Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän tuon taimivakan kantamisen helpottamisessa rartkaisevassa asemassa ovat valjaat. Sen vähän, mitä olen putkella istuttanut, olen viritellyt kantovaljaita ja alkuperäisten hihnojen sijaan värkkäillyt leveämpää lantiovyötä ja vyön solkia, joilla homma on saatu säädettyä niin, rttä esim vakan voi ottaa näppärästi valjaista irti täyttämisen ajaksi ja nostaa täytenä valjaiden varaan.
Menetelmän opettelin silloin, kun käsinlevitettiin metsälannoitetta oikein urakalla. Kun n. 25 -30 kiloa kerrallaan kaatoi vakkaan maassa , levitti suoraan säkistä muun ja nosti maasta täyden vakan metsässä toistasataa kertaa joka päivä – sanotaan nyt tästä ajanjaksosta heinäkuun puolelle, sitten kesäloma ja syyslevitykset, niin siinä hioutui tekniikka – etten sanoisi – täydelliseksi. Vakka oli paljon hankalampi kuin yksikään taimivakka ikinä.
Nykykokemuksella alkaisin kyllä rustailemaan omaan käyttöön kunnon valjaita. kyllä taimilaatikollinen ainakin pitäisi kulkeutua vakassa kerrallaan. Yksi mahdollisuus olisi, että kaksi vakkaa täytetään kerrallaan ja toinen viedään odottamaan ensimmäisen vakan tyhjentymistä.
Kerran olen ihan oikeasti tarvinnut nelivetoautoa. Entinen työkaveri harrasti jostain käsittämättömästä syystä metsäautoteillä ajelua aina, kun oli tilaisuus. Kevätholseella hänellä oli jo kesärenkaat alla, kun hän jäi kiipeliin jäisellä ja lumisella kohdalla, varjoinen paikka ei ollut vielä paljoa sulanut.
Hän soitti illalla ”hädissään” ja pyysi apua. otin (jo kesärenkaissa olevan” Volkkari synkron ja kävin vetämässä ukon Matzdan lumitaipaleen läpi.Silloinkin olisi voinut sanoa, että HÄN tarvitsi nelivetoista – en minä!
Toki nelivetoisen etenemiskyky on parempi kuin kaksivetoisen, mutta jos mökkitie on semmoinen, että sitä ei voi kelirikkoaikana kulkea henkilöautolla, niin usein siitä voi syyttää vain itsään.
Sangosta istuttajien osalta puhutaan kyllä vain muutaman sadan taimen istuttamisesta päivässä, eikä siinä pidä laskea, paljonko tulee säästettyä kustannuksissa tai paljonko tienaa, kun ammattilaiset joutuvat istuttamaan tuhansia taimia päivässä, silloin kun istuttavat.
Ämpärin kanssa työn tuottavuus on lähellä nollaa verrattuna oikeaan istuttajaan.
Suomalaisethan ovat osittain vielä ämpärikansaa, heitä saattaa nähdä esim halpahallien tai muiden rihkamakauppojen avajaisissa sankoja hekemassa. – Kun ilman saa! Taimet takuulla tykkäävät olla ämpärissä, kun siihen niitä sijoitetaan pari – kolmesataakin kpl.
Ämpäristä taimen istutus kävi joskus viisikymmentä vuotta, tai paljon ennenkin, kun avojuuritaimia istuttivat ja taimen ojentaja oli erikseen. Hän oli yleensä kai nainen ja ojensi aina miehelle käteen taimen, kunhan mies oli ensin kuokkinut laikun ja kovertanut istutuskuopan. Ehkä Jeessikin joskus kolmenkymmenen vuoden jälkeen on saanut ”Hirvimetsältä” kylkikantovakan / -telineen , itse hän ei malta sellaista ostaa, mutta kunhan parinkymmenen tukkimotin arvoisesti on kerralla huijattu, niin ostohenkilö varmaan taimivakan lahjoittaa.
