Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Joskus puulaivoja korjaavalla ja jopa rakentavalla telakalla opiskelin puunkäsittelyä ja sain sieltå mallin, jonka mukaan esim mastopuut kuoritaan siten, että siihen jää pantoja säännöllisin välimatkoin. Kuorimaton osa = panta – oli kokolailla saman pituinen kuin kuorittu pätkä. Homma lähti tyvestä, joka jätettiin kuorimatta noin puolen metrin matkalta, kuorittiin puoli metriä, puoli metriä pantaa jne, kunnes koko 15 -25 metriä oli menty läpi.
Samoin olen katsellut keloja ( lähinnä keski-Suomessa) kyllä niissä kaikissa on halkeamia, enemmän tai vähemmän. Vaikka rungot ovat putkisuoria, ne keloina paljastuvat usein erinomaisen kieroiksi ( kiero runko on kierteinen, kuin poranterä) se ei vaikuta puun kelpoisuuteen tukiksi. Muutamat eivät vain ymmärrä, mikä on mutka, lenko tai kiero, vaikka ne ovat aivan eri asioita.
Juurikäävän saastuttamalla alueella ei Jatkuvasta kannata jatkuvasti höyrytä. Niillä aloilla ei onnistu uusien puusukupolvien syntyminen muuten kuin leppää, haapaa ja koivua suosimalla ja lahotautiset kuuset hävittämällä. Kuusentaimien suhteen pätee ikiaikainen ohje metsäammattilaiselta: ”Revi juurineen pois”.
Noita lehtipuita sitten hakataan ”Jeessin ylispuuhakkuina” ja varjellen juuriversoja, joista kasvatellaan uutta puusukupolvea.
Evolla oli perehdytty tuohon Jatkuvaan, joka onkin Evolle selkeä juttu, mutta siellä tuo harsinta on lähes toivotonta juurikäävän yleisyyden takia. Ja uudistautuminen oli osoittautunut mahdottomaksi paksun kuntan takia. eli kuusen siemenet kyllä itivät, mutta eivät pystyneet paksun sammaleen takia juurtumaan.
Kokkolan laidalla on yritys, joka on kehittänyt kuumakuivauksen ja käyttää sitä. olen käynyt siellä – me toimitimme sinne jättipölkkyjä sen vierailun perusteella.
Yrittäjä itse asuu omassa – rakentamassaan hirsitalossa, joka on rakennettu täysin ilman painumisvaroja jo vuosikymmeniä sitten. Hirret ovat valtavia, eikä halkeamia ole.
Kuumakuivaus ei ole lämpökäsittelyä, vaan tosikuumassa uunissa tosinopeasti kuivattua puuta, joka siis käytännössä kuivataan samalla periaatteella kuin lämminilmakuivaamossakin, eli tavara kuumennetaan höyryn kanssa niin kuumaksi, että se on ydintä myöten tosikuumaa. Höyrypaine ajaa veden pois ytimestä asti ja pinnan kastelu pitää solukon auki höyryn tulla.
Jos minä olisin miljonääri, teettäisin itselleni talon tällä yrittäjällä.
metsänkasvattaja. Niinpä niin! – Kyllä puu halkeaa kuivuessaan se on aivan varmaa. Ainoa poikkeus on kuumakuivattu puu, joka ei halkea. Poikkeuksetta halkeama tulee siihen kohtaan, joka on lähinnä sydäntä.
Joka muuta väittää, ei todellakaan tiedä asiaa, mutta jokaisessa Havupuussa on pintapuu paljon kosteampaa kuin sydänpuu. Se siis luovuttaa paljon enemmän vettä ja myös kutistuu kuivuessaan enemmän kuin jo kuollut sydänpuu. Siksi halkeamajohde ohjaa oikein tehtynä halkeaman haluttuun paikkaan. Pelkkahirsikään ei halkea miten sattuu, vaan halkeama syntyy sille puolelle, joka on lähempänä ydintä, ja vain ytimeen asti.
Kun tukista sahataan kaksi maksimipaksuista lankkua niin, että ydin malkeaa, niin kuivuessaan lankut muuttavat muotoaan. Aivan varmasti sydänpuoli pullistuu ja pintapuoli kopristuu. Siihen on syynsä! Kuivuessaan puu kutistuu – AINA !
Meillä on ollut muutama erittäin kokenut ja arvostettu hirsirakentaja kouluttajina, kun on pidetty veistokursseja. Itse olen ollut siinä lähinnä juoksupoikana, eli hirsien kuljettajana, nostelijana ja sirkkelillä sahaajana, sekä M-sahojen kunnosta huolehtijana. Myös asiaan kuuluneet ruoka / kahvijärjestelyt ynnä muut juoksevat asiat.
