Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Suoriutuva:”Tuntuu tässäkin asiassa olevan 30 vuoden ajalta päivitykset jätkän kohdalla tekemättä.”
-Näyttää päivitykset vievän koko tukinkatkonnan kivikauteen, vaikka nykyisin käytettävissä oleva tietotekniikka mahdollistaisi järkevämmänkin toimimisen. Kuskeilta sellaista ei voi toivoa kuin korkeintaan yhdeltä sadasta.
Ne, jotka konekoulun keskeyttävät, ovat alalle sopimattomia taikka täydellisiä urpoja, joista ei koskaan tulisi tuottavia työntekijöitä.
On hienoa nähdä, että täällä on kuitenkin vain pari ääliötä (Toinen tyyppi on Jees – mies) , jotka eivät käsitä, mitä metsänomistajalle merkitsee se, että hyvää tukkipuuta sotketaan kuituun, vaikka siitä on kauppa tehty tukkipuuksi. Siitähän tässä on kysymys, eikä tilannetta muuta miksikään se, että piiloudutaan apteerausohjelmien taakse.
Olen seurannut monia hakkuukoneen työskentelystä otettuja videoita. Liian usein on tehty tyvestä lumppipätkä, johon ei näy mitään järkevää syytä. Joissakin on tyvessä laajentumaa puolen metrin matkalla, mutta ei muuta, se katkaistaan pois. Siinä on Tollolle tonkimista. Näyttää ihan siltä, että mopokuskit eivä ymmärrä, että sahoilla on tyven sievistyslaitteet, joissa paksunnos tyvestä hoidetaan ennen sahanteriä.
Näyttää koko homma siltä, että ostajien konehakkuulla touhutaan ronskimmin kuin saman firman omassa metsässä?
Ei siinä tarvitse olla metsuri, että järki toimii. Jos tuota epäkohtaa ei tajua, mikä on nykyään tukin katkonnassa, niin ei ainakaan pitäisi tekeytyä mittaus – ja kuutiointilaitteiden suunnittelijaksi, tekijäksi ja käyttäjäksi.
Mutta jos se järki ei oikein toimi, niin kelpaa näköjään vain motokuskiksi
Ethän itse aloittanut? Kun jo Riikilä paljasti Moton Aptin heikkouden, joka on kyllä meikäläisellä ollut tiedossa siitä lähtien kun motokuskit otettiin peruskoulusta ehkä konekoulun jälkeen tekemään tukkia. Olen protestoinut ajatusta vastaan, että koneen hallinta olisi se tärkein asia, kun konekouluissakin on keskitytty puikkojen heiluttamiseen.
On ohitettu sujuvasti se kaikkein tärkein, eli kasvatushakkuiden työnjälki, sekä tukinteossa tukkiosuuden otto tarkasti talteen.
Tukin haaskaus ei ole pelkästään kuskien vika, mutta heillä on tavoitteena saada se 500 kuutiota kahdeksassa tunnissa muusta välittämättä.
Ei pitäisi aina vetää nokkaansa solmuun, jos joku esittää arvion, jolla on niin vahvat perusteet kuin minulla tässäkin asiassa on. Uskotko, että kymmenen vuoden kuluttua sinäkin ihmettelet, kuinka surkeilla mittausohjelmilla ja -laitteilla nykyäänkin touhutaaan? ”Miten sellainen työ hyväksyttiin silloin”?
Suoriutuva:”Jätkä on hyvä ja raapaisee sillä huskulla 500 mottia kahdeksassa tunnissa aukon puita 11 eri osoitteeseen kunkin tahon erikseen määrittelemillä mitta ja laatuvaatimuksilla. Motolla se onnistuu. Veikkaan että jätkältä ei tule valmista ikinä samoilla kriteereillä.tuu. Veikkaan että jätkältä ei tule valmista ikinä samoilla kriteereillä.”
Sieltähän se kehityksen keulakuva ryntäsi niin, että Ponssen ovenpielet rymisee. Tuo järjetön leuhkuus jaksaa aina vain kummastuttaa. Siihen kun ei ole mitään syytä.
Jätkä on kyllä ihan takuuvarma siitä, että sinä tekaiset kahdeksassa tunnissa enemmän sutta ja sekundaa kuin Jätkä tekisi koko elinaikanaan. Kukaan ei varmasti epäile sitä, että miljoonan hakkuukone ruhjoo puuta enemmän kuin yksi metsuri, mutta se ei ole vielä yhtään mitään.