Anneli. Jätkä ei ole koskaan edes suunnitellut nelivetoisen auton hankkimista. Ehkä nelivetoisen henkilöauton voisi joskus hankkia, mutta vain sen takia, kun talvisin ei enää juurikaan teitä aurata. Olen maastureilla ja nelivetoisilla pikkubusseilla ajanut ja kyydissä ollut, enkä mielelläni pitkille automatkoille lähtisi sellaisilla. Siksi en ole paneutunut sen sarjan autoihin syvällisesti. Kuitenkin luottaisin tuosta hintaluokasta löytyvän Koreassa tehdyn – jopa katumaasturin, jossa on luotettava Japanilaistekniikka, erinomaisiksi tunnettu Japsi-diesel ja myös voimansiirto ym. Hintaan n. 40 000 ei vastaavaa Mersua, Audia tai Bemaria löydy ja esim Ranskikset ovat kertakäyttökamaa.
Muutamille ”Super-hessuille”, jotka Raivaus-sahatyässäkin kantavat selassään bensiinikanisteria ja juomalekkeriä, on varmaan taimivakka, jossa voi kerrallaan kuljettaa taimia niin paljon, että tunnin satsin sijaan voi ottaa vakkaansa ainakin kolmen – neljän tunnin taimet.
Tuplataimivakan asemasta tai -lisäksi ehdottaisin taimirinkan ottamista mukaan istutustyöhön. Jos rinkassa olisi pari – kolme taimilaatikkoa, eli mukana kulkisi neljä normaalivakallista varikollakäynnit voisi vähentää jopa kolmasosaan totutusta.
Kuinka mahtava istutustehon lisääntyminen olisikaan seurauksena ja puuttuvien ulkomaalaisten istutustyötekijöiden jättämä aukko tukittuna!
Avauksen mukaiseen elvistelyyn voisin ottaa kantaa: – R-sahojen alkuaikoina ilmaantui myös joitakin ”työn sankareita”, jotka tekivät mieluummin ja jopa tehokkaammin vesurilla taimikohoitoa, jota silloin nimitettiin vain ”raivaukseksi.
Näppärimmät heistä käyttelivät vesurin sijaan moottorisahaa, joka toki oli hieman tehokkaampi kuin vesuri.
Syy moiseen R-sahan hyljeksintään oli aivan varmasti se, että käyttäjät eivät osanneet teroittaa ja harittaa teriä. Kannot olivat mustia, eikä kulmavaihteet kestäneet ”sahaamista lyöttämällä” kovin pitkään.
Nykyään voi teroituspalvelun ja teroituskoneen ym avulla saada terän jonkinlaiseen kuntoon, toki se tylstyy, eikä tosi tollo edes tajua sitä, mutta yhdistettynä se sahan käyttötaidon täydelliseen puuttumiseen ja käyttäjän kovapäisyyteen, lienee hänen kohdallaan tehokkain vaihtoehto käyttää vaikkapa pikkunäppärää ketjusahaa, kunhan muistaa käyttää ehjiä viiltosuojahousuja.
Kyllä oikeat hirsirakentajat, jotka eivä pyri matkimaan vanhojen hirsitalojen ”luonnonmukaisia” halkeamia ja rakoja, pyrkivät tekemään seinää, jossa ei olisi valtavia halkeamia.
Siksi on kehitetty myös halkeamajohde, joka sahataan hirren selkään. Eräs hirsitalojen -huviloiden rakentaja, joka tekee pyöröhirsistä paljonkin rakennuksia, kuorii ja antaa tapulissa kuivua hirsiensä. Sen jälkeen lajitellut hirret sorvataan ja niihin höylätään varaus, joka pyritään saamaan aina vastapuolelle halkeamaan nähden.
Varauksen oikeaoppinen tekeminen on jäänyt suurimmalta osalta ”veistäjiä” opettelematta. Jotkut sahaavat jopa kymmenen senttiä syvän varauskolon, jossa sahaukset kohtaavat toisensa. Siinä seinässä ei pidä ihmetellä, jos seinä painuukin yllättävän paljon.
