Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Pavekka:”Ostaisin mieluummin alkuperäisen käytettynä vitosella tai kympillä. Kiinalaisissa kytkimissä ollut joskus niin huokoista valua ettei niitä saa ehjänä paikalleen varsinkaan jos vasaralla yrittää.”
Kukaan muu ei ole ehdolle pistänyt lyömällä kiinnittää kytkintä. Eikä varmaan ehdota vastakaan.
Auki se kyllä napautetaan ja olosuhteiden mukaan voi jopa käyttää männänlukitsinta, joko kylmätulppaa, muovitappia, muovikiilaa pakoaukosta, narunpätkää tai jopa öljypatjaa, taikka jossai Patussa on lukitustapin reikä lohkon läpi , taikka Huskujen vauhtipyörän siivikkoon sopiva lukitus”siiliä”, Jonssissa oli lukitushaka, joka sopi kytkinrummussa olevaan reikään ja kenkien väliin toisen pään pökätessä lohkoon.
Kuitenkin lyömällä aukaisun idea perustuu kappaleen hidastuvuuden sääntöön, eli on turvallinen tapa. Kylmätulpalla on joitakin mäntiä puhkaistu – lähinnä moottorisahassa, jossa ketjujarru on läsähtänyt päälle joillakin sangen useita kertoja ja on hakannut kytkimen tosi tiukalle.
JHH. Rummussa reunasta näkee, onko kulunut selvästi. Kun rumpu muuttuu sisäpuoleltaan trattimaiseksi, eli on ulkoreunastaan selvästi isompi kuin lähellä pohjaa, eli se on jopa venähtänyt – on se vaihdettava uuteen tai ainakin kulumattomaan käytettyyn.
Tuolla edellä Pavekka mainitsi hakkaavansa kytkimen paikoilleen! Sitä ei ole tarkoitettu niin tehtäväksi, vaan kuten arto mainitsi – kiristetään vain käsin, kyllä se kiristyy käytettäessä.
Metsänmies:”Tapio Isoviita Kankaanpäästä myy tuohon Partneriin uutta tarvikekytkintä kierrejousella, joka on kynsiä parempi, 19,50 eurolla.”
-Kierrejousi on parempi ja se kestää myös karvan verran isontuneen rumpun kanssa ajoa.
Totuushan on, että tuolla sahalla ei mahdottomia hehtaarimääriä enää sahata, joten arto innostui mielestäni liikaa. Ei akselin ja kulmavaihteen uusimisessa ole mitään järkeä. Ne kaikki uusiutuvat siinä vaiheessa, kun sahuri siirtyy uuteen Tilhin tai Huskun ammattiversioon.
Joka tapauksessa, jos käyttöä on enemmän, kannattaa pitäytyä ammattimalleissa.
Harvennuskertojen lukumäärällä ei mielestäni ole pienintäkään merkitystä, – Oli sitten harvennettu vaikka joka vuosi. Ainoastaan sillä on merkitystä, onko metsästä poistettu kuitupuulaatuiset ja – kokoiset puut, sekä onko ppa sopiva. Käytännössä lannoitus antaa parhaan taloudellisen tuloksenpäätehakkuuta lähestyvässä puustossa ja hyvällä pohjalla.
Jippo on siinä, että lannoituskustannukset saadaan nopeasti pankkitilille.
Pavekka:”Ei lukitteita kytkimeen. Kiristys joku sopiva käsikireys, ne kiristää itsensä ajan kanssa. Stiilihuolto voi olla parempi etsiä käytettyä. Huskilla voivat pakkomyydä uutta. Kytkimiä ei kannata vasaroida taltoilla auki vaikka sitä joskus suositellaan.”
Tuon kytkimen kengissä on iskutalttaa varten tehdyt kolot. Mitähän varten valmistaja on ne tehnyt? Pavekalla on varmaan tuollaista kytkintä varten erikoisavain! Ai eikö olekaan? Kas kun arvasin.
