Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
harrastelija. Minä en muistele kaiholla Huskun 165:sta. Oli painava, suhteellisen laiska, akseli oli tarkka pideltävä, käyttövivut ja kaasuvaijeri löyhiä ja vaativat hultoa, valjaat aika alkeelliset (parhaat silloin)
Nyt nostaisin vielä Jonssin ammattiraivurit lähelle huippua.
Tillhi on laiska ja rakasruokainen. Ruotsalaiset ärhäköitä ja pieniruikaisia.
Pitää jokaisen sahamallin luonne mieltää, niin voi käyttää niitä niin, että ei tarvitse kulmia ja kytkimiä uusia liian lyhyin välein.
Olisi hyvä, jos eri mallien käyttöä mitattaisiin myös niin, että mitattaisiin sahan mahdollinen tuottavuus / polttoainelitra, käyttötunti, työpäivä, työviikko. Ja eri sahurit sahaisivat kaikilla niillä.
Voisin lyödä vetoa, että Huskun valjaat, ruotsalaiset tehokkaammat sahat pesisivät porukan kaikilla sahureilla ( jos he ovat ammattilaisia)
Samalla voitaisiin vertailutestata kaikki valmisbensat, että loppuisi nuo paskajutut esim Aspenin käymättömyydestä
Kun lähtökohtana on Kehämittaukseen perustuva kiintotilavuuden mittaus, nin kuten edelläkin tuli esille, siinä on usempikin osatekijä, jonka määrittäminen perustuu arviointiin.
Myös kehystilavuuden mittaus – niin yksinkertainenn toimenpide kuin se onkin, antaa tuloksen, joka on noin-arvo.
Jos mittauksn tekee viisi ammattilaista, eikä pinossa ole mitään selviä merkkejä, saadaan viisi erilaista tulosta.
Keskiläpimitta on todella vaikea saada aivan varmasti oikein – pinossa on myös se toinen puoli, keskipituus löytyy vain mittaamalla, Jos kolmen metrin tavaran pituus onkin kuusi senttiä vähemmän, vaikuttaa se jo 2 %.Karsinta ja oksaisuus = arviointia, Ladonta = arviointia.
arto. Tuo teidän tekemä testi on toki täysin puolueeton ja tarkasti kellotettu, joten tulokset kestävät päivänvalon.
Kun kaveri, joka on tottunut isoon Jonssiin ja työliikkeet ovat sen mukaiset, ”joutuu” ottamaan höyhenenkevyen sahan, jonka mieletön purevuus perustuu kiihtyvyyteen ja terävään terään, eli sillä ei piihun painet, vaan annetaan sahan syödä, joutuu verrokki helposti altavastaajaksi ilman omaa pyyntiä.
Normaali öljypumppu ei mene vaihtokuntoon itse pumppuosastaan.
Suosittelen irroittamaan öljypumpun ja tutustumaan sen sielunelämään. Rikkoutumiset, joita olen kohdannut sahojen kanssa touhutessani, ovat olleet aina pumpun pyörimiseen liittyviä ongelmia, eli käyttömekanismiin, pumppu sinänsä on ollut kunnossa.
Ottakaa pumppu käteen ja pyöritelkää sitä hissukseen, jos siinä on öljyä, se kyllä sykähtelee. Vika voi olla käyttöpyörässä, joka on kampiakselin yhteydessä. Jos imupää on tukossa, se avataan – ja se on siinä!
Joissakin karvalakkimalleissa on ollut muovisia öljypumppuja, jossa on voinut tulla ongelmia, mutta tuollainen pumppu maksaa vain muutaman euron, joten sen kanssa ei kannata ”päätään vannehtia”. Tosin sellaisen sahan hinta käytettynä on vain muutaman kympin, joten sijoitushan on sahan arvoon nähden suunnaton!
Ihan se ja sama, mikä suodatin siellä höskää. Ehkä Tilhiin olisi paras painava suodatin, kun siinä pakkaa väkisin jäädä bensaa tankkiin suhteellisen paljon, vaikka tankki onkin niin pieni. On olemassa vieläkin suodattimia, joissa on metallirunko, sellainen on hyvä hakeutumaan alimpaan kohtaan tankissa.
Meillä oli koneteknikon virkaa hoitamassa yksi tyyppi, jolla on suhteellisen pitkät tulpanjohdot.
Kerran yhytin hänet konehallista, jossa hän oli ottanut omasta autostaan starttimoottorin ja laturin pöydälle. Auto oli suhteellisen uusi. katselin vähän aikaa hähen hypistelyään ja kysyin, onko jotain vikaa, kun molemmat ovat levällään siinä? ”Ei mitään vikaa, putsaan vain pölyt pois sisältä”.
Jos pinomitalla ei saada ”oikeaa” tulosta, niin ainoa keino siihen pääsemiseksi on pinota puut uudelleen —- Kunnes saadaan oikea tulos.
Kuitenkin, jos myyt puutavaraa pinomitalla, niin määrä todetaan pinomitalla. Jos myyt kiintokuutioina, määrä on kiintoina mitattu.
Ei siinä ole sen kummempaa.
