Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rakennuspaperista käytetään myös nimitystä ”hengittävä ilmansulkupaperi. Se ei ole höyrysulku.
Tämä vain niinkuin tiedoksi!
Jossain vaiheessa oli tutkimustuloksia, joissa päädyttiin tulokseen, että ulkopuolinen lisälämmöneristys ei kannata. Sisäpuolinen kyllä. Selluloosakuitu-eriste vastaa puuta ominaisuuksiltaan, mutta edellyttää sisäpuolella käytettäessä rakennuspaperin käyttöä. Ja sittenhän pitää laittaa kipsilevyt ja vasta sitten näyttävä hirsipaneeli.
Lapualla yksi talontekijä r´esitteli messuilla kaksinkertaisen ”hirsikehikon” jonka sisälle sai laittaa sen vahvuisen lämpöeristeen kuin ennen tilaamista halusi.
Niin—- Laitilassa on myös hirsitalojen tekijä. Tekee koneellisesta hirrestä taloja. Silti me teimme yhteityönä Laitilaan käsinveistetyn pelkkahirsitalon – n.450 neliötä, hirret sahattiin 28 senttiä paksuiksi.
Hirsiseinässä heikoin kohta on varauksen leveys, ei niinkään hirren paksuus.
A. Jalkanen. Jos rakennetaan hirsihuvilaa, johon tulee sähköt, niin ensinnäkin pitää olla sähkösuunnitelma, jossa katkaisijat ja pistorasiat on sijoitettu järkevästi ( ja muutama ylimääräinen. Kaapeleille porataan hirren keskikohtaan reiät, joihin voidaan kokoamisvaiheessa ujuttaa suojaputki (-letku), jonka sisälle johdon vedetään.
Jos lisäeristys tehdään sisäpuolelle, niin sehän edellyttää koolausta ja selluvillaeristettä, jolloin sähkökaapelit voidaan piilottaa villan joukkoon. Ulkopuolisessa lisäeristyksessä koolaus samoin, sen päälle tuulensuojalevy, rimoitus, tuuletusrako ja ulkovuori.
Käsinveistetty hirsirakennus veistetään ja kootaan ensin verstaspaikalla, jossa se merkataan ja puretaan. Purkuvaiheessa porataan sähköjohtoja varten reiät aina hirsi kerrallaan niin, että poranterä aloittaa seuraavan hirren osalta reiän. Siitä on helppo jatkaa.
Puuki:” Kyllä sillä hirren hengittävyydellä tarkoitetaan rakennuspuolella sitä, että miten kosteus pääsee vaihtelemaan hirren pintaosassa.”
Hengittävyyttä on ainakin kahta eri lajia. On olemassa myös läpihengittävä rakenne, joka on käytännössä seinä, jossa ei ole kosteussulkua.
Jos hirsiseinä on esim lakattu perinteisellä lakalla, se ei ime ja päästä kosteutta puuhun. Jos se vielä ulkopuolelta on käsitelty esim lateksilla, se on ”pullo”, eli hengetön.
Tavallinenkin seinä selluvillalla tms eristettynä on ilman kosteussulkuja läpihengittävä. Kun talvipakkasella ulkoilma on kuivempaa, kosteus kulkee sisältä ulos.
Ulkoseinät pitäisi rakentaa aina niin, että ne olisivat kuivuvia, silloin ei olisi koskaan homehtumisia, eikä ns sisäilmaongelmia. Esim perinteinen hirsiseinä kastuu ulkopinnaltaan, ku sade tulee tuulen kanssa. Poudan tultua seinä kuivuu nopeasti ilman vaaraa lahoamisesta tai homehtumisesta.
Lamellihirsirakentajille ja massiivihirsirakentajille riittää tukkieräksi rekkakuorma, jos matka on pitkähkö.
Muutenkin erikoispuiden kanssa kuljetus lienee se pienin ongelma. meillä oli haku päällä oikein tosijäreiden mäntyhirsien suhteen. oltiin jo myyty massiivihirsirakentajalle parhaat. Yhdellä metsänomistajalla oli sellainen männikkö, josta niitä löytyi. Tarjous oli heti 100 € / kuutio.