Jotenkin tuntuu, että täällä mestaroi sellaiset mestarit, jotka eivät ole kytkintäkään koskaan itse korjanneet. Yksi väittää kartiota kiinnityksessä, toinen ei tiedä valmistajan käytänteitä. On, ON, Onnn….
Tuo kone on varmaan aivan verraton tuollaiseen puuhastelukäyttöön. Mutta vaikea on keksiä mitään sellaista, missä voisi olla oikeaa urakointia, jossa tienaisi käyttökustannusten lisäksi korot, kuoletukset ja vielä kuskin palkan.
Jotain hirviaitojen pystytysprojektia voisi tehdä, missä kuskataan tolppia ja aitaverkkoa joskus hankalistakin kohdista ja laskutus on tuntiperusteinen.
Alkaa sähköyhtiöiden urakoitsijoilla olla sen tasoiset koneet, joilla pääsee paikkaan kuin paikkaan ja myös maanteillä liikkumaan.
Noista pikkuleluista kuitenkin järkevää ja hyvää suunnittelua ja rakennustaitoa osoittava kone. Hinta-laatusuhde on hyvä.
Akselin kierteisiin ei mitään muuta kuin kytkin oikeille kierteille. <span style=”text-decoration: underline;”>MUTTA: Nuo neljä ruuvia, joilla murikka on kiinni raivausosassa pitää laittaa todella tiukasti kiinni. Mahdollisesti ruuvilukitetta ihan pikkuisen kierteen nokkaan. </span>
On muutama löyhtynyt käytön aikana ja löyhässä käyttö aiheuttaa ruuvien reikiin vahinkoa, jos ei tuota huomaa, voi moottoro pudota paikoiltaan.
En muuten vaihtaisi tuhon kytkimeen muuta kuin jouset…
Noissa Huskun (Partner) kytkimiä, joissa ei ole mutteria tai kuusiokantaa tulpan avaimelle, on usein selkeä merkki, joka viittaa kengässä olevaan koloon, jonka muoto ohjaa lyömällä aukaisusuunnan. Narulukitus männän päällä ei välttämättä ole tarpeeksi kova, että keskiön saisi pyörähtämään, mytta usein on tiukkaakin tiukempi kytkin auennut, kun kone on pöydällä käynnistin alaspäin ja kohtalaisen hyvällä iskutaltalla ja vasaralla kolautetaan puristusta vastaan.
Jos usko alkaa loppua, niin tulppa irti, pyöritetään moottoria, kunnes mäntä nousee noin sentn päähän ykk – täytetään sylinteristä tyhjä tila kaksitahtiöljyllä – tulppa kiinni ja väännetään tai lyödään kytkin irti.
Öljyä käyttäen ei mitään vahinkoa voi tapahtua, kunhan vasara osuu taltan päähän, eikä ole peukaloa välissä. Näin olemme avanneet oppilaiden kanssa useita kymmeniä kytkimiä. Sopivaa avainta on vaikea – jopa mahdoton löytää tuollaiseen.
Lopuksi öljy ”tuuletetaan” sylinteristä, ja hieman huuhdellaan bensalla. Tulppa pitää putsata öljystä myös.
Tuntuu hieman ihmeelliseltä, että noihin halpoihin Guttaperkka-sahoihin ”joutuu” vaihtamaan kalvot ja kaasuttimet tämän tuostakin – Tosin sahausmäärätkin ovat tosi hurjia. joku kehuskeli ihan Tilhin 201: llä sahanneensa 100 kiintoa ennenkuin se meni laakereistaan väljäksi. Herra tietää, monesko ketju, laippa ja kaasutin jo menossa. Ammattimetsuri sahaa sen määrä kahdessa viikossa, taikka lyhyemmässä ajassa, eikä sahalle ole tehty muuta huoltoa kuin tankattu, teroiteltu ja ilmanputsaria puhdistettu.
