Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ei hassummalta vaikuta tuo saha. Jos olisi vielä työhaluja, niin kyllä se varmasti tulisi ostettavaksi. Pitää käydä jossain välissä katsomassa koulun porukoita, heillä varmaan on…. -Luulisin, että ovat saaneet sahan – pari hankittua. Siellä on pari Tilhin miestä, ja uskon, että he tarttuvat ensimmäiseen tilaisuuteen.
Jykevissä kuusen tyvipölkyissä ei suinkaan ole sydänpuu, jota sieltä haetaan, vaan se pinnan lähellä oleva elävä puu, josta tulee laadukasta lankkua. Sitä ei vaan pysty sahaamaan niin, että keskeltä jäisi kartiokas hukkapala, jos käytössä on useamman terän pakka, jolla pölkky puretaan.
Vannesahurit taikka sirkkelisahurit sellaiset arvopölkyt saisivat oikein sahattua, hieman hitaammin tosin, mutta kuitenkin…
metsä-masa. Siksi pitäisi ehdottomasti – jos on esim halkomestari käytettävissä, tekaista niistä tyvilahon pilaamista puista metrisiä. Muistan, kun olin pikkupoikana isän kanssa hankintasavottaa tekemässä, niin hän laski tukkipuussa, että 1,2 metriä kannattaa tehdä lumppia, mutta jos joutuu ottamaan pitempää, niin silloin kaksimetrinen kuitu. No me tehtiin metristä lumppia ja omaan käyttöön haloiksi.
Varmaan tuo kaksimetrinen kuitulumppi (laho) onkin kuutiosisällöltään keskimääräisen – tyvekkään tukkipölkyn kokoinen siellä kainuun suunnassa, onhan se vähintään sama suhde Etelä-Pohjanmaallakin, kun tukkimetsät ovat sellaisia ”perseensutia”, että Keski-Suomessa sellaiset katsotaan alikasvospuiksi.
Japine56. Tarkista vielä narupyörän kunto. Pyörä on tehty kovasta muovista, joka ei muuta muotoaan muuten kuin rikkoutumalla. Jos narupyörän sivu on jostain kohtaa pullistunut , taikka se on hangannut edes hiukan johonkin (vauhtipyörä tai jousen kotelo, niin putsaa narupyörä huolellisesti että näet, jos siinä on kiertyvä halkeama. Taikka narun ura on jostain kohtaa leveämpi kuin muualta.
Aikoinaan Jonsseissa oli tyyppivika tuo narupyörän ratkeaminen.
Sorkkaeläimet, varsinkin lehmänkokoiset, kävelevät niin raskaasti, että kuusen pintajuuristo siitä kärsii – varsinkin sulan maan aikana.
Sitä en oikein ymmärrä, miksi joidenkin mielestä kuusikoissa metsäkoneen painamien jälkien kohdalla ei tapahtuisi samaa. Kun kenttäkerron hiemankaan ratkeilee, niin siinähän ne kuusen pintajuuret ovat paljaina ja katkaistuina, niihin ne lahottajasienen itiöt iskeytyvät.
Metsäkoneen karikoiden jättämät laappaukset ovat vain parhaiten talvellakin näkyvät vauriot. Runko on kuitenkin osittain pilalla ja jokainen klaapittu puu pitäisi tuoda metsästä pois, jos kuvitellaan joskus tukkejakin myytävän.
Niin! Onhan se niin, että joka 201:n leikkuutehoja moittii, ei ole kunnossa olevalla sahalla sahannut niin, että siinä on terä hyvän teroittajan jäljiltä. Jos verrataan sitä vaikkapa sen ”isoveljeen” = 241:een , niin pitäisi ero olla toisinpäin, mutta normaalisti pikku-Tilhi peittoaa ”isomman”.
Aikuisten metsätalousinnöörikoulutuksessa naureskelivat äijät, kun kaivoin Tilhin esiin. Pakkasta oli noin 20 astetta ja puut vähintää kahden kuution tuulikaato-kuusia. Ja lujaa jäässä. Siitä kun alkoi pikku-vingulla vetämään tyveä irti 45-senttisestä kuusesta, niin ”kaikki he vaikenivat”.
Seuraavan tyven katkaisin 58-kuutioisella sahalla, eikä se katkennut juurikaan kevyemmin.
Tilhi kiersi kädestä käteen ja sitä ihmeteltiin ja taivasteltiin. Saha oli minun oma, mutta annoin halukkaiden sahata sillä. Olen varma, että moni hankki sellaisen hetken kuluttua.