Näillä ammattilaisilla on ollut miehekkäitä talttoja ja kourumaisiksi taotuilla terillä varistettuja kirveitä ja jopa kuokka, jolla varauksen pohjat saa sopiviksi.Kuitenkin pidän halkeamajohteen vaikutusta merkittävänä, jos halutaan varauksen säilyvän tiiviinä, eikä haluta halkeaman tulevan näkyviin.
Toki paras keino olisi kuumakuivata hirret kuorimisen jälkeen, jolloin ei tapahdu halkeamista, eikä seinä painu ainakaan kuivumis-kutistumisen takia.
Pyöreä puu halkeaa käytännössä AINA vapaasti kuivuessaan ytimeen asti. Siksi nuo koheltajat, jotka tekevät varauksen M-sahalla niin, että leikkaukset menevät ristiin jopa kymmenen sentin syvyydessä, sahaavat hirren pilalle. Monen hölmön hirsiä katseltuani olen päätynyt tulokseen, että kun se soiro sahaamalla irroitetaan, tulee mm. varauksen reunat sellaiseen kulmaan, että ne luisuvat allaolevan hirren päältä alaspäin. Jos ja kun varaus tehdään hyvin, tulee sahaukset vain noin kolmen sentin syvyisenä, mutta hirren asemointiin nähden pystysuoraan. Sen jälkeen soiro katkotaan ja lohkotaan irti varauksesta.
Hirressä varauksen pohja jää ehjäksi, mutta reunat pureutuvat allaolevan hirren selkään niin, että ne painuvat hirteen ja varaus ei pääse levahtamaan. Halkeamajohde tehdään sahalla ( esim moottorisahalla tai käsisirkkelillä) johdetta ei sahata nurkissa niin, että se jää näkyville. samoin ovien ja ikkunoiden pielissä voidaan jättää sahaamatta ihan loppuosa.
monissa hirsimökeissä näkyy myös sisäpuolella, kuinka hirteen on revennyt melkoinen halkeama ja aina alapuolelle. Ne ovat rumia, eikä ainakaan minun hirsiseinässä saa sellaisia näkyä.
Minä en ymmärrä, miksi monet alkavat tuhertamaan hirsirakennuksen kimpussa ilman lyhyttäkään koulutusta. Tuloksena ei voi olla muuta kuin sutta ja sekundaa.
Hirrenveistäjiäkin on moneen junaan. On myös laiturille jääneitä. Kuitenkin – Jos alkaa hirsikehikkoa tekemään, kannattaa käydä katsomassa, kuinka ammattiveistäjät tekevät varaukset ja nurkat, millaista saumaeristettä käytetään ja millä perusteilla.
Ainakin tuoreesta puusta tekijät tekevät joissakin tapauksissa halkeamajohteen hirren selkään, jolloin sehirren halkeaminen ohjataan keskelle hirttä, eikä se tule näkyviin. Se voidaan ajaa hirteen , kun hirsi on periaatteessa paikoillaan. Varausta ei saisi sahata niin, että soiro lähteen kahdella sahauksella irti, koska silloin hirsi painuu helposti kuin ratsastaja hevosen selkään.
Nurkkien teko ”koirankaulalle” on monen erilaisen mallin mukainen, mutta nurkan pitäisi aina saada painua kuten seinäkin. Tuore mänty kutistuu kuivussaan 8 % säteen suuntaisesti, joten oviaukoissa pitäisi olla parikymmentä senttiä painumisvaraa. Ikkuna-aukoissa suhteessa saman verran.
Kelohirsiä lukuunottamatta, kehikko pitäisi tehdä katon alla, että kosteus tulisi puusta poispäin, eikä tosiaankaan kastuisi rakennusvaiheessa – jo pelkästään värien takia.
Jotkut käyttävät vieläkin varauksen tilkkimiseen mineraali / lasivillaa, jotka ovat sellaisia, että eivät ole kovin tehokkaita kuivumaan kastuttuaan.
Paperikoneen vierellä esittelijä kehui, että sisäänotettaessa vesi on likaisempaa, kuin poistoputken päässä. Yksi kuuntelijoista kysyi, että ”Olisiko järkevämpää kayttää sitä samaa vettä uudelleen ja uudelleen, niin se olisi pian täysin puhdasta” . Esittelijä ei osannut siihen antaa vastausta.
