Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Varoituskuusikko on jätepuusto avohakkuualueelta, joka olisi pitänyt raivata ja kulottaa, aikanaan joko kylvää, taikka – kun koululla oli oma taimitarha käpykaristamon yhteydessä, istuttaa sen aikuisilla menetelmillä.
Vertailukoeala siinä välittömässä läheisyydessä käsiteltiin samaan aikaan siten – oletan ja se on tuottanut kaikkiaan jo 500 – 1000 kiintoa /ha. Varoituskuusikko on n. 115 vuodessa kehittänyt jonkinlaista kuusikuitua jotain 150 kiintoa /ha.
Nuo lukemat on hatarasta muistista repäisty, enkä ole tuosta ohi ajanutkaan ainakaan 15 vuoteen.
Jälkipolville Arviiti jätti myös ”kouriintuntuvan” havaintomallin, jota ovat käyneet mittailemassa lähes kaikki metsätoimihenkilöt. Eli varoituskuusikon, jota olisi pitänyt Erkki Lähteelle esitellä ennenkuin hän ”keksi” jatkuvan harsinnan jollakin peitenimellä. Kun vertailukoeala on vieressä, niin luulisi rähmäisimpienkin silmien aukeavan.
A. Jalkanen:”Kullervon ymmärrän mutta Arvid vaatisi hiukan perusteluja.”
-Olihan Arviiti Suomen toiseksi vanhimman Metsänvartijakoulun ensimmäinen johtaja. Ja varmasti innokkaimpia alallaan hääräämään suojeluskunnassa ja lahtauttamassa henkilöitä, jotka eivät olleet kahinassa mukana millään tavalla.
Meillä on ihan lähellä yksi Husku-kilpailija – entinen sellainen. Häneltä ovat muutamat harrastajat ostaneet ilmeisesti melkein kaikki tehdasvalmiit virisahat. Hän sai varmaan joka vuosi – ainakin silloin kun oli Suomen kisajoukkueessa uudet vehkeet.
Lisäksi on nykyään eri suunnassa, mutta saman matkan päässä kaveri, joka on sahannut Jonssilla, nykyään Huskulla. Ollut meillä opettajanakin sahahommissa, kun minä aloin eläkkeelle. Hän on kylläkin alalla moninkertainen Suomen mestari.
Tehtaalta hänkin on valmiit sahat saanut.
mehtäukko:”Isotöisemmän terän olen kunnostanut pikkurälläkällä hiomalaikalla.Ensin hampaat,sitten selkä ja viilalla loput + haritus. On kuin uusi.”
”Isotöisempi”? Hmm. Siis kiveen / maahan ajettu?
Kun sellainen on tullut vastaan, niin ensin on ajettu selkä, eli tasattu hampaista pois kiven jälki. Toinen kaasuttaa sahaa ja toinen antaa terälle hiomakiveä. Välillä katsotaan, että tarpeeksi on lähtenyt.
Sitten isolla lattaviilalla selästä pois sen verran, että alkuhionnasta jää noin milli – pari. Sitten etureunan viilaus (tai hionta ja lopuksi haritus. Ja kaikkia hampaita viilataan saman mittaisiksi!
Usein tulee parempi kuin monen uusi.
Yllättävän monella on viila ollut väärällä korkeudella hampaan kärkeen nähden. Kohderyhmää on ollut satoja- jopa tuhansia.
Siinä taudissa ei auta aina ohjurikaan, kun ei polla säteile, niin ei se säteile. Viilasta pitäisi noinj 1 mm nousta kärjen yli, ei enempää, eikä vähempää. Silloin hampaan etukulma tulee sopivasti haukannokalle. ( Tämä ei toimi Harjavallan JeZZe-Trollilla, jolta terä aina kimpoaa oikealle ja sihen jätettävään puuhun. Hänen viilansa pitää olla niin koholla, että korkeintaan puoli viilan vahvuutta uppoaa hampaaseen)
Ja katsokaa, milloin kiilto häviää hampaan etureunasta, silloin se on terävä.
