Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Haapojen kanssa Jeessillä ei tule tuskan paikkaa. MG maksaa joka tapauksessa hyvän hinnan kuitupuuna, oliko se kaksi kiertoaikaa? Lämpöpuun tekijä saattaa maksaa tuplaten – tai enemmän sahauskelpoisista tukeista. jne.
Jeessillä kasvaa puusto keskimäärin yli 20 kiintoa /ha joka vuosi ja Hybridi kasvaa ainakin kaksi kertaa sen, eli 40 – 50 kiintoa /ha – joka vuosi. Paksuuskasvu 3 -4 senttiä /v .
Jos hän ei ole valehdellut, on Hybridit patvineet kahdessakymmenessä vuodessa jo 50 – 60 senttiä paksuiksi ja seuraavina kymmenenä vuotena tulee kolmekymmentä senttiä lisää. Kyllä silloin ainoa ongelma on, millä jättiläistukit saa sahattua ?
Jätkä ei ole Dopannut moneen vuoteen yhtään, siksi ajatukset ovat kirkkaat ja muisti terävä. Niistä Puukin tuleista väännettiin silloin kyllä heti, mutta eihä tuollainen vanha metsätoimihenkilö ole koskaan väärässä, kun häneltä itseltään kysyy.
Epäilen, että Herra Puuki jotenkin sekoili parrujen kanssa, vaikka ainakin minulla on ollut käsitteet Parru, Pikkutukki ja Tukki päivänselviä aina.
Vaikka parru kirkastuikin vasta silloin, kun Lehtimäelle rakennettiin Kohi-Woodin tuotantolaitokset.
Vaikka sinä valehteletkin, niin minä en!
Minua ei ole koskaan kiinnostanut pätkääkään tukkiprosentit ennen hakkuuta, sen jälkeen kyllä. En ole ollut kiinnostunut kuutiomäärän arviosta, hakkuun jälkeen kyllä.
Kaikkein eniten minua harvennuksilla kiinnostaa työn jälki ja mahdolliset korjuun synnyttämät vauriot.
Nykyään täällä ei niitä juurikaan synny.
Ei hakkuun tekijää pitäisi asettaa sellaiseen liekaan, että ”Tältä alueelta pitää saada harvennettua määrätty määrä puuta”. Sellaisen voi isompaan tuskaan laittaa ehdoksi, että kun sellainen summa on saatu hakattua, niin savotta on valmis. Edellyttää kyllä, että tilassa on kokoa ja puuta, mutta kuvion rajaa ei ole laitettu.
Arviot ovat arvioita. Olimme kuitenkin hiljakkoin kesäisessä tilaisuudessa – oikeastaan se oli juhla. siellä oli sitten metsätaitorata, johon toivoteltiin osallistumaan. meitä oli neljän hengen ”seurue”, Minä. emäntä, sisareni ja hänen miehensä. Sanoin ihan piruuttani, että mennään hakemaan palkinnot kotiin.
Tehtävät olivat varsin monipuolisia, enemmän kuin oppilaitoksien kisoissa. Ainoat mittavälineet olivat askelmitta ja polun reunassa keppi. Lähes kaikkiin tehtäviin kakaisin vastauksen lyhyellä vilkaisulla. Puun pituuden mittasin kepillä, oli 16,5 metriä, sattui askeleet sopivasti. Minut olisi varmaan diskattu, jos olisivat huomanneet, että olin ottanut dopingia. En ollut kuljettaja.
Neljä ensimmäistä sijaa tuli.
On ilmeisesti niinkin, että vähän riippuu, kuka arvioi!
Omakehu haisee, mutta ei voi mitään. Pistäkää paremmaksi.
Hevosen jätteet ovat aivan luonnonmukaisia. Nokea pöllyyttelee harvemmin. Hevonen jättää kavionjälkiä, ei pyörän. Kärry tosin ruopii pyörillään la nastaketjuillaan. Hondan moottori on hiljainen ja päästöt vähäiset. Seuraava versio on varmaan akkukäyttöinen?
Hyväksyntä taitaisi olla varma, vaikka kärryjä vetäisi Norsu?
