Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen:”Mutta kun valtio vastaa viljelyn riskeistä mitään ylimääräistä ei aleta tekemään, tukiaiset tulee tilille tuli sato tai kato.”
Oletko aivan varma, että tukiaiset tulevat, jos sattuu tarkastus puimattoman viljapellon ääreen?
En löisi vetoa sinun mielipiteesi puolesta. Koita ja soita Luonnenvarakeskukseen asiasta – ja kerro, kenen pelloista on kyse.
Kyllä savotan luonnekin edellyttää toisinaan erilaista sahaa. Jos on harvakseltaan tuulikaatoja, joiden välissä on kymmenien metrien matka, merkitsee sahan paino melko paljon. Jos puut ovat kaatuneet niin, että kolmasosa tyven läpimitasta on painunut maan ja sammaleen sisään, on normaalia pidemmästä terälaitteesta huomattava hyöty. Sellainen taas tarvitsee enemmän voimaa – 18 tuuman laipan kanssa saa myös aika paksun tyven katkaistua yhdeltä puolelta koukaten.
Itse olen tykännyt mahdollisimman kevyestä, mutta myös mahdollisimman tehokkaasta sahasta. Hyvin sisukkaan ja itsepäisen Tilhi-myyjän vaikutuksesta ostin omakseni ensimmäiseksi Tilhiksen 020 :n, sen jälkeen MS 200:n ja toisen. Ne riittävät minulle sitä merkkiä loppuun asti.nen
Tallissa on 50,1 kuutioinen Jonssi, 54 kuutioisia Huskuja 2 kpl, 56 kuutioinen Husku, pari Pikku-Partneria, Pari Culloppia ja Pari Sindaiwa 488:sta.
En käytä muita kuin Tilhiä, Jonssia ja Huskua – etupäässä Tilhiä. Ja kaikkia niitä vain hyvin – hyvin vähän.
Tänä vuonna on palanut vajaa kymmenen litraa valmisbensaa, sekin 90 prosenttisesti raivaussahassa.
Kaikki nuo – jo vanhatkin laitteet ovat toimineet mukisematta valminbensalla – tänä vuonna Husku-merkkisellä.
Visaksien jälkeen tuli Masser = metsurimittauksen kehittyneempi versio. Iltaisin piti purkaa päivän tiedot koneelle. Metsurit pysyivät melko tarkkaan kärryillä, paljonko tili karttui. Sanoivat jotkut, että se oli ”Piiska” selän takana. Isommissa leimikoissa huomattiin, että pinomitta antoi tuntuvasti pienemmät kuutiot.
Muutamien – jopa ammattimaisten sorvaajien kanssa on ollut puhetta Pihjajan, Raidan, Visakoivun ja Omenapuun saannista. Hieman rajalliseksi kuvailevat, mutta ovat etupäässä saaneet ilmaiseksi raaka-aineensa.
Tuntuu, että vaikka on tarvetta, niin maksuhaluja ei, vaikka raaka-aineen hinta ei noissa tuotteissa paljon vaikuta lopputuotteen hintaan.
Nostokoukku. Pystymittaa käytettiin koko kauppatapahtuman ajan myös luovutusmittana, ellei toisin sovittu.
Kun puulajeja oli useampi, samoin puutavaralajeja, eikä myyjät olleet yhtä valveutuneita kuin tämän palstan salaliittoteoreetikot, niin silloin, kun eri tavarat menivät samaan paikkaan, otti ostaja vastuulleen koko puumäärän. Mutta kun esim kut meni Pohjan sahalle, kuk meni Jämsänkoskelle, mät meni Kinnaskoskelle, mäk Mänttään jne, piti tehdasmitta ottaa joka kuorman kohdalta.
Eli kuusen määrä oli just oikein, mutta tukin ja kuidun suhde heitti jne.
Opiston aikoina vielä harjoiteltiin pystymittaa, verrattiin sitten muihin tapoihin, alkaen metsurin kaarimitasta ja päätyen upotusmittaukseen.
Siis ensin sovittiin kauppa, sitten tuli mittaryhmä, joka leimasi toki jokaisen poistettavan puun, sitten alkoi savotta. Ennakkoluulot olivat vahvat, mutta niistäkin selvittiin.
e-salo:”Toi natsamenetelmän käyttöönotto siten kuin jätkä kirjoitti olis mielestäni selvittämisen arvoinen. Siinä sais monta ongelmaa taklattua samalla kertaa. Oli hinnoittelu mikä tahansa.”
Niinhän se olisi, mutta palstan älykääpiöt ovat päättäneet, että museoviraston ohjeen mukaan hakkuukoneen mittaus- ja apteerausohjelmaa ei saa käyttää siihen tarkoitukseen, koska mopokuskit eivät tule koskaan sitä hyväksymään.
Heihin on jo syötetty puoliautomaattinen apteerausohjelma, eivätkä he voi enää oppia enempää.
Alusta lähtien ovat kehitetty paksanjauhajiksi.
Kun oikein tahtoo, niin onnistuu sekoittamaan oman päänsä. mehtäukolle on niin käynyt.
Sanonpa vielä kerran, että alussa tarkastellaan kokorunkoa – taikka tarkennetaan, että mehtäukkokin käsittää = tukin mitan täyttävää rungonosaa. Kun siinä havaitaan vika, jota ei saa olla sahatukissa, se huomioidaan. Tukkien pituudet sovitetaan niin, että vika jää tukkiosuudesta pois, mutta sitä ei hylkyleikata metsään. Tämä viallinen pätkä mitataan mukaan otettavaksi joko kuituna, tai energiapuuna.
Ihan tällä vuosituhannella valmistuneissa koneissa on sellainen mittalaite, joka pystyisi tuon mittauksen tekemään, kunhan mopokuski olisi opetettu sitä käyttämään. Voisin kohtuutonta korvausta vastaan opettaa kovapäisimmillekin mopokuskeille tämän – ja takaan, että he kaikki sen oppisivat.
Muistuttaisin ylimielisimmille, että lyhin vientiin kelpaava sahatavarakappale on 180 cm = pätkätavara.
