Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri mopokuski:”
Tuossa puiden yksilöinnissä ne minulla on ollut kaikista huonoimmat kokemukset metsurihakkuista joista puita olen ajanut. Sen myönnän etten ole kovinkaan paljoa ajannut mutta joidenkin vuosien aika kuitenkin. Siirryin aika aikaisessa vaiheessa hakkuu puolelle.
Järjestäin oli niissä kohteissa joita ajoin niin ongelmana se että harvennuksissa ei oltu keskitytty aina heikoimman kasvun puihin eikä laatu edellä. Syynä oli kuulemma se että motteja haluttiin saada. Heidän taksataulukossaan ei kuulemma ollut pienestä litrakoosta suurempaa hakkuu taksaa, kuten moto hakkuussa on. Heillä oli kuulemma vain motti kohtainen taksoitus.
En tiedä oliko näin. Mutta näin ne sitä perusteli silloin.”
-Eipä se ollut noin. Kyllä järeysluokituksella on ollut koko ajan ratkaiseva merkitys urakkataksaan, eihän siinä muuten mitään järkä olisi.
Aikoinaan kaksi metsuriveljestä hakkasi Masser-mitalla kuitupuuta oikein tosissaan. He laskivat koko ajan, paljonko oli kuutioita ja paljonko tyviä.
Tilit pyörivät kahden viikon jaksoina. Joskus pojat hakkasivat vain sippirankoja jakson loppupäivänä saadakseen järeysluokan juuri ja juuri alempaan järeyteen. Sitten hakkasivat seuraavan tilivälin pari luokkaa järeämmäksi ja taas aivan luokkarajan tuntumaan.
Työnjohtaja ei hoksannut sitä ja pojat saivat aika hyvän palkan kikkailustaan.
En oikein usko, että mopokuskin kertomuksen metsuri kovin pitkään pysyi harvennustyömaan kirjoissa.
Kun akseli on suht ohut, ja esim ketju ottaa takapotkun vetorattaan ollessa ulommaisena, on jo nykäisy niin kova, että aleksi saattaa vääntyä. Kuitenkin se, mikä tuli maahantuojan korjaamolla vastaan, oli ketjujarrun pysäyttämä pyöriminen, jonka voimalla vauhtipyörä oli nitkauttanut aleksin vastapainot hieman eri linjaan. heitto oli, kun akseli oli päistään kohdistettu tarkistuspenkin kärkien väliin, todella silmin nähtävissä. Siitä vaan vasara käteen ja napauttelemaan. Kyllä minäkin olisin ehkä laittanut pikku nöölin micillä siihen saumaan.
Kun me täällä tehtiin pieniin yksipyttyisiin koneisiin kampiakseliremontteja, joissa purettiin koko aleksi, niin kasausvaiheessa hitsattiin hiukan kiinni saumoja. Mestarina oli vanha kisakoneiden tekijä, joka tiesi, mitä niihin oli varaa tehdä.
Kylläpä Jonsseissa olikin. Muutaman päivän maahantuojan korjaamolla olin opissa ja siellä oli vino pino kampikempuroita, jotka olivat kiertyneet. Jokainen saatiin kyllä suoraksi, kun aikansa naputeltiin ja heittokellon kanssa tarkistettiin. Niistä pitää todeta, että uskomattoman herkkiä ovat liikahtamaan. Akselihan on tehty kolmesta kappaleesta, jotka ovat vain lämpösovitteella koottu. Niissä Jonsseissakin oli petilaakerista aika pitkä matka vetorattaalle.
Hernekeitto on erittäin hyvä ja helppotekoinen, jos ei lähdetä liotuksen kautta. Käytännössä kaikki purkki – tai pussikeitot (herne) – ovat käypäsiä, mutta lisuketta ne vaatii. Palviliha on varsin sopivaa, mutta suosittelen kokeilemaan siskonmakkaroita. Savukalaa pitäisi kokeilla, voisi olla makuelämys ?
oksapuu. Kun kaksi metsuria kulkee samanlaisissa vesakoissa samanlaisten sahojen kanssa ja toinen vaihtaa kytkimen hilut n. kolmen kuukauden välein ja toinen n. 1,5 vuoden välein, niin jotain hypistelyn makua siinä on. Lisäksi Ullatus – Ullatus = toinen tienaa tuntuvasti enemmän palkkaa. Arvaa kumpi!
Minkäs vahvuinen luottokortti Pavekalla on? Se on ilmeisesti paksumpi niillä, joilla on ”töllöä” tilillä hieman enemmän. Joskus ohjeistettiin pelikorttia käyttämään, mittasin tuosta pöydältä avaamattoman korttipakan, se on kotelon kanssa 18 mm: vahvuinen – en avannut pakkaa, mutta hyvin lähellä tuota ohjearvoa 0,3 mm siitä tulee.
Jostain syystä – jos rako meni liian pieneksi alkoi vauhtipyörä hipomaan sytytysyksikköä. Taisi K-akseli taipua hieman, taikka ketjujarrun lätkähdettyä päälle täysiltä monta kertaa, oli akselin suoruus menetetty.
Tuo on mielestäni selvä merkki siitä, että koneella on sahattu, eikä sahailtu. Ihan samaa voisi arvioida vaikkapa auton kytkimen kestämisessä, kun samanlaisissa autoissa on kytkimen kestoissa valtavat erot – käyttäjät ovat myös erilaiset.
Tapasin autohuoltamossa yhden ukon, jonka auto oli menossa toiseen kertaan kytkinremonttiin ja mittarissa oli vasta vajaa satatuhatta km. No minähän sanoin, että olet hypistelijä. Arvatkaapa, hikeentyikö ukko?
Parhana kun monet ajavat samanlaisella tekniikalla varustetuilla autoilla pitkälti yli 500 000 km, eikä kytkimelle mitään remppaa tehdä.
