Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Kärryn vedosta maksetaan km-taksa, Lisähenkilöstä lisätaksa, jos kuormaa on yli 80 kg, niin siitä lisä. Metsäautotiestä maksetaan lisähintaa. Mönkijällä työajosta maksetaan km – taksa, mutta toki myös tuntipalkka käytetystä ajasta.

Tiedäthän, että työmatkaan käytetystä ajasta maksetaan määrätyillä ehdoilla korvausta.

Periaatteessa metsurilla pitäisi olla lava-auto, jonka lavalle mahtuu mönkijä tai M-kelkka, koukku ja mielellään jarrullinen peräkärry, jossa korkea kuomu ja siellä kulkisi taimet ja M-peräkärry jne.

Niin ja metsurilla pitäisi olla taito esim peruuttaa kärryn kanssa, kun sitä pitää kääntää, taikka pysäköidä liittymään.

Kevyt – pitkälavainen kuorma-auto olisi melko tarpeellinen varsinkin taimijutuissa. Sillä saisi kerralla peräkärryn kanssa taimitarhalta jopa parin viikon taimet.

Meillä tuotiin neljälle istuttajalle aina kerrallaan 70 000 tainta. Enempää ei kuorma-autoon kerrallaan mahtunut – silloin. Kolme kuormaa keväällä ja kesäloma oli sovittu alkamaan niin, että takuulla ei ehdittäisi niitä istuttaa.

Vetokoukku autoon ei maltaita maksa. Kärryn ei tarvitse olla telikärry – jarruttoman kärryn kokonaispaino ei saa olla yli 750 kg.

Istutus omana työnä menee tietenkin kustannuksiltaan omaan piikkiin.

Palkallisena työnä toimeksiantaja maksaa tietenkin kaikki kustannukset, eli taimien hankintaan ja kuljetukseen liittyvät kustannukset. Toimeksiantaja maksaa myös taimien siirron alueelle, eli traktorin tai kömpijän kustannukset.

Ei metsäpalveluyrittäjä ole mikään talkootyön tekijä, kaikki kustannukset pitää saada laskutettua, eihän se muuten ole mitään yrittämistä. Yleensä näillä yrittäjillä on nelivetoinen lava-auto ja kärry tai pari, onhan raivuritkin kuljetettava ja moottorityökoneet bensoineen kuuluvat matkustustilojen ulkopuolelle.

Metsähallituksen miehistönkuljetusautoissa oli tiivis – ilmastoitu tavaratila, jossa sahat ja kannut kulkivat asianmukaisesti.

Meillä kävi sähkölinjaa uhkaavia puita kaatelemassa yhtiön sopimusmetsuri ja hänellä oli Hi-Luksissa hyvä teline, jossa oli kaksi raivuria, kolme eri kokoista M-sahaa, Stalpenit, oksasahat, vinssit polttoaineet jne. Se auto oli pyhitetty siihen työhön.

Visakallo:”Asiallisuuden lomaan hyväntahtoinen huumori on ehdottomasti paras mauste. Asiallisuus itsessään on monitahoinen käsite. Joku voi tulkita sen niinkin, että tykittää yhtä ja samaa aihetta vuodesta toiseen. Joku taas keskittyy vain arvioimaan jotain ihmisryhmää ja heidän poliittista suuntaustaan. Erehtymättömät ovat myös oma lukunsa. Suurin osa keskustelijoista on kuitenkin normaalilla itsetunnolla varustettuja tavallisia ihmisiä. Sellaisen ei tarvitse esittää mitään, vaan olla oma itsensä.” Teksti on osittain vahvennettu Jätkän toimesta.

Tämäkin keskustelupalsta olisi aika näivettynyt, jos täällä olisi vain nuo muutamat ”Tosiasialliset” kirjoittelijat, olisi kyllä ketjutkin lyhyitä.

Muutamilla hihhuleilla olisi toisaalla peiliinkatsomisen paikka, – Niillä, jotka ryntäävät myötäelämään jonkun ”sivistyneen” , nenäänsä herneitä imaisseen ja V-modulin päälle kytkeneen hyypiön purkaukseen, jonka hän sivistyneesti ja nimittelemättä suoltaa jonkun palstalaisen päälle ja toivoo, että Pannia tulisi – ei toki itselle.

Miisu. Kyllä ennen oli ennen ja nyt on nyt. Metsäautotiet on tehty lähes joka paikkaan niin, että aukosta hakatttuja puita ei ole tarvinnut yleensä esim kilometrin matkaa siirtää metsäkoneella autotien varteen.

Olen ollut istuttamassa joskus nuorehkona alueita, joikke on vienyt suolle tety talvitien pohja. puolisääreen on jalka painunut joka askeleella ja vetää on tarvinnut ylös sieltä suosta – jalkaa ja kenkää. Matkaa useampi kilometri ja avojuuritaimet taakkana repun lisäksi.

Narulla kaksi säkkiä kiinni toisiinsa = haarapussi hartioille ja menoksi. Istutusmäärää oli se, paljonko jaksoi kantaa taimia kerralla alueelle.

Taimet on yleensä aina olleet viimeaikoina  autolla tuotuina vähintään puutavaralaanilla. Hakenut en ole enää, mutta ennen hain peräkärryn kanssa oppilaitokselle taimia jopa taimitarhalta asti. Kun on parikymmentä istuttajaa, pitää taimiakin olla paljon.

Mönkijällä ja traktorilla ollaan viety taimia ison alueen keskelle, se on hyvä keino.

Yksi työmaa oli rautatien vieressä ja taimet olivat sikaraskaita. Tuoreita metsäojia ylitettävänä kymmenkunta – ja aina niin suuria, että piti tehdä ”Jeessit”, eli ojan pohjalle , säkit yli ojasta ja sitten kiivetä ojasta ylös. Seuraavana aamuna olin autolla vienyt taimet melko koukkauksen kautta radan varteen. Topparoikka tuli resiinoilla ja otti kyytiin sekä taimet, että minut. – rautatiematkaa nelisen kilometriä. Hyvä VR.

Ei nykyään ole enää sellaisia istutustyömaita, joille ei ole tietä ainakin lähelle.

Tuossa lista, miksi olen pitkään inhonnut istutustyötä.

Mutta metsätöissä keveimpiä töitä oli mielestä ihan oikea tukinteko, toiseksi keveintä kuidun hakkaaminen pitkänä.