Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jostain syystä – voi olla, että olen vain kuvitellut, mutta minulla on sellainen käsitys, että kun saha kirkuu korkealta ja kovaa, ei itikat, eikä paarmat tule iholle.
Kun meille tuli uutta verta Elokuussa ja ensin alettiin R-sahojen kanssa temuamaan – siinä useimmille valkeni puunksvatuksen ideologia ja saimme aikaa sovitella ja valkata turvapuvut ja saappaat / käsineet opetuslapsille. Kypäräpaketithan riittää R-sahahommiin.
Sitten tilatut kamppet tulivat ja siirryttiin M-sahahommiin. kun ensin sahankäsittelyä ja sitten kaato – ja karsintaharjoituksia tehtiin, niin kaikki onnistui ilman vahinkoja. Niin myös metsässä – ei mitään vahinkoja, ei edes maihin sahauksia montaa. Muutama viikko kun meni, niin nämä untuvikot alkoivat luulla, että homma on helppoa ja turvallista – sitten pöllähti viiltosuojat ja toisetkin. (tekivät Jeessit) Varovaisuus palasi. Päästiin tukintekoon, eikä ongelmia.
Pieni neito, pituus 170 , paino jopa alle 50 , kellauttaa kuution männyn kakistelematta! Eikä siinä kaikki. Hän sahaa sen ”oman mäntynsä” sirkkelillä laudoiksi ja lankuiksi. Laskee sahatavaralle hinnat ja vertaa tukkirungon hintoihin (kaikki hinnat ovat päivän markkinahintoja) Minä pidän sitä hyvänä suorituksena. Sitten on muutama viikko koneellista puunkorjuuta, jossa hakkuukoneella ja ajokoneella joutuu kokeilemaan metsätyötä.
Vaikka valmistuttuaan pääsisikin korjuuesihenkilöksi, niin on ainakin haju siitä, millaiset korjuuolosuhteet toimivat hyvin. Meillä ei ryvetetä koneilla metsässä, koska ei ninne pahaan paikkaan tarvitse mennä väärään aikaan.
Siellä ei Miisut ja Jeessit pärjäisi vaikka pari vuotta niitä siellä olisi. Pilalla mitkä pilalla.
Kun turvahousujen puntti yltää saapasvarrella nilkkaan asti, niin eipä siinä saapasvarsi ihan helpolla saa puraisua, viiltosuoja lahkeessa yltää jo nykyaikana yhtä pitkälle, kuin päällikangaskin. Joitakin metsurinhousuja on ollut, joiden suunnittelijat ovat varmaan Jeessin hosumista katselleet ja niiden housujen vasemman lahkeen takaosassakin on kevyt viiltosuoja polven paikkeilta persuksiin.
Sellaiset housut olisivat tuollaiselle hosujalle tarpeen. Ja kypärään automaattinen visiiri.
Eräs Moottorisahauksen mestari käytti silmälasien mallin mukaan laitettuja ”suojaverkkolaseja” ja mainitsi niiden olevan ravimiesten tarvikkeita.
Evolla olin muutaman päivän koulutusjaksolla ”Metsätuhot ja niiden torjunta” -koulutuksessa. Siellä vakuutettiin Parrunveiston tuoneen joillekin alueille tyvitervastaudin, joka on samaa sukua kuin kuusen juurikääpä, eli maannousemaksi sanottu tyvilaho. Molempien tautien hälytysmerkkinä on tuo katajien kuolema.
Täällä näkyy paikoin iskeytyvän pellonmetsitysmänniköihin tuo tyvitervastauti ja kyllä näyttää vaativan sangen aikaisen avohakkuun – se tauti.
Jo nuorena metsäopiskelijana Evolla Mh Vilho E Raatikainen opetti tuon Saimaan rantametsissä raivoavan taudin vaarallisuuden.
Kyseessähän ei ole parrujen kuorinta, vaan veistäminen piilulla neliskulmaiseksi, joten ne soirot ovat siis kuin sahauskuituja, mutta piilulla veistetty. Egyptin parru vaistetään tyveä kohti vahvemmaksi, eli kartiokkaaksi ja sitä käytetään asuinrakennusten pystytyksessä ja lopuksi kantavissa rakenteissa. Se toimi myös rakennustelineissä pystykannattimina jne… Telineet koottiin ilman nauloja Kamelin hännillä sitomalla. Kun hännät kuivuivat, ne kiristyvät uhkatiukalle…
Jos ja kun tyvitervaspuut kaataa pois ja kasaa oksista nuotion kannon päälle, niin uskon, että aika paljon se rajoittaa taudin leviämistä. Kantohan on tervaskanto, joten sekin palaa kohtuu hyvin.
