Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, mikä häiriö koneessa oli.
Meillä oli Tilhin 880 – saha, joka sitten tietenkin lainattiin johonkin halvatun jään sahaushommaan. No sehän tuli takaisin parin viikon kuluttiua ja se ei lähtenyt käyntiin. Nyppi takaisin pirusti. Meillä oli pätevä päätoiminen huoltohenkilö, joka sitä muka katsoi, mutta Ei ”löytänyt” vikaa. Soitin maahantuojalle, jonka korjaamopäällikkö sanoi, että ”Pistä pakettiin”. Minä laitoin ja saha tuli parin viikon kuluttua pääkaupungista takaisin – kunnossa. Ei minkäänklaista lähetettä mukana. Soitin taas päällikölle ja hän ihmetteli, että hän ei kyllä muista koko tapausta, onkohan sahaa läheteltykään edestakaisin.
Jäi siis arvoitukseksi, mikä siinä oli ollut, mutta kuntoon se tuli. Olen tosin varma, rttä saha oli sammutettu hieman ”väärin” ja se oli potkaissut takaisin, jolloin vauhtipyörä oli siirrähtänyt paikoiltaan.
Kun nyt vain ei sekoiteltaisi eri sahojen ominaisuuksia.
Esim Jonssilla on 2245 – mallia samalla moottorilla, jossa on 45,7 ccm tilavuus – heti kolme vaihtoehtoa: Tehoissa on vaihtoehtoja 2,1 ja 2,2 Kw. Painot ovat : 8,2 – 8,4 – ja 8,5 kg.
Huskulla 545 on sama kone, 8,2 kg ja 2,2 Kw.
Huskulla on myös malli 555, jonka tilavuus on 53,3 tehoa 2,8 Kw ja painoa 9,1 kg.
Näissä versioissa löytyy jo kouriintuntuvia eroja, jos ei muussa, niin ainakin leikkuunopeudessa ja polttoaineen kulutuksessa.
Toki paikallinen edustaja vaikuttaa joskus aivan ratkaisevasti sahakauppojen syntymisessä.
Minä olen ollut alusta alkaen Huskun käyttäjä. Raivureissa taival alkoi Evon jälkeen 165- huskulla. Sitten 140 – ja siitä eteenpäin, mukana oli Partnerin keltaisia Huskujakin. Josnsseissa tuttavuus lopahti heti ensimmäisiin maisteluihin, kunnes nyt on Jonssit Puna-Mustia Huskuja. Vertailtaessa on tehtävä valinta täsmälleen saman koneen kanssa, eikä minkään ruohotrimmerin…. Nyt on varikolla vielä 252 Husku – aivan ykköstykki. Annoin Vävypojalle Tilhin 490:n, kun se on niin vetelä. Vanha Partneri 440 on kanssa, kyllä sekin on iskussa.
Jos hehtaareista puhutaan, niin täällä on varmasti montakin, joka on raivannut paljonkin enemmän, koska työkseni henkilökohtaisesti olen raivurilla sahannut vain muutaman sata hehtaaria. Kuitenkin olen henkilökohtaisesti vastannut taimikonhoitotöistä, joissa on päivässä lakaistu 10 – 20 hehtaaria taimikkoa ja työmaalla on ollut parikymmentä ammattikäyttöön tarkoitettua raivuria.
Tiedän kyllä, mikä on ero Jonssilla ja Jonssilla, vaikka niitä meillä oli vähemmistönä – kauppateknisistä syistä.
Enää on raivurit- kuten ketjusahatkin lähes vain polttopuukäytössä, Mitä nyt pitäisi vielä käydä kaatamassa kaksi kuusta: Iso ja Tosi-iso. Se isompi on siitä kinkkinen, että rungon vieressä on puolen metrin päässä puistokaapeli ja aika tanakasti oksien saartamana. Pylväsmuuntaja on ainoan ”vapaan” kaatosuunnan välittömässä läheisyydessä, eli taidan pyytää Sähköyhtiötä takuumieheksi, heillä kun on hyvät oksasahatkin.
Vika taitaa olla siinä, että kaasutinta on rassattu liikaa.
Se ei siis lähde Pilotillakaan käyntiin? Kasteleeko se tulppaa, kun sitä repii käyntiin – sanotaan nyt parikymmentä raivokasta tempaisua?
Jos tulppa kastuu, mutta kokeillessa antaa kipinää, kannattaisi tarkistaa, onko vauhtipyörän kiila kunnossa. Pakoputken verkko voi olla tukossa, ota se pois, se on käytännössä vain haittana.
Raivooja: ”Sano jätkä syy miksi kukaan ottaisi Jonssin ennemmin kuin husqun?”
Älä ota enää` : Miksi joku taksikuski ottaa ennemmin Mersun kuin Mersun?
Jos AINOA merkittävä ero on, että Huskua myy kauppias ja Jonssia myydään Osuuskaupassa satasen – pari halvemmalla, niin ratkaisuun riittää helposti paikalliset olosuhteet. Kyse on käytännössä samasta tuotteesta.
On tosi, että Tilhin putki on lepsu. Se on niin lepsu, että sen huomaa esin kierrosten noustessa – kuin myös laskiessa. Joskus sanoin, että terä lepattaa – ja sitähän se tekee.
Ammattisahoissa on usein kaksi vaihtoehtoa putkelle. (Joskus myös kulmalle). Niin! Meinasi unohtua, että pitkä putki on eduksi trimmerillä ajeltaessa, siinä olisi myös korkeammat kahvat usein eduksi, varsinkin kunpituutta on jo 186 cm.
Valjaathan voi sitten valita millaiset haluaa, joskus tosin voi joutua ottamaan myös sahan vakiovaljaat.
Jonssilla on ollut tanakkaputkista raivuria – mykyään ihan samalla tekniikalla kuin Huskun 555 – mallikin. Myös Dolmarilla ja Echolla on malleja, jotka voisivat kiinnostaa. Mutta jos ammatikseen tekee, niin aina hinnaston yläpäästä!
Hieman vaikuttaa myös käyttäjän pituus. Nimenomaa jalkojen pituus. Jos on oikein ”persjalkainen”, niin lyhyempikin putki aiheuttaa ongelmia jo pelkästään sillä, että terä tulee helposti asentoon, jossa puut kaatuvat herkemmin eteenpäin, joka yleensä on EI-toivottu suunta.
Jos runkomuoto käyttäjällä on sellainen, että kypärä keikkuu yli kahdessa metrissä, niin tuskin pidempikään putki tuntuu kömpelöltä.
Suosittelen käyntiä sahakauppiaan luona ja siellä mallaamaan sahaa valjaissa roikkuen. Huom! Terän pitää asettua kolmekymmentä senttiä lattiatason yläpuolelle ja olla silloin vaakatasossa.
Mettämakuri:”Sahoista oli vissiin puhe keskustella, kumpi se kestää kauemmin ammattikäytössä tilhi vai husse?”
Jos mittayksiköiksi otetaan hehtaarit / käyttötunnit, niin luultavasti monella Huskun isommalla mallilla sahaava ammattilainen pääsee esim kolmeensataan hehtaariin pienemmällä tuntimäärällä kuin Tilhin vastaavalla yrittävä. Totuus taitaa olla, että Husku on vielä ihan käyttökelpoinen – toki kulutusosia siihenkin jo on vaihdettava niillä mittarilukemilla. Kuitenkin katson, että kestoon vaikuttaa myös käyttäjä ja hänen tekniikkansa ja – valintansa.
