Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Anneli. Kyllä männyn runko vaan tahtoo tyvipäästään paksuuntua enemmän kuin latvastaan. Sen edellyttää jo pystyssä pysymisen vaatimus, eli runko on kyllä kartiokas ihan loppuun saakka.
Tollo vetäisee hilseestä noita lukuja. Kun männikön kasvu MT:llä kolmoskehitysluokassa on ollut 14 kiintoa / v, niin siihen – jos osaa prosenttilaskua – kolmekymmentä prosenttia on hieman enemmän kuin mitä Tollon helmitaulu näyttää.
Toki siellä pitää vääntää Ponsse käyntiin ja kurnauttaa pörriäispuut ( siis kaikki, joissa kirjanpainajaa näkyy) -kumoon ja pölleiksi. Kyllä siellä Lahden korkeuksillakin pystyynkuolleita kuusikoita on ihan piisalle asti.
Muutama sata kuusen runkoa on kupsahtanut / kupsahtamassa. Tuollaisella alueella miuutama tuhat runkoakaan ei olisi uutisen väärti. Jos Kirjanpainajien mellastamisesta puhutaan, niin tehokkain tapa torjua olisi hakata kaikki ne kuuset / kuusikot sileäksi, missä kirjanpainajia on ja työhön olisi aikaa noin kuukausi ( 1kk) Silloin toukat lähtisivät runkopuun mukana ja pölkyt voisi kuoria, hakettaa ja murjoa selluksi, tai polttaa, ellei sitten halua hukuttaa noita toukkia meriveteen.
Taikka eihän sitä tiedä, vaikka niistä jokin porukka haluaisi tehdä herkkuruokaa????
Osa porukasta näyttää olevan jo vieraantunut Maa- ja metsätalouden käytänteistä. kyllä vanhaa rajaojaa voi perata vaikka yksinkin, kunhan se oja ei siirry rajalta mihinkään.
Metsäojien kaivumaita ei ole koskaan levitelty metsässä, kyllä ne saa jäädä juuri siihen, mihin kaivaja on ne kauhonut.
Naapurin puolelle ei kaiveta ilman sopimusta senttiäkään ojaa. Laskuojakin pitää lopettaa hyvän matkan päähän rajasta, jolloin vedet tulevat pintavalutuksena siitä, mistä tulevat, ei ojaa pitkin. Parinkymmenen metrin pintavalutusmatka riittänee.
Yleensä ottaen toimista pitäisi sopia rajanaapureiden kesken ennen toimeen ryhtymistä.
Leikkuu ei ole huono, joka muuta väittää, ei tiedä eikä osaa teroittaa terää…
Tuulimyllyjä vaan rutkasti muuttoreiteille, niin eiköhän ongelma ratkea sillä ”ihan kivasti”.
Kuinka kehdataan tuoda nettiin video, jossa näkee selkeästi, että voimakaan ei auta, jos terä on aivan tylsä ja sillä lisäksi sahaillaan maihin koko ajan. Ei jatkoon!
Olen päättänyt kokeilla. Teräketju sinällään on toki tuttu juttu. Olen sahannut / viilannut tuollaisia ketjuja loppuun n. kolme kappaletta, mutta teroitus oli silloin vain käsityötä.
Myyjä esitteli myös tuon tyyppistä teroituslaitetta, joka silloin / siinä tapauksessa asennettiin sahaan kiinteäksi vetopyörän taakse. Tuo hiomalaite toimii oikein vain taittopyörän kohdalla.
Tuossa teroitusmallissa hankintaan sisältyy teräketju, johon sitten ikäänkuin sitoutuu ainakin toistaiseksi.
Ainakin silloinen lattaviilalla päältä teroitettava teräketju leikkasi oikein hyvin, Ketjun ”Taltta” kestää pienemmin vaurioin esim kiveen tai hiekkaan kosketuksen, koska Talttahampaissa päällinen on vain parin millin matkalta altis kosketukselle ja jälki lähtee pois puolen millin hipaisulla ja terä on taas kuin uusi.
Syvyydensäätöhampaan hienosäätö esim tehokkaampaa sahaa varten tehtiin pysyvästi pyöreällä viilalla. Sen säädön tekeminen oli tarkempaa ” Kuin täin naiminen”, mutta kerran tehtynä se piti ketjun loppuun asti.
Rane. En toki aseita antaisi heille, vaan loukku ja kiertoliike, eihän heille ase sovi mitenkään, niitähän he ovat paenneet meidän hellään huomaamme.