Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
mehtäukko:”Ei pystymitankaan tukkirunkoja voinut kuiduksi tai toisinpäin katkoa ilman aihetta.”
Minkälaisessa tynnyrissä sinua on kasvatettu? Kun kauppa on sovittu ja paperit kirjoitettu, saa ja tekee ostaja sellaisen katkonnan kuin katsoo parhaaksi. MH:lla piti puolet kauppasummasta olla maksettuna ennenkuin alkoi puut kaatumaan. Kun etumaksu loppui kesken savotan, pysähtyi hakkuu.
Kun pystymitattu – useamman tuhannen kiinnon kuusitukkileimikko myytiin, muutaman kerran se hakattiin kolmen, neljän, viiden, ja kuuden metrin mittaisiksi tukeiksi, jotka vietiin sellutehtaalle. Joku leimikko katkottiin simävaraisesti kuutosiksi, apumittana kolmonen – kuutonen. Sellutehtaalle – ja huippulaadun kuusitukkirunkoja.
Osa teistä ei tiedä elämästä mitään!
Voi Veuhu!
Välivähennys on osa kahden tukin välillä. Sitä ei ole katkaistu pois, vaan ajatuksena on, että tukki sahataan sen ”natsan” kanssa ja tasaamossa tarvittaessa leikataan pois.
Menetekmän etuna on se, että kun tukista aina halutaan pitkää sydäntavaraa, se onnistuu natsatusta tukistahyvin usein. Sivulautojen ei ole niin väliä. Ja tulee hyvää haketta.
Tuolla aikaisemmin oli esillä MH:n natsamenetelmä, joka kylläkin oli kehitetty vanhoihin männiköihin, joissa oli metsäpalo vioittanut tyviä tehden isomman tai pienemmän palokoron tyveen. Olen nähnyt – ja kaatanutkin petäjiä, joiden tyvissä on ollut kolmenkin eri ajanlaskun palokoro. Mänty kestää kulon, koska yli satavuotiaassa männyssä on kilpikaarna n. viiteen metriin saakka.
Hyvässä lykyssä tukista tulee kaksi – neljä täyspitkää sydänpuulankkua ja tyvessä on laatu jopa superhyvää.
Suoriutuva porras:” Jätkällä tämä käyttämättä jäänyt resurssi on moton tietotekniikka ja sen suomat mahdollisuudet.”
Näyttääpi ihan siltä, että vajaaksi on jäänyt suoriutuvalla – kuten myös mrhtäukolla opiskelu moton titotekniikan parissa, taikka sitten kummallakin on niin ikivanhan konerohjot, joissa ei tietotekniikkaa ole enempää kuin vedettävässä herätyskellossa.
Esim välivähennys voidaan tehdä kätevästi niinkuin Annelikin on sen siististi esittänyt. Kun tukissa on vika, jonka alapuolelta on saatu ihan kunnollinen tukki, mutta vikakohta (puoli metriä) ei kelpaa tukiksi sen voisi aivan helposti mitata, mutta ei katkaista, = luetaan kuitupuuna tms. Jatketaan tukiksi mittaamista ja kaikki tulee metsästä pois.
Tyyppi, joka ei pysty välivähennystä tekemään voi jatkaa kortistossa oloaan läpeensä tyytyväisenä.
En ymmärrä, mistä noita mistään mitään käsittämättömiä – mieheksi itseään kutsuvia typeryksiä sikiää aina silloin / tällöin.
Kyllä jonkun pitäisi täälläkin uskoa, että Suomen metsissä ei kasva niin pitkiä ja järeitä puita, ettei niitä tiukan paikan tullen edes Keski-Suomalaisilla teillä pystyisi sujuvasti kuljettamaan.
Vai pitääkö hankkia autot ja kuljettajat Venäjältä tai Keski-Euroopasta?
mehtäukkoa lukiessa vahvistuu ajatus, että hänen kohdallaan ”Oppi on kaatanut ojaan, eikä sieltä ole ylösnousemusta.”
