Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Puunhalaaja. Oletko lainkaan huomannut, että avohakkuualue ei ole kovin kauvaa aukkoa, vaan se joko muuttuu hoitotoimin taimikoksi, taikka hoitamatta vesakoksi.
”Oletko joskus nähnyt yli kymmenvuotiaan aukon?”
Mettämakuri:” – Tuskinpa taitaa kukaan leipänsä raivaamalla tienaava sahata muilla kuin 3 valtamerkillä.”
– Noinhan se on – suurinpiirtein. Leipäänsä raivurilla tienaavalla pitää ainakin pyrkiä pitämään käytössä paras mahdollinen saha. Käytännössä ero tonnin sahan ja viidensadan sahan välillä on urakkataksalla tehtäessä kymmeniä prosentteja ansioina päivässä.
Hinnanero kutistuu nopeaan, kun päiväansioissa on useamman kympin ero, polttoaineen kulutuksessa litrojen ero / päivässä, ja remonttipäiviä tulee toiseen paljon herkemmin.
Testissähän oli jo vanhentuneet mallit, joista nykyversioissa ei oikeasti ole enää myynnissä yhtään.
Tilhin 480 on kyllä hyvä saha, mutta henkilökohtaisesti pidän Huskun – Jonssin isompaa sahaa ehdottomasti ykkösenä.
Makuri: -Olen sahannut noilla kaikilla versioilla, sen lisäksi olen oppilaitoksen työkuvioissa sahauttanut noilla kaikilla eri versioilla, joten olen seurannut aitiopaikalta Raivaus-sahojen kehitystä.
R- sahoilla on selkeästi oma tempperamenttinsa, eikä toinen malli todellakaan sovi kaikille käyttäjille. Se näkyy äkkiä siinä, että jollakin kuluu kytkimiä + voimansiirtoa aivan liikaa, mutta toisella ei käytännössä lainkaan. monet eivät tajua, kun sahan kaasuvaijeri tai kahva eivät enää annakaan käskyä perille asti, eli varveista jää uupumaan 2 – 3000 kierrosta. Heillä pitäisi sahassa olla kierroslukumittari, josta paljastuisi vika, joka pudottaa ansiot ja särkee laitteen.
Ketjusahassa on kytkimenvaihto niin simppeli homma, että sen tekee nolompikin, jos varaosa on mukana. Tosin kytkin särkyy harvoin, vielä harvemmin runkolaakerit.
Täytyy olla jossain vikaa, jos runkolaakerit hajoaa yllättäen ja pyytämättä. Myöskään kaasutinta ei ole vielä tarvinnut vaihtaa metsässä, itseasiassa en ole itse vaihtanut kaasutinta, mutta Tiheissä on takuuseen vaihdettu ainakin kymmenen kaasutinta. Ne on tehty piirimyyjän korjaamolla. Ainuttakaan kulmaa en ole vaihtanut metsässä, enkä konehallissa.
Järki käytössä, niin ammattilainen ei vie metsään sellaista riepua, joka on hajoamaisillaan.
Veikkaan, että esim arto ei ole hajottanut sahaa kovin montaa kertaa työn aikana.
Mutta kun on käyttäjiä, jotka eivät pysty edes terää teroittamaan – edes kotiverstaalla ilman hienoja ohjureita – eikä se silloinkaan tule teräväksi. Silloin kyllä ymmärrän, että esim ketjua vaihdetaan sen tylsyttyä – jopa kahdeksan kertaa päivässä, jos on haluttu sahata terävällä – tai edes viilatulla terällä.
Seuraava vaihe on, että autossa on kahdeksan varasahaa, joille ei tehdä edes tankkausta metsässä. Niinhän toki mestarit tekevät, mutta ei ammattimetsurit.
