Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kun valkoposket ovat tulokaslaji, niin oikeastaan niiden määrän säätelyyn olisivat sopivia meidän tulokasihmiset, eli Mamut. Saisivat myös käyttää ruoaksi lahtaamansa linnut. Jos vaikka annettaisiin ”lupa tappaa” Kymmenen lintua / perheenjäsen vuodessa, niin lintulaji pysyisi hallinnassa?
Kun sen tosiasian tajuaminen, milloin kaarnatyviset puut voidaan kaataa ja kuinka kannon kuorimiselta voi välttyä, on liian monimutkaista ”yksioikoiselle” putkmyyjälle, niin annetaan se myös jäädä hänelle arvoitukseksi. Eipähän jeessi mäntyjä kasvattelekaan poltinpuikseen. Siinä polttopuiden kasvatuksessa hän toki pääsee määrrään, mutta ei ikinä arvokasvuun eikä – laatuun.
Kaarnakuoriaisten kohdalla ei puhuta kannon pinta-alasta, vaan siitä, onko siinä kaarnaa vai ei. Kun kaarna on riittävän paksua, munat kehittyvät kosteassa ja lämpimässä nävertäjiksi, jotka lemtävät latvuksiin, jotka näkyvät taivasta vasten, siis ei kovin kauvas.Siellä jo yksi vuosikerta vie puustosta kymmenen vuoden aikana 50 % lisäkasvusta, joka esim Jeessin huippuhyvin hoidetuissa metsissä olisi puolet 22,5 kuutiosta / v. eli 11,25 kiintoa /v- = tappio 112,5 kiintoa / ha kymmenen vuoden periodilla.
Siellä vahinko ei toki raapaise köyhää, mutta täällä sisämaassa se olisi paikallisille iso menetys.
Ainakin täällä on sahojen, rautatieasemien lastausraiteiden, puutavaraterminaalien ym – missä on käsitelty kaarnapäällistä havupuuta – ympäristön latvuksissa nähtävissä tuhojen jäljet.
Aikoinaan – Kun tein opinnäytteenä seminaarityötä aiheesta, tuli työtä tarkastamaan metsänhoitaja Porista. Hän kauhisteli nävertäjätuhon voimakkuutta, vaikka kohde oli vain metsäautotielinjan hakkuun aiheuttama. Noin 150 metriä leveä ja kolme kilometriä pitkä soiro.
Oli toki hyvä nävertäjäkesäkin sattumalta.
Kun ötökkötuhoissa ollaan, niin nostetaan nyt esiin myös taimikonhoitotyössä joskun syntyvät kaarnakuoriaistuhot, kun kaadetaan havupuuta, jonka tyvessä on jo kaarna. Kyse lienee yleensä männystä. Kun sellainen mänty kaadetaan ja jätetään metsään, niin se hoituu itsestään, koska siinä on oksat ja neulaset. Se kuivuu ja kuoressa ehkä syntyneet toukat kuristuvat hengiltä. Kantoon kuitenkin jää elämän-nesteiden virtausta niin, että siellä ötökät pärjäävät. Kannot siis pitää kuoria / aisata.
Samaa suositellaan hiemankin paksummille kuusen kannoille.
Paraimmillaan on täälläkin ollut molemmin puolin metsäautotietä neljä metriä korkeita pinoja kaksi kummallakin puolella ja noin kilometrin matkalla. Kun MH tekee varaston, se tekee vraston omalle maalle ja oman tien varteen.
Metsässä joku kourakasa ei ole sen ihmeellisempi kuin esim tuulikaato – tai lumituhopuu keskittymä. Jos kuollutta puuta on metsässä korkeintaan 10 kiintoa hehtaarilla, ei sitä ole pakko sieltä pois korjata. Se oikeastaan pitäisi jättää, että syntyy lahopuuta sinne/ tänne. Joka vuosi kymmenen mottia / ha, niin kohta on lahopuuta jopa Tollolle ja Jeessillekin miellyttävästi!
Kun mäntykuitupinoja varastoi kuusikkoon / koivikkoon, on se oiva tapa kerätä ytimen-nävertäjiä pinoon – ja sitten vaan puut ja ötökät auton kyytiin ja Äänekoskelle, kyllä ne siellä selluksi muuttuu.
Gla: ”Mutta mitä ehdotat lakanoiden ja glyfosaatin tilalle?”
-Jeessillä ei ole mitään rakentavaa ehdotusta. Ei tyhmästä ja tyhjästä päästä sellaisia löydy. Jeessi tekee mellastaa niinkuin mieleen ailahtaa ja on ”Aina ainoana oikeassa”.
Normaalielämässä sellaisia pidetään suljetulla, mutta Harjavalta on sellaisten mielipiteiden omaavien pölvästien valtaama.
Kun itiöitä on maailma täynnä ja ilmavirtaus huolehtii niiden levittämisestä, on täysin turhaa käsitellä kantoja, joissa lahovikaa jo on – ne kannot ovat jo saastuneet. Mutta terveet, tuoreet kannot pitää sääntöjen mukaan käsitellä.
Jeessille on turha sitä yrittää selittää, hän käsittää sen vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua – jos on yleensä vielä tuhkautumaton.
Terve kuusikko kun hakataan sulan puun aikaan, niin kantokäsittelyä ei pitäisi unohtaa.
Joka sen jättää tekemättä näin vuosin, pitäisi viedä saunan taakse. Muutenhan, varsinkin kun kaikki muut, paitsi Jeessi, on tajuneet, kuinka Etelä-Suomessa tyvilaho on päässyt pahaksi – ja tekevät kuusikkoonsa kantokäsittelyn.
Tänään kävin kellauttamassa lähinaapurin pihasaunan läheltä kuusen jonka latva katkesi talvella. Kuusi on hitaan alkukiihdytyksen jälkeen päässyt kunnon vauhtiin ja iässä 35 vuotta, sen kanto on läpimitaltaan n. 50 cm.
Ei pärjää kasvuvauhdissa Hybridihaapa, Koivu, eikä edes Leppä – puhumattakaan tukkina kuutiohinnasta.
Rouvalla on kasvuvauhdissaan vastaavaa kuusikkoa kokolailla koko tontti täynnä, nuorempaa vain suurin osa.
Huomenna pitäisi kaataa isompi kuusi entisen pellon reunasta, joka vaatii sähköyhtiön takuumiehet sähkökaapelien ja pylväsmuuntajan takia. Näistä eväistä saisi kyllä nopeasti kasvavan – terveen kuusikon ilman haaveiluja. Kannot pitää muistaa käsitellä!
Harva ottaa Firman pinosta minkäänlaista pölkkyä tai puun osaa – Ainakaan kysymättä ostajan edustajalta. Kerran eräs ukko pyysi minua sahaamaan hänelle pätkän melko jykevästä tukkipölkystä. Ostohenkilö oli hänelle antanut luvan ottaa 60 senttisen pätkän.
Olen hakenut / ottanut käynnissä olevasta hakkuusta useita tukkikuormia , kun asiasta on ostajan kanssa sovittu ”Oma leimikko”. Siis koivutukkia, männyn laatutyviä, männyn tyvestä katkottuja järeitä kuituja jne. Aina ostajan kanssa sovittu.
Harjoitustyömaat, joiden mittaus aina tehdasmittana.
