Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Viiltosuoja vasemmassa käsineessä on ollut täysin turha – oikeasti vain haitta viimeiset kolmekymmentä vuotta. Kukaan ei ole välttynyt tapaturmasta tuon viiltosuojan ansiosta sinä aikana.
Pakollisia turvavarusteita on pakko käyttää. Mutta esim Turvakenkiä ei ole mitään syytä pitää Raivaussaha hommissa ainakaan sen takia, että ei sahaisi jalkaan haavoja. Samoin kypärää ei ole tarvis pitää esim taimikon perkauksessa.
Järjen käyttöä metsätöissä ei myöskään ole kielletty.
Tuosta vouhottamisesta tuli mieleen: Meille tuli kaksi nuorta opettajaharjoittelijaa auskultoimaan. Me annoimme heille yhdeksi opetusteemaksi konkelon laukaisu lukutelamenetelmällä. He ”Tiesivät”, että menetelmää on kielletty käyttämästä. En antautunut moisen väitteen edessä, vaan soittelin Työsuojeluhallitukseen asiasta vastaavalle ylitarkastajalle. Hän ei ollut kuullutkaan moista asiaa ja esitti vastakysymyksen: ”Miten sellainen konkelo laukaistaan, jos liukutelaa ei saa käyttää”.
Otin asian puheeksi poikien kanssa ja he tunnustivat, että eivät osaa laukaista sellaista, kun eivät ole koskaan laukaisseet.
No myönnän, että ensimmäisen konkelon laukaisu kyseisellä menetelmällä on aika vaativa rasti, mutta kun niitä on laukinut muutaman kymmenen, alkaa homma jo sujua rutiinilla, kunhan saa konkelon pysymään ylhäällä!.
Nyt onkin asetelmat toiset. On aseistusta ja koulutus niiden käyttöön muillakin kuin Suojeluskuntalaisilla.
Materiaalilaitokselta saa nopeasti käyttöön raskaampaakin kalustoa, enkä epäile, etteikö niistäkin riveistä löydy riittävästi älykkäämpiäkin ihmisiä, joten aika pian Tollo ja kumppanit olisivat suljettuina tyrmään odottamaan käsittelyä.
Jos alle kahden prosentin korotusvaatimukset /v. ovat jonkun ääliön mielestä ylimitoitettuja, vaikka työn tuottavuus on vuosittain noussut moninkertaiseksi, niin olisi kyllä ”nuijalle töitä”.
Jossain 165-mallissa esiintyi akselin värinää kiihdytys – ja palautusvaiheessa. Se oli niin voimakasta, kun tärinänvaimentimet olivat suht pehmeät, että moinen vatkaaminen oli – paitsi epämiellyttävää, koko voimansiirtoa rasittavaa. Aika usein katkesikin akseleita, jopa akselien suojaputkia, jotka selittyivät värinän syyksi.
Silloin sahurit hoksasivat jopa ihan itse pitää kierrokset värinän yläpuolella, jolloin myös täyteen laukkaan kihdyttäminen onnistui hetkessä ja myös kytkimet alkoivat kestämään.
Silloin pidettiin yhtenä ohjeenaa, että hattaessa akseliputkessa olevien tarrojen teksti pitää näkyä selvästi koko samauksen ajan. Akselin väristessä se ei eroittunut.
Kyllä 165 – huskutkin kävivät tyhjäkäyntiä hyvin. Eräs innokas raivaussaha-emäntä ei jaksanut vetäistä konetta käyntiin ja ukko käynnisti hänelle sahan – saha pantiin suksitelineelle ja rouva ajoi autolla metsään muutaman sadan metrin päähän – otti sahan alas ja valjaisiin ja sahaili tankillisen. Ajoi sahan kanssa takaisin, tankkasi sen ja ukko tuli käynnistämään. Pari tankillista joka päivä!
Ukon ammatti ja työ eivät sallineet olla metsässä muulloin kuin vapaapäivinä.
Sahan huudattaminen täysillä ei tarkoita, että siinä on kaasu pohjassa, koska silloin ollaan jo tuhansia kierroksia yli maximikierrosten, vaan kaasua pumppaillaan, jolloin saha pyörii puolet ajasta ilman kaasua.
Turvakäsineet ovat humpuukia. Ne olivat hätäratkaisu silloin, kun sahoissa ei ollut kunnollisia takapotkusuojia – ketjujarruista puhumattakaan. Turvaketjujen tultu takapotkut loppuivat tyystin, mutta sahakauppiaat olivat jo virittäneet rukkastehtaita joka niemeen, notkohon, saarelmaan, että he eivät millään halunneet sitä ”rahan painamista” lopettaa, että painostivat ne pysymään ns. ”rättilapuilla”. Onhan se mahtava bisnes, kun saa myydä väkisin firmoille viiden euron käsineitä kahdellakymmenellä viidellä eurolla.
Mikään pakko ei ole niitä käyttää, moni kauppias myy yksien parien hinnalla viisi paria parempia.
ALV:a ei saa palautuksena yhtään enempää, kuin mitä on maksanutkin. Saattaa jäädä vähemmäksi, mutta enempää ei saa – olkoon Lauri-Vaari haudassaan mitä mieltä tahansa.
Metsäyhtiö maksaa puunmyyjälle ALV:n täysimääräisenä. Missä vaiheessa Joo-mies kuvittelee myyjän maksavan ostajalle ALV:tä killinkiäkään.
Pöpilässä on näköjään huonot ALV -oppaat.
Sormikkaita on useammanlaisiakin, nykyään on sellaisiakin, joissa kämmenpuoli on vedenpitävää ja selkäpuoli kangasta.
Olen tykästynyt hyvin käsiin istuviin sormikkaisiin ja niitä on – jos oikeasti menen sahahommiin kostealla kelillä – niin monet, että kaikki eivät ehdi kastua.
Kun käyttää työkaluja / – välineitä, niin tyköistuvat hanskat ovat ylivertaiset. Ei tarvitse ottaa koskaan käsineitä pois, esim tankkauksen ja teroituksen ajaksi, eikä edes eväiden syömisen takia, ellei halua.
Kun käyttää nostokoukkua, siirtelysaksia, mittanauhan kiinnityskoukkua, tukinpituuden merkkausliitua, niin hanskat eivät ole haitaksi, eivätkä kastu, kun märkiin puihin ei tarvitse tarttua lainkaan käsin…
Jos työ on vain seisoskelua, niin kyllähän se sujuu vaikka huopatossut käsissä, mutta minkään tekeminen ei oikein suju silloinkaan.
