Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä silloin on pölvästejä muitakin kuin vain Jeessi ja Tollo – ja Mulle…
Käytännössä Hirveä on hyvin vaikea väistää, kun se syöksyy tien yli. Joku sanoi, että se vastaa suunnilleen sitä, että sadan metrin päässä tiestä on tykki suunnattuna tien yli puoli metriä tienpinnan yläpuolella. Ja tykki laukeaa satunnaisesti silloin tällöin, menee tiellä auto taikka ei.
Tilanne on lähes sama rautatien tasoristeyksessä, kun juna huitasee siitä 120 km / h – on siinä risteyksessä henkilöauto taikka ei. tasoristeykset on mahdollista hoitaa rahalla, mutta hirvet vain ”täyteisellä”
Useampi vuosi sitten poikani ajoi hirvikolarin sateisena syyspimeänä yönä. Alfassa oli niin viisto tuulilassi, että hirvi ei tullut ohjaamoon, mutta kyllä A-pylväät vääntyivä pahoin. Kyllä sekin on ollut läheinen juttu…
Tuo peukalokaasutus kaatosahauksissa, samoin kui moesti karsittaessa – varsinkin jos haluaa karsi kaikki oksat kertakävelyllä, mikä onkin ainoa oikea tapa – on sellainen liike, joka kannattaa hioa niin hyvin, että takakahvasta ei tarvitse puristaa käytännössä lainkaan. samoi tukahvasta niin löysä otem että kahva luistelee peukalon ja etusormen varassa.
Vaikka turha kai minun on mielipiteitäni oikeasta tekniikasta kertoa, kun täällä ei siihen luota kuin ne kolme, jotka myös osaavat tekniikan.
Jeessiä selkeästi riepoo, kun ei ole koskaan malttanut hankkia edes ”narikasta” vähän vanhentunutta Tapion taskukirjaa. Sääli, sillä se teos paljastaa sivuillaan ajantasaista tietoa metsien käsittelystä ja jopa energiapuun korjuusta, – kasvatukseen sieltä ei paljon apuja löydy. Sen vuoksi Jeessin henkselienpaukuttelukuvat viimeisestä savotasta paljastivatkin, että kaikki on mennyt aivan perseelleen.
Mutta eihän se varsinaisesti ihme ole, kun tyyppi ei tunnista Rauduskoivua hieskoivikon seasta.
Kyllähän ttuus on se, että jokainen energiapuukuutioj noka kuviolta tuodaan, puuttuu kuviolle jääneiden ainespuiden pinoista, kun ne aikoinaan hakataan. Siihen ei kusipäiden vakuuttelut voikuta pätkääkään.
Noin vuonna 1980 tein ensimmäisen energiapuuhakkuun. Omt-kuusikosta otettiin liikatiheys pois, mutta jos siinäkin olisi raivaussaha rallattanut oikeaan aikaan ja oikeilla kierroksilla, olisi sen savotan puut päätyneet osittain tukki- osittain kuitupinoon.
Silloin ostajana oli MHY, joka otti energiapuun hankkjan avasta ensimmäisi kokemuksiaan. Ajokonemies oli ensikertalainen karvarangan ajossa, joten Varasto tuli huonoonn paikkaan ja olemattomille aluspuille, eli hake oli lämpökeskuksella turha kosteaa.
Seuraava savotta tehtiin Ensiharvennusmännikköön, joten rungoissa oli jo kokoakin. Karvarankaa, joka ehti rasikasoissa kuivua aika hyvin, paikalliset koneveljekset ajoivat kiviselle mäelle ja hake oli hyvää ja sii6ä sai jo palkkaakin.
Tuossa männikössä kuutioita tuli noin kaksinkertainen määrä, mitä kuitupuuna olisi pinoon tullut.
Nooiden lisäksi olen ollut energiapuun hankintakoulutuksessa mukana kaikissa vaiheissa: Siirtelykaadossa, rankahakkuussa, haketuksessa, kuivatuksessa kokonaisena ja hakkeena – ja myös poltossa erilaisissa ”lämpölaitoksissa”. Luen lämpölaitoksiksi myös maatilojen tuotantolaitosten lämpökeskuksen, joilla tuotetaan lämpöä Broilerikanaloihin, Emakkosikaloihin, isoihin konepajoihin ja – halleihin, taikka vaikkapa isohko Maatalousoppilaitos, Metsäoppilaitos, Kaupungin kaukolämpökeskus.
Tältä palstalta aika moni ääni vaikenisi, jos pantaisiin vaatimukseksi edes se määrä kokemusta aiheesta, mikä Jätkällä on.
