Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Metsänmies, sinun on helppo sanoa ja kehuskella, mutta oletkin saanut perusteet myös R-sahan huoltoon ja käyttöön. Meillä aloitettiin syksyllä RS- hommat ja sitä M-kurssi teki monta viikkoa. Jokaisella tauolla valvottiin jokaisen teränviilausta ja haritusta. Jokaisen sahausta tarkkailtiin niin, että tylsällä ei kukaan pitkään sahannut.
Me pidettiin myös kymmeniä taimikohhoitokursseja aikuisille metsänomistajille. Siellä oli lukemattomia ”vanhoja tekijöitä”, jotka olivat RS- hommia tehneet jopa muutaman sahan loppuun sahaten. Eivät he osanneet juuri mitään. Kaikkein vähiten terähuoltoa. Olivat kuin arto ja jeessi – Eli ”viilataan kerran viikossa, mutta ei teroiteta koskaan”.
Jopa MTI- koulutuksessa kesti taimikonhoitovaihe kolmisen viikkoa. Heistäkin suurin osa lähti harjoittelussa kelin salliessa RS- hommiin, jota harjoittelun valvoja/ ohjaaja kiersi katsomassa. MTI-porukasta häviävän pieni osa teki harjoittelussa hakkuuta.
Periaatteessa kaikilla metsäoppilaitoksilla pitäisi olla sama opetusohjelma, mutta tiedän, että ei käytännössä ole, vaan mennään pitkälti omilla sävelillä.
Teillä ei varmaan ollut esim tukkien apteerausta niin, että jokainen sahasi omat tukkinsa, joita oli useampi runko, ihan loppuun asti. Siis pystystä apteeraten ja mitaten joka pölkyn ja sitten sahalle ja onat pölkyt laudoiksi ja katsottiin, mitä niistä tuli. Kyllä C-laadun tukit meni miinukselle, vaikka sahauskuluja ei laskettu mukaan.
M-kurssilaisille sahausta, samoin MTI-kurssilaisille!
Näyttäisi, että itseoppineet eivät ole viidessäkymmenessä vuodessa oppineet teroituksen ja harituksen saloja. Metsäoppilaitoksessa tietoa siirretään niin tehokkaasti, että yli 90 prosenttia ne taidot oppii.
Myöskään kaasuliipaisinta eivät löydä, ellei opettaja ole selän takana neuvomassa.
Terää ostellessa kannattaisi minusta kiinnittää huomiota lapun paksuuteen. Ero vahvuudessa ei ole kovin suuri, mutta 2-3 kymmenesosa-milliä painaa tuntuvasti enemmän, eli kiihdytysvaiheessa sen huomaa ja sen verran leveämmälti se joutuu purua ottamaan, minkä verran se on paksumpi, jos haritus on samaa luokkaa.
Jos on vinguttanut tylsällä terällä lähes viikon, on siitä harituskin painunut lyttyyn. Kun sitten Metsäopettajan taidoilla se teroitetaan ja haritetaan, niin tuo sama sahailija kokee tunteen, että terä nappaa videolla olleita lehtipuun taimia jo viiden sentin päästä, eli ei tarvitse edes koskea ouuhun, kun se jo katkeaa. Taikka tulee mieleen epäilys, että tylsällä terällä sahatessa puut väistelivät terää!
Huskun 545 on monella metsurilla tuottanut pettymyksen. Tulhin 460 on saanut tyytyväisiä käyttäjiä. Kummassakin sahassa kaiken perusta on käyttäjän kaasuttelutekniikka ja terän kunto. Siis kierrokset korkella, mutta kaasuliipasimessa on myös palautusjousi. Terähommissa pitää tarkkailla haritusta.
Niinpä niin. Huskin maahantuoja on lahjonut R-sahojen testaajat niin, että tärinäarvot mitataan sellaisella kierrosalueella, jossa tärinä on pienimmiään, eikä niillä kierroksilla, joilla Tollo sahaisi – jos sahaisi.
Testaajat kun kuvittelevat, että jokainen joka vähänkin tajuaa, käyttää sahatessaan täyskaasua, jolloin ei saha tärise käytännössä lainkaan.
Epäilen vahvasti Puukin keskitilavuutta, mutta odotetaan, kunhan Jeessi selviää konttausreissultaan, niin saamme tulevan yrittäjä – Mogulin laskeman oikean keskiarvotilavuuden.
Kuitenkin – kun runkoja on kaikkiaan 369 kpl ja ilmoitettu keskijäreys on 312 litraa, olisi tulos :115 kuutiota.
Missä tukkien tyvestä sahataan mutkia pois? Jos mutka on niin paha, että se pitää katkaista, niin miksi ”ammattitaitoinen motomies” oli sen siihen jättänyt?
Ohjeiden mukaan ainakin täällä päin ensimmäisen metrin matkalta ei lenkoutta mitata, mutta myöskään mutkia ei sallita.
Nyrkkisääntö on, että jos sahaustulos saadaan latvaläpimitan mukaisena koko tukin matkalta, se on ihan kelpo tukki. Toki mutkaisessa ja lengossa puussa sydän ei halkea koko matkalta, ellei ole ytimen mukaan keskittävä sahalaite.
Nykytekniikalla ei pitäisi olla ongelmia jokivesien / järvien pihtaan säilyttämisessä, koska teollisuus on kehuskellut mm. Suljettua järjestelmää, joka käsittääkseni on sellainen, että sieltä ei tavaraa tule ulos. Vrt. auton suljettu jäähdytysjärjestelmä.
Toisin sanoen tehdas voidaan pystyttää kuivalle kankaalle ja ottaa alkuvedet säiliöautoilla tuotuna. Ainoastaan höyrynä taivaalle karkaava vesi pitää korvata ja tehtaan alapuolellakin voi lohta onkia puhtaista vesistä.
UPM:n Jämsänkosken tehtaallakin tehtaan läpi virtaava joki tulee yhtä puhtaana ulos tehtaan alta kuin on ollut sinne sukeltaessaankin.
Kyllähän Jenkkien Labrat ovat vahvasti epäilysten kohteena tuossa Koronassa.
Kemiallisen sodan kehittelyä ei taatusti ole lopetettu Jenkkilässä , eikä Venäjällä – Tuskin muissakaan vanhoissa sotia käyneissä / käyvissä maissa. Aivan varmasti Arabit tuhraavat biologian kimpussa kuin viimeistä päivää.
