Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Lannoituksen jälkeen pitää antaa niin kauvan kasvuaikaa, että lannoituksen vaikutus loppuu, ennenkuin päätehakkuu tehdään. Kymmenen vuotta riittää aivan varmasti vaikutuksen loppumiseen. Ei kannattaisi maalailla piruja seinille ainakaan niillä tiedoilla, jotka ovat vääriä.
Sellaista sahaa ei ole, joka ei hieman vuotaisi öljyä, jos sillä on sahattu ja öljyä käytetty. Vuotoa voi vielä tehostaa käyttelemällä sahaa kaasuttelemalla ilman, että terä leikkaisi puuta, johon öljy hukkuu. Kun hetken sahaa huudattaa, niin koko purukotelo on sisältä ja jonkin verran päältäkin öljyinen.
Pumpun yhteydessä on kaksi kohtaa, joissa yleensä voi olla vuotoa: toinen on tankista tulevan letkun läpivienti ja pumpun siihen sovitus ja toinen on pumpusta lähtevän öljykanavat tiivistys , jossa yleensä taitaa olla O-rengas. Pumppu ei normaalisti vuoda, vaan sen yhteet. Voihan voitelujärjestelmä myös olla jotenkin epäkunnossa laipan ja sahan rungon liitoksesta. Taikka siinä voi olla täysin vääränlainen laippa.
harrastelija:”Tekomies teki sulan kelin aikana – hainäkuun loppu …joulukuu – ajoreitin hevosmiehelle. Pöllit taapeliin ja halot pinoon ehkä 2.5 metrin ajoura väliin. Nilan aika oli alkupäässä rajoittava tekijä, parkki alkoi kiinnittäytyä pölkkyyn siinä heinän teon jälkeen.
Kainuussa saattoi lunta olla jo puoli metriä, kun vielä pinotavaraa renikoilla ajettiin.”
– Tarkentaisin hieman. Kuitupuun hakkuu ( ja kuorinta) aloitettiin mätäkuun mentyä, eli Elokuun puolivälistä – ja hakattiin siten, kunnes kuori jäätyi niin, että taksa nousi reippaasti.
Jos oli tarvetta, jatkettiin mustana tekoa, jolloin pöllit kuorittiin lanssissa.
Rahin aisa ei ole hevosen aisa, vaa sen tikapuumallisen – parirekien päälle laitetun rakennelman kantavat sivupuut, joihin oli karikanreiät porattu. Rakennelmaa nimitettiin ainakin Ranualla rekaksi, eli puoliperävaunuksi ja sen päälle voitiin tahdä kuorma vaikka mistä, kunhan siihen pantiin laudoitus (= liisteet) ja henähäkki heinäkuormaa varten. Reha oli lähinnä henkilökuljetuksiin varattu reki, jossa oli kiinteät rakenteet ja kuskille saattoi olla penkki etuosassa.
Taneli. Kyllä tukkien ajo- ja tekovaiheessa kaadettiin myös niitä tukkipuita, jotka eivät yltäneet tien poikki. Pohjakuorma nypättiin aina umpihangesta = pari – kolme pölkkyä, joskus riitti yksikin, kun 22 jalkainen mäntypölli oli 60 senttiä latvasta, niin sai olla tyytyväinen, jos heppa jaksoi sen ummesta nykäistä. Jokaisen tukin välittömään läheisyyteen oli reki ja heppa saatava – kun lunta on muniin asti, niin siinä ei kukaan vetele tukkeja pituussuunnassa.
Tukit ajettiin etupäässä lavereihin, joissa päät tasattiin niin, että latvat olivat samalla pituudella, mutta kumminpäin tahansa.
Kyllä rahin aisa saattoi pökätä puun kylkeen ja kuorivauriohan siitä silloin tuli. Silloinkin isännät naukuivat, että palstateiden takia piti metsään hakata väylä, joka pienimmillään taisi olla puolitoista metriä.
Hevosen kanssa oli tuo ohjaaminen melkein yhtä sattumanvaraista kuin ensimmäisillä maatalous-Fortsonneilla. eli mahtui parin metrin puidenvälistä, jos sattui osumaan siitä.
Meillä naapurin ”Kalle” ajoi kesällä hankintapuunsa hevosella, mutta hän kyllä käytti rekipeliä. Iso heppa ja pieni kuorma! Ostomies kävi väjän pöllyttämässä hankintamiestä, kun kaupan takaraja lähestyi uhkavasti. Kalle olisi halunnut unohtaa koko kaupan, kun ennakkomaksut oli jo käytetty ja puun hinta oli noussut järkyttävästi.
Kun verrokiksi laitetaan pienkone, joka on varustettu parin metrin ulottuvuudella olevalla nosturillla, jonka toiminta on miten sattuu ja kone horjuu jokaisessa nostossa sinne-tänne, niin kyllä kolhittuja puita löytyy. Kääntyessään vielä raaputtavat juuret paljaiksi, niin se on siinä.
Nykykonemiehet eivät suunnittele ajouria, joten sekin sotkee savotan.
