Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Energiapuussa = klapit / halot on työn osuus tuntuvasti suurempi kuin kuitupuussa, mutta verottajakaan ei ole läpeensä tyhmä.
Hakerankojen kanssa on tilanne sellainen, että ne pinothan Mhy:n edustaja mittaa tukiaisia varten. Ja niissäkin on kyse kiintokuutioista. Haketta tulee yhdestä kiinnosta 2,4 hakemottia.
Mittaus tuottaa ongelmia vain Tollolle, mutta ei muille.
Pihkapatti on asiasta hyvin perillä, toimikaa sen mukaan.
Tietenkin – kun vaihtoehtona on hedelmäpelin pelaaminen (tms) Huoltoasenman baarissa, tai peräti kaljan litkiminen, niin kyllä lumen lapioiminen aina ne touhut voittaa. Minulla vaan ei kummatkaan puuhat oikein ole houkuttelevia, eikä koukuttelevia.
Joskus meikäläiselle tuli illansuussa kaksi vierasta nuortamiestä vierailulle. Oli keskitalvi ja syksyllä oli ollut melko pahat syysmyrskyt tuolla Pohjois-Pirkanmaalla.
Toinen kaveri oli huipputaitava ja tuottava metsuri. Tiedän sen, koska hän oli ollut minun oppilaani, kuten se toinenkin, joka ei ollut niin taitava.
”Nykä” sanoi, että”Kyllä sinä kaiken meille opetit – ja hyvin, mutta yksi asia jäi opettamatta. Lumen lapioiminen”!
Olivat tehneet tuulikaatoja kuukausikaupalla. Neuvoin heille paremman tekniikan tuulenkaatojen lumesta selvittämiseksi ja kyllä he myönsivät, että kannattaa varmasti kokeilla.
Yksi melko hyvä varuste niiden teossa on 18 tuuman terävarustus.
Polttopuuleppien kanssa kannattaa kuitenkin tehdä hakkuu vähän lumen aikaan, tai ilman lunta. Kun pöllit, rangat – laittaa sellaiseen V-muotoon kannon päähän, ne on helppo siitä ottaa kelkan rekeen, vaikka luntakin jonkin verran olisi.
Kun täällä palstalla on lukematon määrä innokkaita kiviin sahailijoita, niin annan hyvän ohjeen: Menkää hakkuulle vasta, kun lunta on metrin verran. Ette sahaa ihan joka tankillisella kiviin!
Tollo:”Niinhän sitä vois luulla, maksan eläkkeestä lähes 10% yksikköä enemmän veroa kuin aikoinaan palkkatulosta. Lisäeläkkeet on sosialisoitu.”
”Sama tauti Rahilaisella”. Se jurppii jonkin verran. Lisäksi tuo nouseva ahne sukupolvi itkee, että me syödään niiden eläkkeet, mikä ei takuulla pidä paikkaansa.
Toki kuuntelun tueksi voi mitata kierrokset, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos erottaa koneen äänestä sen rajan, jossa on paras väätö / kierrosalue – ja teho, niin mittaria ei tarvita.
Yleensä saha kyljelleen ja säädetään tyhjäkäynti kokeillaan liipasimesta, miten vastaa kaasuun. Sitten meisseli H-reikään ja kaasu pohjaan. käännllään hieman, – totteleeko? Jos tottelee, niin passataan oikeaan kohtaan ja päästetään takaisin tyhjäkäynnille.
”PS. Relaskooppia ei ole käytetty enää vuosikymmeneen. ”
Se selittääkin surkean jäljen. Ei ole ollut varaa hankkia kuskille edes relaskooppia. 11 metrin puoliympyräkoeala olisi ihan jees, jos rungot olisivat tasaisesti,, mutta kun ajouran vierusta on käytännössä aukkoa, eikä sieltä yli kahdeksan metrin päästä ole otettu juuri mitään, mutta runkoluku on oikein, niin sellaisille suorittajille osittaisin poistumissuunnan haulikolla ja näyttäisin vielä hämärässä illassa valoakin samalla laitteella. Kone saisi jäädä odottelemaan koulutettua kuljettajaa….
arto ei osaa tehdä oikeita seoksia muuten kuin käyttämällä Huskun öljykannun annostelijaa. Siinä se jippo!
Ei ole metsuri eikä mikään moottorisahamies, ellei bensaa käytä muutaman kuukauden aikana Jerrykannullista. Mutta jos oikein kysyisi neuvoa vaikkapa joltain opettajalta, niin hän voisi antaa ohjeen, jolla kahdenkympin Jerryyn saa vaikkapa kymmenen litran seoksen ujutettua.
Aika pösilö pitää olla, jos ei tajua, että pienien määrien seokset heittävät helposti paljon enemmän kuin isojen määrien sekoitukset. Mutta silloin jääkin taaplaamaan metsurina – ja vieläpä Raivaushommissa, jotka onkin sopivimpia yksinkertaisimmille tyypeille. Toivotaan oikein lumista talvea arton apajille.
