Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkanen:”Tässä ketjussa piti keskustella sähköstä eikä öljylampuista.”
Niinpä pitikin.
”Viisaasti” hiljaa ovat kuitenkin ne jakeluyhtiöt olleet, joilla suurin osa kuluttajista on sidottu kiinteään sähkön hintaan.
Heillä nimittäin on kassakone kilissyt iloisesti, kun sähköä on mennyt ”oikein mukavasti” ja kun se on ostettu vahvaan miinushintaan, mutta myydään kaikissa asioissa oikeassa oleville kuluttajille lähes kymmenen centin hintaan ja plussat päälle, niin on mukavasti jakeluyhtiölle tullut pikkujoulujuhlavaroja.
On se mukavaa joskus iskeä takaisin, kun tuossa Pörssisähkössäkin on saanut kuulla niitä vakaumeksellisia mielipiteitä.
Periaatteessa hyvin yksinkertainen temppu kätevälle olisi naittaa nyky-mopossa käytettävä sytytysjärjestelmä sahan oman tilalle. Palikka vain kytketääm ensiövirtapiiriin ja kehittynein malli on säädin, joka voi olla vaikka käyttäjän taskussa.
Kaksitahtisessa voi kierroksia nostaa reippaasti, siellä ei venttilit sekoa. Tarvittaessa voi vauhtipyörän kiilauran täyttää ja koneistaa uusi muutaman asteen aikaisemmalle.
Vanhasta Huskuista ja Patuista saisi isomman pöntön, en ole tutkinut, millaiset sisukset niissä on, mutta tilaa niissä on enemmän värkkäillä.
mkh. Varmasti ihan kivat, Kestää noiden täytyisi useamman käyttökerran, kun hintaa on noinkin paljon.
Toisaalta – kun vertaa noihin samassa listassa oleviin pukinnahkakäsineihin, joiden hinta on lnelinkertainen – ja muistaen noiden käyttömukavuuden ja käteensopivuuden, niin pidän niitä vielä hintavampina.
Metsurin TURVAvarusteiden hinnoittelussa on selkeästi ylilyöntiä kuten sähkön hinnoissa nykyään.
On syytä tunnustaa karut tosiasiat. METSÄSSÄ TYÖKÄSINEET KASTUVAT NOPEASTI, ON KESÄ TAI TALVI.
Jos on tehtävä töitä pidempään kuin esim tunti, tai tankillinen, niin on varauduttava vaihtamaan kuiviin käsineisiin esim joka tankkauksella. (Ei koske mopokuskeja)
Ihan simppelit -tyköistuvat , mieluusti sormikkaat ja niitä mukana ainakin joka tankilliselle + yhdet.
Kun sahan teroittaa , tankkaa ja hörppää jotain ja käsissä on kuivat, lämpöiset tyköistuvat hanskat, niin tuntuu, että aurinko paistaa risukasaankin.
Minulla on paraimmillaan ollut tusinan nippu näppylähanskoja – ja olen ollut niihin ihan tyytyväinen. Jos ne olivat suttaiset, pistin ne illalla pesukoneeseen jonkun paidan tms kanssa ja aamulla ne olivat taas repussa.
Metsurin turvahansikkaat ovat lyhytikäisyytensä takia turha hankinta, yleensä ne ovat aina liian suuret tumpulat – ei saa kunnolla edes siirtelysaksista otetta, puhumattakaan mittanauhan laittamisesta tyveen kiinni.
Rouherukkaset korkeintaan raivaussahan kahvoissa, mutta kaasuttaminen sellaisilla on, kuin ajaisi henkilöautoa 52 numeron huopakumisaappaat jalassa ja autossa manuaalivaihteet.
Sahaansa ei monikaan säilytä taivasalla silloin, kun se ei ole työmaalla. Aurinko muovia ja kumiosia haurastuttaa. Bensaletkuja vaihdetaan ihan käyttövehkeisiinkin – jopa takuuaikana.
Viidelläsadalla ei saa kunnollista ammattisahaa – minkään merkkistä.
Jos ostaa käytettyä ammattisahaa, on syytä tuntea, miten se sahamalli käyttäytyy silloin, kun sillä oikeasti sahataan. Tyhjäkäynti on tärkein, mutta kone pitää olla lämmin.
Jos tietää mallin eri kehitysversioiden vaivat, niin voisi tarkistaa valmistusnumerosta tarkan valmistusajan.
Ennemmin ostan huippumallin käytettynä, jos puristukset on kunnossa ja se käy tyhjäkäyntiä, mutta myös määkäisee. Kuin halvan samankokoisen, taikka muutaman satasen pikkusahan.
Kaverit eksyivät kalastelureissulla käsivarressa Romma-enon varresta Norjan puolelle. Eivät olleet päässeet pitkällakään, kun tuli NATO:n tunnuksissa oleva helikopteri, josta kovaäänisen avulla kehoitettiin poistumaan alueelta. Toinen kaveri on tunnetusti itsepäinen eikä heti totellut. Helikopteri oli alkanut ”lakaisemaan” maata, eli lähes pyyhkinyt maanpintaa ja näyttänyt, että pian pyyhimme teidätkin rajan taa.
Sällit poistuivat, eikä seuraamuksia tullut.
Pitäisi pyytää NATO-joukkoja rajan pintaan ja varoitustaulut rajalle, että tämä on NATO-vyöhyke ja sotilasalue. Asiattomat jopa ammutaan!
Kulmavaihteen rohina!
– Ei kuulu R-sahan ominaisuuksiin niiden ollessa täysin kunnossa – paitsi Tilhin kulmavaihteeseen sellainen kuuluu, jopa hyvin pienen käytön jälkeen.
Eräänä syksynä meidän opetuslapset saivat n. 10 uutta, tai melkein uutta Tilhin 480 raivuria. ehkä parinkymmenen käyttötunnin jälkeen niiden kulmat alkoivat rohista – melkein kaikkien. Metsässä meidän luo tuli eräs entinen opetuslapsi, jolla kulma rohisi oikein rumasti. Silloin soitin maahantuojan huoltokouluttajalle, joka sanoi, että ”Antaa mennä vaan, ei se ääni kulmaa riko”. Niistä sahoista ei yhdestäkään mennyt kulmaa, vaikka rohina muuttui rutinaksi, emmekä rasvanneet niitä.
Niistä sen syksyn Tilheistä meni lähes kaikista kaasuttimet takuuseen.
Vanhemmissa Huskun raivureissa oli samanlainen akseli kuin videon Tilhissä. Sitä kehoitti huoltoneuvoja rasvaamaan vaseliinilla ja jos malli oli samanlainen kuin videolla, akseli kannatti myös kääntää rasvauksen yhteydessä. Niin teimme, eikä yksikään akseli katkennut minun aikanani. Huskun kulmiin vaihdettiin stefoja/ laakereita ja joskus sisuskalut.