Kyllä vissiin pitää mennä opettamaan konekouluun aloittelevia kuskeja – nuo ikääntyneet eivät näytä tajuavan mitään
Ei kai kolmatta harvennusta kannata tehdä, jos runkoluku on jo 500 r/ ha. Kuitenkin taas kehoittaisin kaivelemaan relaskoopin esiin ja katsomaan ppa:n sekä vertaamaan Tapion harvennusmalleihin lukemia. Jos ppa on vielä kasvatumallissa, niin ei huono temppu olisi lannoitus ja kahdeksan vuoden kuluttua katkaisuhoitoa.
Visakallo:”Parihevoset tarvitsevat leveämmän ajouran kuin pieni metsäkone, ettei mennä eläinrääkkäyksen puolelle.”
-Taas ja jatkuvasti ollaan sen perimmäisen kysymyksen äärellä, eli: – Pitääkö ajouralla olla puita tiheämmässä kuin palstalla urien välissä?
Kun hevosvankkureille riittää kolmen metrin puuväli, niin tottunut metsuri voi sille tehdä esim keruu-uria lähes mihin kohtaan tahansa. kaiken lisäksi, jos keruu-uraa ajetaan max kaksi kertaa, jää jäljet varsin vähäisiksi.
Pienessä/ kapeassa metsäkoneessa on esim runkonivelellä hoidettu ohjaus, joka vääntää koneen telejä, joissa on telat tai väh. ketjut – voimakkaasti sivuttain, siinä kenttäkerros murtuu. Kapea kone- tai peräkärry on kiikkerä, oli vetovoimana mikä tahansa. Monet asentavatkin esim maataloustraktoreihinsa metsäajoa varten ainakin takapyörät tuntuvasti leveämmälle juuri siitä syystä.
Jos minä värkkäilisin tuollaisen hevosvankkurin kanssa metsäajossa, pohtisin etupyörille ohjausmahdollisuutta joko kääntyvillä pyörillä taikka -etuakselilla.
Timppa. Otat kantaa Metsähallituksen metsienkäsittelyyn, joka toki onkin aivan rikosluonteista meidän metsiemme raiskaamista. Kuitenkaan en syyllistäisi meidän hallitustamme, vaan muistuttaisin, että Metsähallitus ja valtioneuvosto ovat kaksi eri asiaa.
Käytännössä MH:n tulostavoitteet ovat niin alhaalla, että mitään merkittävää ei tapahtuisi, vaikka niitä leikattaisiin niin, että ainoastaan virkistyskäyttöä hoidettaisiin ja Tapion ohjeiden mukaiset hoitohakkuut tehtäisiin. Jatkuvan kasvatuksen koealoja voisi – ja pitäisi tehdä, mutta niillekin riittäisi muutamien satojen hehtaarien kokoiset alat.
Metsähallituksen tulostavoitteet tulisivat kokolailla täytettyä yksityismetsien lisääntyneiden hakkuiden lisääntyneillä pääomaverotuloilla yhdistettynä Arvonlisäverotuloon siltä osin, mikä Joomieheltä jää kuittaamatta.
Seuraavaan Budjettiriiheen pitää viedä esitys, jolla MH vapautettaisiin tulostavoitteista ja asetettaisiin vain metsäomaisuuden hoitovaatimus.
Ei ehkä kannattaisi kovin painokkaasti arvostella savottaa, jos ei ole lukenut, katsonut – ja ymmärtänyt kupletin juonta.
Kyseessähän on kahden ammattimiehen savotta, joten ei tuo hakkuu ja ajo lankea yhden miehen kontolle.
25 kuutiota / päivä on kova suoritus ensiharvennuksessa, mutta kun alkaa lohkeamaan jopa puolet puusta tukkikokoisena ja puuta on runsaasti ilman vitelikköä haittaamassa, niin kyllä täällä keskustelupalstallakin on joitakin (kaksi – kolme) alan henkilöä, joilta se onnistuisi, jos heille opetettaisiin oikea hakkuutekniikka ja -menetelmä. Pitkän rangan hakkuu on avaintekijä, jos aiotaan tehdä työtä metsässä niin että se kannattaa ja jopa elättää.
Miika on kertonut, kun hän on meilläkin ollut ajamassa, että aika usein hevosilla on lepopäivä, kun hänkin on hakkaamassa.
Jeessi on oikeassa tuossa pihapuujutussaan. lehikuusi on pihapuuna surkea. Suurimman ajan vuodesta se on kuin keloutunut oksainen kuusi. kaskikesällä hyvässä kasvussa oleva on kaunis, mutta vain vähän aikaa ja alkaa syksyllä roskaamaan niin pirusti. Ei pihapuu.
Hyvänmallinen mänty , varsinkin jos se on pitkä, suora, tensimmäiset parikymmentä metriä oksaton – on tosi näyttävä, pitää vain kasvattaa kaukana pirtistä. Koivu on hieno puu, paitsi lehtiä tulee isosta puusta rajusti ja juuret menevät tukkimaan salaojat.
