Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Näppäränä tyttönä korjaat öljypumpun toimimaan. Siellä se on vetorattaan takana, eli vetoratas pois – hieman putsausta ja oljypumppuhan se siinä, öljytankin kupeessa.
Uskon, että parilla ruuvilla on kiinni ja sittenhän se onkin käteenvetoa vailla. Voi olla, että käyttöpyörästä on kierre nuljahtanut – jos niin on, niin käyttöpyörä uusiksi, ei maksa paljoa. Mutta jos kaikki näyttää ehjältä, niin letku, joka tulee tankista nypätään ulos ja puhtaaksi se pompula letkun päässä. Sitten putsataan pumppu ja kanavat – ja rojut takaisin paikoilleen = toimii !
Öljypumppu on mennyt epäkuntoon meidän sahoissa 0 kertaa. Epäpuhtauksista tukkoon parikymmentä kertaa, kun tankkauksessa ei olla huolellisia sahanpurujen kanssa. (Sahoja satoja, käyttäjiä parituhatta)
Öljytankkiinkin toki.
Tuossa ruokaöljyssä on vain se haitta, että pitkässä seisonnassa se kuivuu ja liimaa kiinni teräketjun ja kärkipyörän, sekä pitkässä seisonnassa kuivuu öljypumppuun. En ole kokeillut laittaa siihen mineraaliöljyä joukkoon,m jolloin sekoitus voisi kestää jämähtämistä.. Voisi toki metsurin yleisjuoma – Lasol pitää paikat vetreinä. Sitä voi ihan turvallisesti juoda, jos tykkää, se on etanolia.
Anneli. Sehän on muovia? Putsaa vuotokohta erittäin kuivaksi ja vaikka karhenna hiukan. Kokeile lähes mitä tahansa massaa, vaikka silikonia tai sika-massaa. Siis jos löydät vuotokohdan.
Kun ketju kuivuu, sen ääni muuttuu, sähkösahassa ei moottori pahasti pauhaa. Rypsiöljy pysyy terässä parhaiten – ja on halpaa – Siis ruokaöljy.
Ola_Pallonivel. No sano vaan. Jos muuttuu öljyt kaasuksi, niin jokin vika on jossain.
Teräöljy on ainakin toistaiseksi ollut välttämätön, mutta sen laadun ei ole käytännössä väliä. Teräketju toimii esim öljyn loputtua yllättävän pitkään, äänestä kuulee – ja ketjun kiristymisestä, että ketju on kuiva. Kun täyttää öljysäiliön, ketju alkaa sopeutua paikalleen ja tarvitsee vain kiristämisen.
Kyllä kaikkein halvinkin ketjuöljy voitelee sen sekunnin murto-osan ketjua, minkä se terällä pysyy.
Jotkut ovat sahanneet tippakannun varassa, eli n. varttitunnin välein ketjuun moottoriöljyä – ja sahaamaan. (sähkösahalla)
Aina on ketjut kestäneet loppuun asti, ellei ole esim kiveen sahattu ketjua romukuntoon.
Nostokoukku. Äkkiä sanoisin, että niin tyhmiä oppilaita en ole tavannut, jotka eivät opi ohjuria käyttämään. Mutta lukemattoman määrän sellaisia, jotka eivät ole oppineet vapaalla kädellä viilaamaan.
Se on taito, joka on jopa lahja. Toinen lahja on, että näkee, milloin hammas ei ole enää parhaassa terässä, vaikka kyllä sen tunteekin.
Nostokoukku. Se on vähän niinkuin siitä kiinni, onko molemmat tekijät suhteessa samassa kunnossa.
Jos oikein tylsällä terällä yrittää väkisin sahata, niin kohta ei ole haritustakaan.
Minä en oikein tiedä tuota, ei ole tullut koskaan kokeiltua oikein tylsällä sahaamista muuta kuin korkeintaan sen yhden riu`un verran.
Kerran eräs MH:n työnjohtaja sahasi – näytti vähän urakkamiehen mallia – tylsällä terällä. Se oli niin tylsä, että kun piti sellaisia max 5 senttisiä koivuriukuja kaataa, niin kaasu pohjaan ja terän nopealla puolella lyötti – menihän ne sillälailla poikki, mutta olihan se hirveää katsellakin. Sitä tyyliä sanotaan lyöttämiseksi, eikä sitä täysijärkinen tee. ellei ole ihan hätätilanne.
Eikä siinä terässä ollut harituksestakaan mitään tietoa.
Katsoin tuon videon.
Panin merkille, että varsinkin toisen puolen hampaat ovat olleet – ja ovat edelleenkin – taaksepäin kallellaan, eli viila on ollut rutkasti liian korkealla.
Tuollakin ohjurilla kun viilailee, niin sen ohjurin olisi pitänyt olla myös edellä olevan leikkuuhampaan varassa. Minä olisin tuossa tilanteessa tehnyt RyZZän temput, eli viilannut ilman ohjuria. (Siten saa parhaan teroitustuloksen)
Tuo harituksen pitäminen väkisin perustuu luuloon. Ennen väännettiin hieman yli ja sitten hivenen takaisin. Sekin on turhaa. Oli miten oli, sahausraon pitäisi olla n. 2 mm. leveämpi kuin mitä terä on paksu, eli haritusta milli puolelleen, silloin se leikkaa keveästi.
Harittaa kannattaa aina, kun silmään näyttää, että hampaat ei harota tarpeeksi.
Jos ei omista avolavaa, taikka ei ole edes peräkärryä, (kun sitä ei saa peruuttamalla kääntymään) – niin pitää tehdä esim niin kuin minä, eli teroitan aina seisaallani, sahan murikka on mielellään sammalikossa jonkinlaisessa kolossa.
Teroitukseen tuhraantuu aikaa pari minuuttia – ja haritukseen hieman vähemmän
Lisämetsää kannattaa hankkia aina, kun sopivalla sijainnilla olevan kappaleen saa, jos se on hyvällä pohjalla ja saa halvalla runsaspuustoisen metsän.
Siinä on valtava ero, jos vaikka vuosikasvu on pari – kolme kiintoa/ha – taikka 15 kiintoa / ha ja lämpösumma hyvä.