Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jeessin metsä kasvaa niin kovasti, että ihan heikkoja hirvittää. Alikasvosrisuilla perustettu puusto lisääntyy yli 20 kuutiota /v.
Hybridihaavikko kasvaa hirveää vauhtia : Vuodessa tulee läpimittaa yli kaksi senttimetriä joka vuosi. Alkaa 20 vuotias haavikko olla lähes 50 senttistä rinnantasalta? Kuinka sellaista hirmutuottavaa haavikkoa raaskisi pistää pinoon?
Edellä olevat tiedot ovat Jeessin itse ilmoittamia, joten virhemarginaali on noin 90 %.
Jokin aika sitten oli tilanne, että ensiharvennusta ei meinattu ostaa lainkaan, ei mitään puujajia. Nyt on tilanne jo niin parantunut, että jopa Jeessin ensiharvennuskohteet menevät kaupaksi, – tosin ylispuuhakkuuksi nimettyinä energiapuu / hävityshakkuina. Arkipäivän realismia kuitenkin on että nuoren metsän harvennukset on tehtävä silloin, kun on niiden aika . oli kysyntä sitten minkälainen tahansa. On tietenkin kunnioitettava tavoite, että myydään vain huippuhinnoilla, mutta jos pelkästään siihen olisi pyritty, niin aika harvoin olisi hakkuukoneet olleet töissä viime vuosina. Ei tässä parin viimevuoden aikan aole hinnat olleet lähelläkään huippuhintoja ja suurin osan kaupoista on tehty siinä vaiheessa, kun hinnat ovat jo alkaneet laskea .
Jos himoitaan aina kovaa tulosta metsästä,kun siellä jotain tehdään, niin on hyväksyttävä ”jatkuva harsinta”, joka tehdään aina vasta silloin, kun voidaan hakata vain järeää tukkia = kuudenkymmenen vuoden välein.
Kyllä ainakin Hiilidioksidi päästöt – (lasketaanko ne saasteiksi, vai luonnollisiksi lannoitteiksi?)- ovat merkittävästi lisänneet puiden kasvua. mutta ilman vaikutusta ei ole jäänyt myäskään metsien käsittely vuosikymmenten ahan Yapion harvennusmallien mukaan.
Niissä laskentamalleissa on vielä se jippo, että kun niiden mukaan toimii, ei tule kasvatettua turhaan roskapuuta, eikä energiapuuta, vaan kaikki kasvu on arvopuuta, jonka sivussa tulee hieman energiapuuta, hinka osuus pienenee koko ajan runkojen koon lisääntyessä.
Se, että Hiilidioksidi samalla on myös nostattanut maapallon ilmaston lämpötilaa, on tähän saakka ollut ainakin Jees-miehelle riemun aihe. Kaikki muut maailmassa ovat siitä kyllä lähinnä kauhuissaan, mutta täytyyhän maailmassa olla yksi Jeessin kaltainenkin – varoitukseksi muille.
Jos heinän / nurmikon jälkeen haluaa viljellä vaikkapa perunaa tai muuta juurikasvia, niin kannattaa varautua jonkinlaisiin laihoihin vuosiin alkutaipaleella.
Vuosia nurmikkoa kasvaneessa pellossa on tuholaisia, jotka ilmenevät toukkina / matoina perunoissa. Ne vaikuttava jopa perunoiden kasvuun niin, että mitään jättiläisperunoita ei äkkiäkään maasta ilmesty.
Madot riivaavat jopa vuosia. Minulla oli ilo niiden kanssa taistella kolme vuotta, sittem ne loppuivat.
Iskisin ensimmäisenä vuotena peltoon vaikkapa kauraa kasvamaan ja tekisin niistä lyhteitä linnuille. (Myyntiin). Toisena vuotena voisi kokeilla vaikka hernettä ja kolmantena vuotena jälleen kauraa. Sen jälkeen maa on puhdas ja valmis ottamaan minkä kasvin halutaan siinä tuottavan.
Visakalllo:”On tämä nyt joillekin vaikeaa! Ensin valitetaan, että kemera on turha, ja että se pilaa metsät. Sitten kuitenkin valitetaan, ettei kemeraa saa oikeaan aikaan.
Yhtälöhän on ihan selkeä. Ei pitäisi olla vaikeuksia tajuta tuota, ellei sitten…
-Rautalankamalli: KEMERA on täysin turha, jos ja kun esim varhaisperkaus myähästyy pahoin – jopa jää kokonaan tekemättä – ja syynä on KEMERAN himoitseminen.
Hoitopakko, eikä senttiäkään tukiaisia, olisi sopiva ruoska vetelille tuilla elelijöille.
Tukea voisi jopa harkita niille, jotka eivät hakkaa kehityskelpoisia nuoria metsiään jopa aukoiksi, vaan kasvattaisivat niissä edes kahden tukin puita, mielellään kolmen tai jopa enemmän.
Planter:”Eikä se varhaishoidon tukikaan toimi. Jos männyn kylvötaimikossa odottaa niin kauan, että taimien keskipituus on yli 70 cm, niin koivuviidakko on jo yli 3 metristä.”
– Eihän sellainen ole mitään varhaishoitoa, jossa koivuviidakko on jo viisi kertaa korkeampaa kuin männyt kylvötaimet! Varhaisperkauksen oikean ajankohta on silloin, kun vesakko alkaa uhkaamaan taimikon kehittymistä. Kokemukseni mukaan uhkaamisesta on satumaisen lyhyt aika siihen, kun ollaan jo myöhässä.
Taimikonhoidon tehostamiseksi pitää ottaa käyttöön pakkokeino ja tuet pois!
Näkisipä joskus teräketjun, jossa olisi edes viimeksisahattu tankillinen öljyä kiinni. Kun tankillisia on mennyt useampia, niin alkaa ketjussa olla jo niin paljon sitkostettua öljyä, että se ketju ei enää pysty leikkaamaan puuta, eikä mahdu sahausrakoonkaan.
Tollonkin kannattaisi siirtyä sitkostamattomaan teräöljyyn niin sahanpurut tulisivat purukotelosta liukkaammin pois. Nyt ne taitavat ”liimautua” koteloon – tukkien sen.
Sellaista fakiiria ei taida olla, joka pystyisi sahauksen jäljiltä luotettavasti tunnistamaan, missä teräketjussa on käytetty Moottoriöljyä, missä Hydrayliikkaöljyä, missä Vaihdelatikkoöljyä, missä käytettyä – ns jäteöljyä , missä rypsiöljyä ja missä normaalia ”sitkostettua” Teräketjuöljyä.
Samoin vertaileva testi terälaitteiden kulumisesta, kunhan uusilla terälaitteilla on sahattu vaikkapa 100 tuntia. Jo pelkkä punnitseminen käyttöjakson jälkeen voisi kertoa paljon…