Pannaan 200 000 metsuria hyvällä kalustolla vaikka vain yhtä surkella aikapalkalla kuin motokuskit, niin kyllä puutavaraa tulisi ja jos ei apteeraus oikein sujuisi, niin työnjohtoporras savustetaan konttoreista aloittamaan tukkien jakamisen. Jos 200 000 ei riitä, laitetaan 500 000 henkilöä – kyllä tulee pölkkyjä.
Annelin lasken kuuluvan siihen ammattilaisten joukkoon, joka on tuon katkonnan oivaltanut jo iät ja ajat sitten. Hatunnosto hänelle.
Kuitenkin olen ihmetellyt sitä, että hakkuukoneissa on satsattu tietojenkäsittelyyn satojatuhansia ja niiden mittauslaitteita on ”kehitetty” miljoonilla, eikä tuon valmiimpaa ole saatu aikaan.
Visakallo. Olen ollut tällä vain muutaman vuoden ja minusta täällä on vieläkin ällistyttävän paljon täydellistä tietämättömyyttä. Niin paljon, että olen monasti väärinkäsittänyt mielipiteen olevan heitetty ihan vain kiusalla, eli keskusteluun lisäväriä antamaan.
Minusta on tuo tukkien katkonta parhaalla mahdollisella tavalla oikeasti simppeli juttu, mutta nyt alkaa valkenemaan, että siinä vasta sarkaa olisikin.
Tuntuu, että täällä vain harvat ja valitut metsäammattilaiset (poisluettuna hakkuukoneen kuskit) – ovat ymmärtäneet tuon ongelman – Ongelmahan se on.
Konekuskit ja myös puunjalostusteollisuuden edustajat vänkäävät vastaan uskoen, että mittaustavat ovat ainoat oikeat Apteineen ja matriiseineen.
Käytännössä niillä ei ole mitään virkaa, jos pyritään totuuteen
Riikilän videolla tuli esiin se, että hakkuukone voi mitata tarkkaan vai yhden vedon verran. Siihenkin saisi hyvän parannuksen, jos koneelle ohjelmoitaisiin niin hyvä muisti, että se ei enää toisella vedolla mittaisi paksuutta.
Ja hakkuukoneenkuljettajien naamalta voisi sen ylimielisen virnistelyn pyyhkiä pois. Eivät hekään sentään ole Jumalasta seuraavia – ylöspäin, vaan ihan vain tavallisia ammattilaisia.
Kaadoitko myötätuuleen? Jos puu on kovasti menollaan, niin sen tyvi saattaa alkaa halkeamaan – eli kaatuminen alkaa, vaikka lujaa puuta on vielä tilanteeseen nähden liikaa.
Sellaisissa puissa turvallinen tapa olisi kolon sahaamisen jälkeen työntää terä noin keskeltä tyveä läpi, kun se yltää. Pitopuun voi silloin rauhassa viimeistellä 2 – 3 cm paksuiseksi ja kun näin on tehty, samasta tyven sahauksesta sahataan loppu puu poikki ikäänkuin takaperin, eli sisältä ulospäin.
Jos tilanne onkin hieman epävarma, eli ”riittääkö puun luontaiset kaatumishalut tai myötätuuli”, niin jätetään pieni osa sahaamatta, pannaan vänkäri tai kiila sahausrakoon ja loppu sahataan laipan kärkiosalla rungon takaosasta vänkärin läheltä. (mieluusti eri korkeudelta, ettei helähdä rautaan)
Minulla on täsmälleen samat havainnot kuin Tanelillakin. Puhtaassa männyntaimikossa oli seassa runsaasti jyrsittyjä taimia. Alue oli äestetty ja istutettu, mutta oli ottanut rajusti luonnontaimia. Kun männikkö oli reilusti miehen korkuista, nykäisin Huskun käyntiin ja poistin – yllätys monelle – ehjiä taimia. Jyrsitytkin jäivät pystyyn.
Syöntihalut jatkuivat, mutta keskittyivät täydellisesti jo aloitettuihin taimiin. Nyt männikkö on jo ensiharvennettu, eikä siellä ole enää hirville mikään lounaspöytä.