Liima lankkujen väliin laitetaan verkkona, jolloim kosteus pääsee tasaantumeen, jos sitä siellä on – ja sitähän on. Tasapainokosteus on se, jota hirsiseinän hengittävyydellä haetaan. Toisaalta hirressä, jossa ”lamellit” ovatkin päällekkäin, on melko leveissäkin saumoissa lankku lankkua reunasta reunaan.
On olemassa myös jättihirsitalojen tekijä Kookolan seudulla, jollekka me toimitettiin tukkeja, jotka olivat vielä 14 metrin korkeudella yli 40 senttisiä. Yritys tekee niistä kuumakuivauksella melko massiivisia hirsiä, joihin tulee saumoihin monipontti ja kyljet on höylätty.
Kuten kaikki tietävät, kuumakuivattu puu ei halkea lainkaan kuivuessaan.
Ymmärrän täysin, että Tollo ei ole koskaan laskuttanut omien koneiden käyttöä. Eihän hänellä ole koskaan ollut sytkää komeampaa konetta. sekin on nyt poistettu käytöstä, kun hänelle ei ole tuotu kiviä eikä bensaa. Eipä se ole ollut verovähennyksissäkään.
Karstulasta Kyyjärven puolelle on myös Hirsitalotehdas, Alajärvellä on mittava tehdas, Kuortaneella useita isompia ja pienempiä. Toinen laita onkin jo Ruoveden Jäminkipohjan tienoilla ja alueeseen voi hyvinkin katsoa Kokkolan seudun, Teuvan ja Ylistaron yritykset, unohtamatta Kortesjärven hirsirakentajia.
Lisäksi toki on koko maan kattava harvempi verkosto, johon voi lisätä mm. Koskisen Oy:n.
Kun aletaan moittia hirsitukkien huonoa hintaa, unohdetaan hetkessä se, että puun laatu voi olla sellainen, että ei kelpaisi sahatukiksi kenellekään. Silloin esim kympin ale kuutiohinnassa on yks hailee.
Metsähallitus lanseerasi jo iät ja ajat sitten ”hirsitukki”-lajikkeen. Tässä maakunnassa on hirrenkäyttäjiä satoja, on isoja ja pieniä. Myös sorvihirrestä tehdään paljon jatkuvasti. Kun puhutaan esim hirsirakenteisista kouluista ym, ne tehdään tänä päivänä liimatuista palkkihirsistä, tekniikka on silloin jopa täysin sama kuin liimapalkkien teossa, Sekin on jo ratkaistu, miten saadaan sellaisesta hirrestä hengittävä, eli liimaus on hoidettu uudella tavalla vanhoihin verrattuna.
Nyrkkisääntö on vieläkin, että B-laadun sahatavaran hinta on kustannukset huomioiden +- nolla. A-laadun hinta on 110 % ja C-laadun 90 %.
Ihmettelenkin, miksi nyt, kun tukkia jauhetaan selluksi, sitä tehdään latvatukista, kun välitukki ja huonolaatuinen tyvitukkikin tuottavat miinushintaista sahatavaraa.
Siksi ostohenkilöllä pitäisi olla silmää tehdessään leimikosta arvioita ennen kauppaa. Jos edes järeät tyvitukit olisivat korkealaatuisia, voisi oikealle sahalle vietynä niistä saada huiman tuloksen. Kuivaoksaiset järeät kuuluisivat pelkkahirsiaihioiksi taikka lamellihirren tekijälle. Terveoksaiset latvatukit normaaliksi sahatavaraksi.
Luultavasti Rauman saha pystyy samaan kuin Vilppulan sahakin, mutta vain tehokkaammin.
Jos hakkuukoneella on tehty ja mitattu, niin on oiva tilaisuus verrata kahden erilaisen mittaustavan välillä, kuinka ne natsaavat yhteen. Kun vielä tehtaalla autovaakalla, taikka mittaportilla otettaisiin vertailumittaus ja kaiken kukkuraksi upotusmittaus, joka on täysin tarkka. Näitähän käytännössä otetaan jatkuvasti, mutta tuloksia ei anneta edes osallisille.
Kaikkien mittausmenetelmien pitää olla yhtä päteviä, eli ennen ”pestiin käsiä” sillä, että kontrolli tehdään samalla menetelmällä kuin alkuperäinen mittaus. Sehän on suora tunnustus siitä, että mittaus on lähes arvailun luokkaa.