Kiveen / maihin sahaaminen voi jopa tuhota ketjun niin, ettei se koskaan kuntoudu ennalleen. Siksi minulla on ollut aina varaketju mukana. se on myös yleensä kevyempi kanniskella kuin varasaha. Aivan sama juttu on varalaipan kohdalla. Minulla on aina ollut niin hyvät sahat, että ne kestävät useamman laipan ja paljon ketjuja. Kun pitäytyy Ruotsalaissahoissa, varalla ollut uusi ketju/ laippa paketti sopii seuraavaankin versioon.
Lisäksi vetorissa – Useita Oregonin valmistamia vetorissoja on rävähtänyt hajalle, niin tapahtuu, kun koneessa on kunnolla kierroksia. Rissoista on vielä kaksi eri versiota yleensä, samoin laipoista, mutta kahta eri pituista laippaa en kyllä kanna mukana. Ja kyllä, yleensä on putsari, on jopa imupää ja rautalankakoukku, sytytystulppa ja koloavain, jos saha sellaista tarvitsee.
Tuosta mukana kulkevasta tavarasta ollaan montaa mieltä, mutta minusta kaikkein hölmöintä on kantaa lisäpolttoainetta mukanaan koko ajan. En kuskaile edes mittanauhaa, en viilaa, en edes yleensä yhdistelmäavainta työtä tehdessä, ellen ole aivan varma, että tarvitsen niitä. repussa on yleensä kaikki, työkalut omassa pussissaan, hakkuulla on päällä varustevyö, jossa koukku -ja sakset, Vänkäri on, jos on tukkikokoista puustoa, mutta se kulkee puulta puulle, tarpeen mukaan, ei ole koko aikaa kädenulottuvilla.
Saattaa teistä – harrastelija-näpertelijöistä tyntua ihmeelliseltä – jopa tuhlaukselta,kun ostetaan laippoja muutama, ketjuja esim kymmenen, rissaa ja tulppaa pakkauksittain, mutta kun luottaa itseensä ja siihen, että työ jatkuu vuosia eteenpäin, niin sitenkin pystyy elämään.
oksapuu:”Niin, onhan niitä raivaussahoja missä on laippa ja teräketju. Vähemmän kumminkin ammattikäytössä…
Hakkuuthan nykyisin tehdään motolla…”
Edellä on mainittu Sinitaivaan 488, Echon 4500 ja Tilhin 261 – sahat. Niissäkin on muistaakseni terälevyt ja teräketjut. Oikaiskaa jos olen väärässä.
Ensiharvennukset olisi kyllä aivan järkevää tehdä M-sahalla jo harvennusjäljen takia, mutta siinä olisi mahdollista myös tehdä taloudellista tulosta, jos ei ravaisi jatkuvasti kilometrin päästä varasahoja raahaamassa. Sillä toimntatavalla ei työstä juuri tulosta synny, mutta polku varikolle pysyy kyllä ravalla.
Näkee selkeästi, ettäosa palstan Metsureistakin on ihan höpö-höpö miehiä. Kun saha ostetaan, niin se pitää olla sitä laatua, että se kestää edes kaksi laippaa sahata. Jos ei ole varaa ostaa sahakaupan yhteydessä kulutusosia, niin kannattaa jatkaa kassalinjalla ja siellä peruspäivärahalla.
Jos varasahan ropale on kilometrin päässä, niin sen hakemisessa menee aikaa niin paljon, että hakureissun aikana ehtii tekemään melkoisen huollon. Vaikka onhan täällä niinkin kädettömiä, että eivät teroita terää lainkaan metsässä, vaan vaihtavat ketjun monta kertaa päiväsä.
Voiko enää kädettömämpää touhua olla.
En kyllä enää ihmettee, vaikka jotkut hehkuttavatkin saavutuksillaan, kun ovat työpäivän aikana saaneet jopa kaksi kiintoa kuitupuuta ja kahdeksan tankillista on mennyt bensaa.
Melko onnetonta touhua.
Metsänmies. Miksi raahaat mukanasi varaosana ilmanputsaria? Kuinka usein olet rikkonut putsarin?