Hankintahakkuuna tehty – ensisijaisesti harvennus, antaa mahdollisen parhaan hyödyn sillä, että metsä jää varmasti tekijänsä mielestä loistokuntoon. Lisäksi niin kauvan, kun pysytään verotettavan hankintatyörajan alapuolella, voi mielessään kuitata myös verottajan osuuden omaan lompakkoon. Tarkemmin kun pohtii, niin hintaero pystyhinnan ja tienvarsihinnan välillä pitäisikin kertoa jollain lukemalla, koska työn sivukustannukset ovat kuitenkin melkoiset ja hankintakaupassa ne jäävät puunmyyjän / hankintahenkilön kontolle.
Paikkojen kipeytyminen on osoitus siitä, että ruumiinkulttuuria ei ole pahemmin tullut harjoitettua.
Ukkopekan työsuorite on tosiaan ihan kiva määrä, jos kyse on aloittelevasta hankintamiehestä, eikä jaloissa ole pyörinyt paria apupoikaa.
Jos on esim ihan oikea M-saha käytössä, niin ensikertalaisella sahurilla jo pelkkä käynnistäminen teettää sellaisia liikkeitä, että ei olisi ihme, vaikka iltasella saunan löylyissä loikoillessa sattuisi silmiin alaraajoissa mustelma jos toinenkin. Nuo kevytkäynnisteiset lelusahat kuuluvat heikkovoimaisten puutarhahommiin.
Energiapuun korjuussa ei ole mitään sanomista, jos on ammattilaiset asialla. Energiapuun kasvattamisessa ei ole mitään järkeä, ellei ole jostain Hybridihaavan kasvattamisesta kysymys.
Se, että energiapuuta korjataan, on tietenkin ihan jees, koska siten saadaan tehtyä ( jos saadaan- ) pahasti myöhästynyt taimikonharvennus ja jäävä puusto pääsee kasvamaan lähes sen, minkä se pystyisi kasvamaan jos olisi kunnossa. menetetty arvokasvu on saman verran kuin energiapuusavotassa on saatu kasaan + maahan poljettu pikkurisu. Kumpi on järkevämpää : Kasvattaa kuusitukkia 60 € / kuutio, vai energiapuuta, jonka rehellinen kantohinta on 3 € kuutio? Ynnä jäävän puuston vauriot?
JOO! Kasvattakaa risukkoa ja hakkuuttakaa risuja. Tulopuolelle ei myynnistä jää edes KEMERAa. Jos mitataan lähtöpuusto ohjeiden mukaan ja jäävä puusto ohjeiden mukaan, niin käytännössä KEMERAkin jää saamatta.
Kun risukkoa on kasvatettu parikymmentä vuotta ja se myydään pystyyn energiapuufirmalle hintaan 0,1 euroa kiinto – Kemera ja jäljelle jää harva risukko, jonka kasvusta on leikattu 75 %!
Hoidetusssa metsässä olisi puulajit ja runkoluku ohjelukemissa, joten tilanne olisi aivan toinen, eli käsillä olisi ensiharvennusta kohti kehittyvä metsä, jossa ei olisi tuottamattomia aukkoja ja väärää puulajia, vaan sen puuntuottokyky olisi täysin kunnossa ja ohjattu kasvattamaan oikeaa puulajia ja oikeaa laatua.
Tuo Jeessin mainostama ensiharvennus, energiapuu -, taimikonhoito ja -perkaus savotta on tuottanut vain risukon, joka voidaan nimetä jätemetsäksi.
EI mitään järkeä moisessa Jeessin toiminnassa. Vanhan metsälain mukaan kaikki toimijat olisivat leivättömän pöydän ääressä ja rikosnimike olisi ”Metsänraiskaus”.
Jeessi:”-Tällaiset autoa omistamattomat pehkupäät ovatkin parhaita muita arvostelemaan auton ja hirven törmäysten mahdollisuutta.”
– Tuon voisi käsittää niinkin, että Jeessi pitää itseään ”pehkupäänä” No se ei varmaan ole ihan niin, mutta…
Syyllinen hirvikolariin on luonnolisesti hirvi. Samoin lähes kaikkien muiden eläinten kanssa ajettuun kolariin suurin syy on eläimessä. Autonkuljettaja on osasyyllinen, mutta lähinnä sen takia, että hän on ollut liikenteessä.
Olen nähnyt tilanteita, joissa autoilija tekee paniikkijarrutusta ja harkitsemattomia väistöliikkeitä. Niillä voi kuitenkin myös saada tilanteen huomattavan vaaralliseksi, jos ne tapahtuvat liian voimakkaina.
Tunnustan, että en hiljennä, enkä juuri väistä, esim kissan, koiran, variksen, tai pikkulintuparven takia. Jos kopsahtaa, pysähdyn ja lopetan kituvan eläimen. Hirveä toki pyrin väistämään sen takapuolelta, ellei jarrutus riitä.
Hirvien määrä pitäisi saada laskemaan rutosti – mieluummin nollaan.