Kehitystä on tapahtunut viimeisen parinkymmenenkin vuoden aikana.
Taitaa Pavekka ja RyZZän Trolli olla saman tehoisia ”työryssiä”, jotka tankkaavat sahan kotonaan – ajelevat naapurimaakuntaan Töihin” ja bensan loppuessa uupuneena mutta ah niin onnellisena ajelevat takaisin.
Kehoittaisin Pavekkaa tirkistämään, mikä on HVA 550:n kuutiotilavuus, jolloin tekarinsa putoavat suusta ällistyksen voimalla.
mehtäukko:”Jätkän ranskalaisversio näille kinttupoluille loppuu lyhyeen. Siinä menisi korjuussa aikaa kuin heidän atomivoimalan teossa…Itse kysymykseen jäi vastaus antamatta.”
Saattaa mehtäukon kinttupolut olla onnettomat puutavara-auton kulkea. Itse olen täällä koto-Suomessakin ollut mukana, kun ”pitkää” Lehtikuusimastopuuta lastattiin Koskisen Oy:n käyttämän pylväsauton kyytiin. (Yhtiöllä on paljon ollut ”metsän mittaisen Hirsitalovärkki – puun kuljetusta Kanta-Hämeessä) . Noita mastopuita auto vei Uitettavaksi Suomenlinnan telakalle. Meidän lehtikuusipylväspuissa oli valikoituna vain MAX 24 metrisiä aihioita, mutta tuo täysperävaunullinen yhdistelmä oli niin rakennettu, että siinä olisi helposti mennyt kymmenen metriä pidemmätkin pylväät.
Ja ihme ja kumma, yhdistelmä kulki notkeasti T-risteykset, ahtaat liikenneympyrät ja kapeat metsäautotiet. EI ONGELMIA.
Ranskassa on usein ne varsinaiset talousmetsät sellaisessa vuoristomaisemassa, että siellä Suomalaiset mehtäukot kaataisivat metsäkoneensa heti kättelyssä, puutavara-autokuskit eivät uskaltaisi ajaa niillä serpentiiniteillä kilometriäkään edes tyhjällä nupilla.
Puukaupasta puheenollen: On ollut Suomessakin aika, jolloin on ostettu vain isojen puiden tyvipään tukkeja. Esim minimilatvaläpimitta 12 tuumaa, loppu jäänyt metsään.
MUTTA sitten keksittiin Sellutehdas ja alkoi kysyntää myös kuitupuulle. Nyt eletään vaihetta, että sama ostaja ostaa sahatukkia ja sellupuuta. Tämä niinkuin tiedoksi mehtäukolle.
Ranskalaiset metsäammattilaiset olivat ratkaisseet nuo meidän metsäammattilaisina itseään pitävien ongelmat – ja hyvin!
Oli pitkää kuusitukkimetsää, rungot vedettiin tienvarteen yhtenä tukkipuupätkänä = jopa nelikymmenmetrisinä. Siis tukin minimivahvuudesta poikki. Ne tuotiin pylväsautolla sahalle, jossa oli katkontapöytä, siinä mittalaitteiden kanssa yksi henkilö palasteli rungon sahaan sopiviksi paloiksi, ottaen huomioon suoruuden ja mahdolliset viat. (Tietenkin huomioiden asiakkaiden vaatimukset)
Rungosta ei mennyt hukkaan edes katkaisusahan puru, joka poistui puruimurin matkaan.
Natsamenetelmä toimisi ihan täydellisesti, kunhan vaan mopokuskit tajuaisivat sen. Metsähallituksen Natsatkin kulkivat sahalle asti, eikä niitä katkaistu pois ennenkuin sahauksen jälkeen valmiista saheesta, jos oli tarpeen. Natsat olivat pisimmillään 120 cm, ja mitattiin kuitupuuna.
Vaikka onkin päässyt moton ohjaamoon, ei kannattaisi leikkiä Ukko – Ylijumalaa, taikka esiintyä niin kovapäisenä, ettei kalloon uppoa muu kuin kirves – tai kiväärin luoti.