Jos Lehtikuusi karummalla pohjalla kasvaa hitaasti, niin kasvaa se ainakin lujaksi ja tiiviiksi, eli on täysin eri laatua kuin lehtomaisen kankaan lehtikuuset.
Kaakonkulmilla tyvitervas on niin yleinen siksi, että siellä on metsässä tehty veistämällä Egyptinparruja kesäaikaan. Juuristo vaurioitui niin, että tervastauti pääsi leviämään oikein huolella.
Miisu-Miisu, moninaisista sinä huolehdit, mutta et ole puuttunut oleelliseen, eli siihen, kuinka monikin täällä rehvasteleva sahaa ehdottomasti raivurilla ilman sektorisuojaa. Minusta sellaisen sahailijan ei pitäisi puhua työturvallisuudesta yhtään sanaa.
Sille, että olen jossain määrin perehtynyt aiheeseen työturvallisuus, muistuttaisin, että olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna monen monta vuotta organisaatiossa, jossa oli vakituisessa työsuhteessa lähes 200 metsuria ja kausityöntekijät lisäksi.
Kukaan – Siis EI KUKAAN loukannut itseään pottiputkella! Jokainen tapaturma, josta tuli enemmän kuin yksi poissaolopäivä tutkittiin.
Kuinka voi joku ajatella noin alhaisesti, että muka väheksyn turvavarusteen tehoa esim siinä pohkeeseen sahauksessa? Vaikka olisi minkälaiset metsurin turvajalkineet, niin säären takaosa on lähes täysin ilman suojaa, koska sinne sahaaminen on täysin väärää tekniikkaa.
Monet Metsuritkin käyttävät RS-hommissa suunnistusjalkineita, enkä pidä sitä mitenkään vääränä. Joillakin on pari numeroa liian suuret kumiturvasaappaat ja minä väitän, että ne lisäävät tapaturmariskiä, koska sellainen metsuri kompastelee paljon enemmän kuin oikeilla jalkineilla kulkeva. Videolla ”Kuningasmetsuri Pessisen” kävely näytti jo olevan sitä luokkaa, että saappaat (Ei turvasaappaat) -olivat neljä numeroa liian suuret hänen jalkoihinsa.
Työnantaja / palkanmaksaja voi tietenkin määrätä esim kypärästä, mutta esim istutustyössä ei ole ollut minkäännäköisiä vaatimuksia jalkineista, ellei sellaiseksi lasketa varoitusta polkemasta turvasaappaiden rantilla taimille kuorivikoja tyvelle.
Järjen käyttö olisi jopa suotavaa, ja monet tuntemani ammattimetsurit käyttävät vaelluskenkiä tai vastaavia. Totuushan on se, että metsurin kengät ovat painavahkot ja kankeat. Niiden karkea pohjakuviointi on jostain käsittämättömästä syystä liukas.
Raivaushommissa ei tarvitse käyttää oikeasti juuri minkäänlaisia turvavarusteita kuulonsuojaimia lukuunottamatta. Kaikki mutinat pakosta ovat luuloihin perustuvia niin työnjohdon – kuin monien käyttäjienkin kannalta.
Me jouduimme joka vuosi hakemaan erikoisluvat moottorisahojen käyttöön alle 16 vuotiaille. R-sahalle ei tarvinnut poikkeuslupia, vaan käyttäksi sopi vaikka kuusivuotias.
Toki metsätyöhön suunnitellut ja tehdyt varusteet ovat turvallisuutta lisääviä, jos ne ovat käyttäjän mitoille sovitettu. mutta joku tolkku pitäisi olla myös työturvallisuuden vaalimisessa. Ei se ole läheskään aina ylivarustelusta kiinni – turvallisuus, vaan siitä voi olla myös haittaa.
Olen nähnyt valehtelematta useat sadat metsurin turvasaappaat ja viiltosuojahousut, joissa on moottorisahan puremisjälki. Oppilaat tulevat varomattomiksi muutaman viikon harjoittelun jälkeen, kun heistä tuntuu, että osaavat jo homman.
Turvasaappaista vielä: yksi nuori kaveri karsi väärin ja vetäisi pohkeensa auki – Ei auttanut turvasaapas.- oli täysin väärä karsintatekniikka, kuin videoilta opeteltu! (Ei ollut minun oppilaani) Mutta yhdeltä metsurioppilaalta murtui sääriluu, vaikka oli turvasaappaat jalassa ( oli minun oppilaani) -Hänellä tuli tapaturma jalkapalloa pelattaessa.
