Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos sahakone temppuilee ihan vain pikkuisenkaan heikon tulpan takia, on tappio ansionmenetyksen muodossa moninkertainen tulpan hintaan verrattuna. Jos tulpan lämpöarvo on pielessä käyttötyyliin nähden, – sama juttu.
Toki te saatte taistella sahojenne kanssa niin paljon kun haluatte. Suurella joukolla on näköjään varasahaa ja varasahan varasahaa auton perä täynnä ja palstalle raahataan aina useampi epäkunnossa oleva saha. Minulla ei ole koskaan ollut varasahaa metsässä, joskus oli työkunnassa 4 – 5 metsuria ja yksi saha varalla.
Aina pitää olla repussa Tulppa, ketju, laippa, vetorissa, käynnistinnaru, -jousi ja narupyörä. Helppoja vaihtaa tarvittaessa ja kaikki varaosat uusia – tehtaan pakkauksessa.
Saksassa esiintyvä kuusikoiden tuhouyuminen vuoristoalueella johtunee siitä, että siellä on viljelty sopimatonta kuusilajia – taikka sopivaa, mutta väärässä paikassa. Hieman sama kuin meillä kuusta viljellään turhan karuille pohjille. Tulos on kehno.
Kertoivat Suomalaiset urakoitsijat, että niitä kuolleita kuusikoita oli ihan kiva hakata, mutta kun puu oli niin kuivaa, ei kuormiin saanut painoa riittävästi. Hinta tuli ainakin silloin vaakan mukaan. Eli taksa hyvä – tili huono…
Ei ole järin kauvan siitä, kun nimenomaa vaneritukit teetettiin metsurityönä. Syy oli silloin Hakkuukoneen vetorullien aiheuttamat kuoriviat, jotka tärvelivät pintapuun jopa useiden senttien syvyyteen. Nimenomaa piikkirullat tekivät puristamalla puuhun täplät, joita ei edes nähnyt ennenkuin viilu kuivattiin.
Värivikahan se oli – ja on. Kyllä rullia on koitettu kehitellä, mutta ainoa oikeanlainen rulla olisi ilmakumirulla, joka ei rikkoisi kuorta edes tähän aikaan vuodesta.
Kyllä niitä Vanereita on tehty hakkuun jälkeen miestyönä, mutta lienee varsinainen kustannus se, että ajokone joutuu vielä tulemaan palstalle vanerien takia.
Jäätyneen puun aikaan tukkien pinta kestää paremmin, mutta jos tarkkoja ollaan, niin jo ajokoneen kouralla aiheutetaan vahinkoa pintapuulle, jos kuori on nilellään.
Piittaamatonta toimintaa hirviseurueelta, kun tekee tuollaista , ellei sitten ole kyse puhtaasta kiusanteosta. Maanomistajalla on tietty valta ja voima, mutta jos hänkin on juonessa mukana, niin vaikeaa lienee päästä tuollaisesta houkuttimesta eroon.
Kyllä siitä pitäisi aloittaa paikallinen älämölö, jos tilanteen kokee haitalliseksi.
Pitää lähes paikkansa, mutta …. normaalisti kasvatushakkuun vaikutus näkyy lustoissa, jos harvennusajankohta päätetään vai silmävaraisenn tarkastelun perusteella. Ns ikäkaira / kasvukaira kertoo kyllä, milloin runkoja on liian tiheässä. Muutos tapahtuu melko nopeasti, eli siinä mielessä pitää olla tarkkana.
Metsätyö on kuitenkin työtä, josta maksetaan sen mukaan, paljonko tulee tulosta ja työn laatu pitää olla mielellään kiitettävää, tai ainakin hyvää. Opetteluvaiheessa pitää omaksua joka työlajissa se, mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään. Ja siinä järjestyksessä.
Aluksi pitää keskittyä laatuun ja kun se on kunnossa, määrään. Jos joku Tollo istuttaa 3000 tainta kuudessa tunnissa, on metsäään isketty kolmetuhatta tainta kuolemaan.
Meillä on ollut sellaisia metsäkonekuskeiksi opiskelevia, jotka ovat tulleet työharjoittelusta ”maitojunalla” takaisin. Heille ei ole voitu lopuksikaan antaa muunlaista todistusta kuin se, jossa todetaan, että on saanut opetusta sen ja sen verran.
Sahatöissä tulee erot eri oppilaiden välillä hyvin nopeasti esille. Vanha sanonta on, että ”Työhaluja ei voi opettaa”. Esim normaali ensiharvennus on työlaji, jossa ripeäliikkeinen ja työhaluinen henkilö tekee sekä määrää, että laatua kiitettävällä tavalla, jos on oppinut taidon.
Toki se onnistuisi – oppisopimuksen puitteissa metsätyön oppiminen. Mutta jos haluaa kehittyä iha huippumetsuriksi, niin ohjaajan pitää olla huippumetsuri, joka ohjaa aivan ”kädestä pitäen” jokaisen liikkeen.
Ohjaajan pitäisi olla joku arton tasoinen Rs:n käyttäjä, jolla tekniikka on viimeisen päälle. Ja hänellä pitää olla aikaa monen monta päivää käyttää ohjaukseen ja tekniikan hiomiseen.
M-sahan käyttöä pitäisi myös ihan oikean metsätyöta tekevän taiturin ohjata samalla periaatteella. Hakkuuss voi harhautua tekemään niitä ns turhia liikkeitä siinä määrin, että ahkerallakaan huhkimisella ei saa mitään aikaiseksi.
Sen lisäksi on poistettavien puiden valinta, ajourien suunnittelu, sekä paljon sellaisia työvaiheita, joita nykymetsuritkaan eivät hallitse.
Kyllä ohjaajan olisi saatava kunnollinen korvaus ohjauksestaan, Metsurikoulutus kestää kaksi vuotta, eikä ihan noviisi ole lähellekään valmis koulutuksen päättyessä.
Jos vertaillaan pohjanmaan uudistuskypsiä metsiä kantahämeen ja keski-Suomen vastaaviin, niin totuus on se, että Pohjanmaalla on tukkileimikossa tyvitukki ja latvatukki, mutta noissa toisissa leimikoissa on myös välitukkeja aina vähintään kaksi – jopa enemmänkin.
Uudistuskypsässä havupuussa on ollut aina sellainen runkomuoto, että kun tukit on tarkasti tehty, niin latvasta ei enää saa rehellistä 2,7 metristä kuitua. Runko siis loppuu kuin se kuuluisa elin – Vatsaan….
Jeessi on – jos kuka – oikein taikauskoinen, mutta hän on täysin vääräuskoinen. Mikään ei ole kohdallaan, jos puuntuottamisesta puhutaan.
Kuitenkin, jos pelätään ilmaston muuttuvan helteisemmäksi ja vähäsateisemmaksi, niin aivann varmaa on, että sen puolesta männyt tulevat pärjäämään, koska niillä juuret menevät tarvittaessa kallioon asti, eikä vesi voi tyystin Suomesta loppua. Kesäthän ovat olleet viimeaikoina jopa normaalia sateisempia ja esim täysikasvuisella männyllä on olut – kun sen kaikki juuret on kaivettu esiin – jopa 50 kikometriä juurta. Syvimmillään on juuret olleet n. 50 metrin syvyyteen saakka. Koivu kaivautuu myös veden perässä tosisyvälle ja nopeasti, kuusi on enemmän pintajuurien varassa.