Puuki. Aivan varmasti vakuutit tukkia tehdyn alamittaisista rungoista. Myös minun käsitykseni mukaan Tukki on tukinmitat täyttävä ja muut ovat ihan muuta puuta.
purutpois. Onhan se hienoa, että noita uusia hienoja mittausvälineitäkin tuodaan, mutta olisi varmaan aiheellista opettaa niiden mahdollisia käyttäjiä niiden saloihin.
Se, mikä Mopokuskilta jää metsätilalle, on työn jälki. Väärin apteeratut puut viedään pois, mutta usein kannot jää, samoin ajourat ja harvennusjälki ovat kuin olisi konekuski jättänyt käyntikortin.
Munausten jälkeen osto / korjuu ovat vaihtaneet maisemaa, ehkä firmaakin, eikä samaa urakoitsijaa välttämättä huolita samalle kylällekään koneidensa kanssa.
Henkka (nimi on muutettu) ajeli MG:lle urakoitsijan palkkarenkinä. UPM:n osto houkutteli palkan avulla hänet firman urakoitsijan kuskiksi. Metsänomistajista huomattava osa seurasi perässä. Kauppakirjaan ehto: Hakkuukonetta ajaa Henkka,
Kyllä sen näki jo metsäkoulussa: Henkka otti puun kuin olisi pominut leikkokukan maljakosta. Ei repinyt juurenniskoja mukaan, silti kanto oli matala ja siisti. Koko prosessi oli sulavilla liikkeillä tehty, vaikka olikin nopea.
Meni muutama vuosi ja Henkka soitti, oli koneen kanssa tulossa palstalle. Sanoin Tervetuloa. Siinä oli ohjeet!
Vaijerilaitteet ovat aina vaarallisia, kun mennään niin suuriin kuirmituksiin, että tormäys maahan, puuhun, kantoon, kiveen tai mihin tahansa, voi katkaista vaijerin tai sakkelin. Sen lisäksi pölkky / ranka voi huitaista varoittamatta hyvin nopeasti. Kerran on kuormauksessa pylvään pää huitaissut kipeästi. Osuma johtui siitä, että häiritsevä työkaveri tuli juttelemaan asiasta, joka vei hetkeksi huomion.
Kun ennenvanhaan tehtiin tukkikuormia jopa kuorma-autoon, niin kyllä kai siinä oli monta vaaran paikkaa. Olen vain elokuvissa nähnyt sitä työtä. Kyllä ukot ovat osanneet tekniikan hienosti.
”Irtokuutio” on määritelty – samoin kuin hakekuutiokin – olevan tuote, jota yhdestä kiinnosta tulee 2,5 kuutiota. Eli 40 kiintoa hehtaarilta muuttuu 100:ksi irtokuutioksi taikka hakkeeksi.
Jos sattuu sopivasti saamaan koneurakoitsijan puhuttua remmiin, niin kyllä varmaan tuollaisen savotan saa hoidettua 20 € / kuutio varastopaikalle. Siinä sitten klapikone narskuttamaan ja suoraan joko kippiperäkärrylle taikka vaikka säkkeihin.
Ei ole vielä mennyt jakeluun, että arvio ei perustu mittaukseen, vaan on arvio, jonka tekee joku ehkä muutaman koealan perusteella. Ostohenkilö saattaa arvion tehdä toimistossa keilaamalla hankittujen ”mittaustulosten” perusteella.
Noilla ei ole mitään tekemistä oikean arvioimisen kanssa, jossa arvion tekijä kulkee kuvion läpi katsoen pinta-alan kartalta ja ottaen riittävän määrän esim relaskooppikoealoja ja mitaten puuston keskipituutta.
Mopokuskit eivät tuohon pysty, koska heiltä on relaskoopit jo otettu pois kymmenen vuotta sitten. (Eivät osanneet silloinkaan niitä käyttää)
Mutta onhan jopa Puuki uhonnut enskasta tulevan oikeita tukkeja minimilatvaläpimitaltaan alle kymmenen senttiä. Minä en sellaisia tukeiksi nimittäisi, parruaihioiksi korkeintaan… Metsähallituksella leimattiin, mitattiin ja kirjattiin tukkileimikkoa ( kasvatushakkuu) , jossa jokaisesta tukkirungosta piti tulla vähintään 46 dm pitkä pölkky, jonka D1,3 oli Mä 21 cm:n luokka.
Puusta sai silti tehdä minkä pituisen tukin tahansa Apteeraus sääntöjen mukaan.
