKOSKETUSTA!
Träketjuöljy lentää mm klapikoneen ketjusta, – se lentää, vaikka siinä on sitkoa ja se lentää, vaikka se on rypsiöljyä, joka tarttuu joka paikkaan kuin Korona- virus.
Uskokaa huviksenne, että puhtaanpuoleinen jäteöljy voitelee tasan tarkkaan teräketjun samoin kuin kaikkein sitkeimmäksi sitkostettu teräöljy.
Kunnes toisin todistetaan, mutta niin kovaa pokkaa ei taida monelta löytyä, että todistaisi asian oikeaksi.
Bio – ja Biohajoavista öljyistä ei ole paljoa negatiivista kuulunut, mutta sitävastoin Rypsiöljyistä on senkin edestä. Sahattaessa munkinpaistorasvan tuoksu tulee nenään – ei tosin ärsyttävänä, mutta hieman pidempi seisokki liimaa kaikki liikkuvat osat sellaiseen talmaan, että on joskus vaikeuksia saada edes teräketju ja kärkipyörä toimimaan. Ketjuöljypumppu joskus takkuaa, kun öljy on päässyt kuivahtamaan.
Jossain vaiheessa koneurakoitsijoilta vaadittiin rypsiöljyn käyttöä myös Hydrayliikkaöljynä ja se näkyi ja tuntui Pumppujen ja nestemoottoreiden lyhentyneenä käyttöikänä. Myös letkurikkojen aiheuttamat öljyvuodot näkyivät koneen osissa ja nosturin puomistoissa.
Nykyiset – Biohajoavat öljyt ovat jo eri laatua.
Jos tekee moottorisahoilla veistotöitä, joiden pintoja ei sitten enää hiota tai höylätä / käsitellä, niin ruokaöljyn käyttö on perusteltua. Ainakaan kovin mustaa jäteöljyä ei ehkä kannata niissä käyttää, vaikka se yhtä hyvin voiteleekin.
mehtäukko:”Komatsu 911 ja JD 1270 ovat edelleen rivistöissä. Paino niillä on kyllä hilautunut ylöspäin.”
Kurussa käyttivät eri koneet autovaakassa. Kaikissa oli elopaino useita tonneja korkeampi kuin valmistaja oli ilmoittanut. Silloisen ritiläauton kantavuus jäi suunnilleen kaiklla koneilla liian alhaiseksi. Nykyään ei kymppipyöräisen auton kantavuus riitä oikeille urakkavehkeille.
Rannanperäläine. Kuitenkin noilla aipainoisilla rihveleillä ajettiin ja tehtiin saman verran samassa ajassa määrää kuin noilla ympäristöntuhoojilla.
-Insinöörioppi on yksinkertaisimmillaan sitä, että jos jokin kohta koneessa ei kestä, niin rautaa pitää panna lisää. Jos kone alkaa kestää, jatketaan karikoita ja lisätään tehoa.
Jos autossa on sopivan voimakas – hyvin vääntävä Diesel-moottori, ei kuomullinenkaan kärry, joka ei kuitenkaan ole korkeampi kuin vetoauto – juurikaan nosta kulutusta.
Jos otetaan huomioon jarruttoman kärryn kokonaismassa = max n. 820 kg, niin sama lisäpaino autossa vaikuttaa saman verran kulutukseen.
Pienitehoisella bensiinimoottorolla voi kulutus nousta dramaattisesti, kun yritetään sillä kiskoa korkeakuomullista perävaunua satasen vauhtia. Siellä pitää olla lappu lattiassa, eikä isoimmalla vaihteella mennä muualla kuin alamäessä.
