Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Pavekka. Et näköjään tiedä, mistä puhut. Luulin sinua kokeneemmaksi kuin miksi osoittaudutkaan. Pyydän anteeksi sitä, että luulin sinun tietävän jotain, oletkin vain tuuleenhuutelija!
Onkohan nyt joltakulta jäänyt jokin asia ymmärtämättä? Se en kyllä ole minä.
Kuitupuulla on ain aollut ja on vastakin minimiläpimitta ja se kai yleensä on mainittukin kauppakirjassa.
Se vaan on yleinen käytäntö, että tyvipölkystä täytyy saada vähintään nimellis-minimimittainen pölkky – taikka pidempi.
Jos pituus pitää olla väh 3 metriä ja minimiläpimitta on 7 senttiä kuoren päältä, niin se vetää melko lähelle kahdeksaa cm D1,3 metrissä. Sitä ehtoa ei mielestäni tarvitse kirjata kauppakirjaan, se on lähinnä määräys hakkaajalle ja vain konehakkuussa.
Kuusikuidussahan on ollut minimi 8 cm, eli siitä pienempi menee havukuituun.
Työlajin kai sentään voi valita. Jos on metri lunta ja pitää pienehköä kuitupuuta hakata normaalikantoon, niin ilman lapiota ei se onnistu.Kun tyven kaivamisessa menee aikaa enemmän kuin itse rungon teossa, ja vielä on kasaus- j siirtyminen tehtävä hangessa, joka yltää housunkaulukseen asti, niin kyllä päivän saalis jää kolmsaosaan lumettoman ajan hakkuutyöhön verrattuna.
Aivan eri juttu on, jos hakattaisiin esim päätehakkuukuusikkoa, jossa tyvellä ei juuri olisi lapiohommia, eikä hanki upottaisi, kun pääsisi kävelemään oksien päällä.
Myös leimikon merkkaukset ja ajourien suunnittelu onnistuu hyviin lumikengillä taikka leveillä / lyhyillä suomupohjasuksilla. Monet käyttävät moottorikelkkaa leimikkoon tutustumisessa, täällä se onnistuisi nyt Crossi-moottoripyörällä.
Ilmaisin ilmeisesti huonosti itseäni, mutta koitan vielä: Kun kaasutin on säädetty väärin heti joutokäynnistä alkaen, se voi määkäistä ihan hyvin L-suuttimen kautta saadullakin bensalla. Tosin se edellyttää, että terä on todellakin terävä, eli tuollaiset alle 15 senttiset puut katkeavat lähes hipaisemalla.
Luulisin, että Pavekkakin on joskus nähnyt jonkun sahaavan terävällä terällä ihan oikeasti, eikä hyssyttelemällä !
Jopa kaikkein tyhmimmätkin – poisluettuina Tollo ja Jeessi, saattavat käsittää, että 1/4:sosan avatulla H-suuttimella ei juurikaan ole virkaa, kun aletaan sahaamaan.
Kuitenkin : Se ääni! kaasu pohjaan ja kuunnellaan röpöttääkö hieman? Jos , niin hyvä on.
PS: Kipinäverkko on turha Suomessa, ja TÄYSIN turha niille, jotka sotkevat bensan joukkoon huonolaatuista öljyä ja pikkuisen liikaa.
Uskokaa huviksenne, että bensaseos kannattaa tehdä esim 20 litran Jerrykannuun, eikä mihinkään kuuden litran Gombikannuun. Siihen määrään voisi Jeessikin osata laskea oikean määrän öljyä. (arto ei osaa)
Joskus on ollut – kun en ole vielä tehnyt perussäädön kautta suuttimien säätöä, että L-suutinta on tullut aina vain pikkuisen isonnettua ja kun tyhjäkäynti on siitä sitten hidastunut, niin T-ruuvia sisäänpäin ja H-suutinta hieman kireämmälle. Ja sama uudestaan…. Lopputulema on, että saha käy ”hyvin” tyhjäkäyntiä, mutta hieman isommissa leikoissa loppuu eväät.
Kun sitten lähtee perussäädöistä, niin L-suutin on ollut jopa kaksi kierrosta auki, kaasuläppä isosti raillaan ja H-suutin 1/4 :sosa kierrosta auki, eli soosi loppui isommissa puissa, pientä kuitua sahaten ei sitä vaivaa huomannut aina lainkaan.
Tyhjäkäyntiä kone kyllä voisi käydä, vaikka H-suutin olisi ihan kiinnikin ja se voikin olla hyvä keino löytää tyhjäkäynnille oikea nopeus. Siis: T-ruuvista tyhjä käynti niin pieneksi kuin mahdollista, sitten suutinta kireämmälle, jolloin käynti nopeutuu. Tyhjäkäynti ei saa olla ”ontuvaa”- sen kyllä kuulee, kun käynti on liian laihalla. Taas T-ruuvia aukipäin ja sama juttu. Haetaan tasapainoisin tyhjäkäynti!
Sen jälkeen vasta H-suutin.
Öljyä ei saa olla liikaa bensan joukossa. 2,5 % on ihan max. Kipinäverkko pois, jos sellainen vielä sahassa on.
Hakkuukoneen liikeratanosturit ovat ainakin olleet sellaisia, että niillä ei pelkkää latvusta saa kyytiin. Kun koura nousee viitisen metriä, eikä aina sitäkään, niin tyvipölkkyyn jää vain muutama sata kiloa.
Tietenkin, jos ei hallitse ajourasuunnittelua, eikä suunnattu kaato M-sahalla ole hanskassa, tulee siinäkin rumaa jälkeä, mutta ammattimetsuri tekisi kyllä siistin jäljen, jos hänelle antaisi mahdollisuuden.
Puusta pitäisi joka tapauksessa tulla kolmimetrinen – kuitupuun mitat täyttävä pölkky, ennenkuin se voidaan ottaa käsittelyyn.
Saa nähdä, koska ja mikä firma alkaa nostamaan kuitupuun minimiläpimittaa. Ainoa este niillä taitaa olla tuo energiapuukauppa, joka on vilkastunut aikalailla ja saattaa viedä paljonkin kuitupuuta samaan kasaan polttopuun kanssa.
Verovapaus koskee hankintatyön osuutta . Siis TYÖN – eikä kantohinnan osuutta. Tukkipuussa työ on helpompaa kuutiometriä kohti, kuin kuitupuussa, joten kannattaa kalliimman työosuuden puuta tehdä verovapaana, elikkäs kuitua.
Verottajan ohjeet ovat melko selkeät – lue niitä. Myyntiveron siis joudut maksamaan myös hankintapuusta, mutta 125 kuution osalta oman työm osuudella vähennettynä. Jos ajat itse, niin myös se työ on verovapaata 125 kuutioon asti.
Ei ole Itä-Suomalaiset ”asiantuntijat” enää hillunut täällä sormijatkoslaitteiden kanssa. Onkohan niihin tarttunut pihkaa, vai ovatko ne jo kuluneet loppuun.
Täältä laatupuun tuottamisalueelta ne laitteet taitavatkin jo olla myyty Itä-Savoon, kun on havaittu, että jatkamattomasta laatupuusta on kovempi kysyntä.
