Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
EDIT
mehtäukko. Täällä MH on kilpailuttanut urakointisopimuksensa kolmen vuoden välein ja uskon, että köppäsemmatkin firmat tekevät samaan tahtiin sopimuksia. Ei kai monikaan urakoitsija uskalla uusia koneketjuaan, jos edessä ei ole työntäyteisiä vuosia edes sitä kolmea. Tutut urakoitsijat ovatkin uusineet ketjuaan kolmen vuoden periodein. Kilpailussa tarjouksiin vaikuttaa myös koneiden merkki, malli, ikä, polttoaine, öljyn laatu jne.
Jees-mies vaan jaksaa jakaa katkeruuttaan MHY:tä kohtaan. Ilmeisesti tajuntaan ei ole uponnut hänellä, kuten ei muutamalla muullakaan, että MHY voi tehdä – ja täälläpäin tekeekin- niin, että kaikille puutavaralajeille on jo olemassa ostaja siinä vaiheessa kun kauppaa hierotaan.
Yleensä pienemmätkin erät jotain ihan erikoispuuta (minimi yksi pölkky) – menee kaupaksi, koska leimikot ovat yleensä ketjutettuja, joten pienet keräilyerät poimitaan kyytiin ensin ohikulkumatkalla ja kuorma täytetään isommasta laanista.
Yksinkertaiset tyypit eivät tajua kupletin juonta, mutta monin paikoin esim koneketju siirtyy ajamalla leimikolta toiselle, taikka lavetti on traktorivetoinen, joten tuo ketjutus toimii myös hakkuuaikana.
Jos pöllipino jää tienvarteen, niin siinä kai on se, ainakin Harjavallassa, että jos sen päässä ( maksettu pino) – on MHY:n lappu = menossa ympäristörikos ja valtava tappio MO:lle – Vaan jos se on Hirvimetsän lappu, niin Valtava onnentunne täyttää pikkuruisen lomautetun putkirunkkarin, kun saa bonuksena ilmaiset ”poltinpuut” tienvarresta – sen kun vaan ne mättää Letukan lavalle.
Ne puut ovat kylläkin ostajan ja maksajan omaisuutta ainakin niin pitkään, kuin kauppakirjassa lukee.
Syrjälä Jari. Miksi vieroksut Husqvarnaa? Sahahan on käytännössä aivan sama, se vain, että Husku on se saha, josta on sitten värittämällä ja kosmeettisin muutoksin tehty Jonssi.Se, että samaa sahaa myy eri värisenä kaksi eri organisaatiota + harmaatuojat, on tietenkin kilpailumielessä ”parempi”, mutta toisaalta katteelle on useampi syöjä.Henkilökohtaisesti olisi aivan se ja sama, kumman merkkisenä ostaisin saman koneen, mutta ratkaisevana pitäisin sitä, millainen kauppias konetta kauppaa ja kuinka lähellä / kaukana liike on, millainen huolto jne.Jos sahakauppa on 40 kilometrin päässä, Jonssi tuolla ja Husku päinvastaisella suunnalla, niin oletan, että siinä kaupassa, johon menen asioimaan, ei myydä EIOOTA.
Japine 56. Paljonko tarvitset ja paljonko maksat?
Jossaun vaiheessa oli ”Ylisuuri kuusitukki” suorastaan harmina. Meillä se oli l-läpimitta 36 cm. Sitten tuli kuusen sorvipuu, joka laukaisi jo ongelmaksi tulleen tilanteen.
Me sahattiin tarpeeseen palkkeja, joiden lopullinen pituus oli 8,5 metriä ja koko 150 x 300 mm. Kahta tehtiin aina tukista. Ohuempia kattotuoleja tehtiin 75 x 300 mm – aina neljä kappaletta / pölkky.
Kun vaihtoehtoina oli liimapalkki, niin silloin laskettuun, kun sahasin ne yksin, että yksi pölkky päivässä riitti kaikkiin kustannuksiin ja olisi ollut vielä varaa hieman tuhlatakkin.
Aika yleinen havainto on, että numerosarjan viimeisen numeron muuttuminen isommaksi tarkoittaa, etta malli on pykälää uudempi kuin se yhtä numeroa pienemmän numeron omaava vehje.
Nyt on hetken tarjous Jonssista: Hankkija tarjoaa ”Löytölaarista” Jonseredin
Kun hirrenvaistoon tulee ammattisahoja, jotka ovat parhaassa hakkuutällissä, niin joko etusormea pitäisi herkistää, taikka seosta rikastaa. Varauksen teko on niin kevyttä sahalle, että se huutaa ylikierroksilla koko ajan. Kaikkein kätevimmät kaverit sahaavat koko hirren mitan kerta kaasutuksella ja kone kirkuu 14 – 15500 kierroksella koko ajan.
Samoin koirankaulanurkkaa jyrsiessä jotkut puristavat kaasun pohjaan koko ajaksi, kuitnkin siinä pitäisi päästää kaasu tyhjäkäynnille aina kun terä ei leikkaa.
Meillä oli muutama Shindaiwa 488, jotka olivat jo todella sahattuja. Ne parkuivat jatkuvasti – kovaa ja korkealta – eikä minkäänlaista häikkää. Näkyi Kiertonetissä myytävän pari kuukautta sitten ne vanhimmat.
Sylinterin alapäätä mainittiin meille, kun 346- version takuukorjauksia teetettiin.
On vahva epäilys, että 246 – oli edeltänyt versio samasta mallisarjasta, samoin sen edeltäjät 238 – ja 242 – mallit. Niitä ennen taisi olla samaa kuutiotilavuutta edustavat ykkösestä alkaen.
346:n sylintereden alapäätä myös mainittiin ilmavuodon aiheuttajaksi. Joka tapauksessa meillä vaihdettiin sylinteripaketteja takuuseen – ja monta. Taisi kymmenkunta sahaa – sen syksyn uudet Huskut, mennä takuuremonttiin.
Arskalta meinasi hermo palaa, kun vietiin semmoista kolmen sahan satsia viikon – parin välein. Taisi silloin vielä olla virallinen edustuskin ukolla?
Kysehän on 440 – numerosta, joka lienee 40-sarjan neljäs versio. Huskulla meni versuot samasta sahasta esim. 140, 240, 340, 440, 540 – kunnes kuutiot lisääntyivät tuosta 40:stä. Jotkut ääliöt puhuvat esim 300 – srjasta, mikä on aivan huu-haata. Kolmonen kertoo version olevan kolmas ja loput kertoo tilavuuden.
Nykyään tilavuuslukema ei ole enää jämpti, mutta esim 550 tarkoittaa viides versio noin 50 kuutioista sahaa.