Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ranskalaisella sahalaitoksella pääsimme tutustumaan hieman parempaa kuusta jalostavaan tekniikkaan. Rungot tuotiin osarunkoina pitkillä pylväsautoilla, josta ne purettiin yksitellen lajitteluun ja katkontaan. Katkontapöytä oli kuin kenttäsirkkelin pöytä, mutta pidempi. runko oli siinä tyvi edellä ja apteeraaja ajoi pöytää eteenpäin. Se myös pätkittiin siinä tehokkaalla sahalla, joka vain sipaisi puuta – ja poikki. Koko rungon pätkät menivät omiin lokeroihinsa ja sieltä pöllit menivät erilaisille sahoille. Sahaustyyli oli, että tukki oli ilmassa ja siitä vannesaha livautti tuppilautaa / lankkua.
Sanoisin, että tukki sahattiin tarkkaan saheiksi ja tehoja oli laitoksessa sen verran, että ei Suomessa hirveän monta tehokkaampaa sahalaitosta ole.
Suomessa ollaan kyllä siinä suhteessa pahoin takamatkalla, mutta osasyynä voidaan pitää todella halpaa puun hintaa, jota teollisuus on onnistunut suitsimaan varsin tehokkaasti.
Ml:n tilaston mukaan viikolla 3 on Mäntytukin pystyhinta ollut keskimäärin 55,53 €,Ensiharvennuksessa 36,18 € ja hankintana 57,12 €.
Minun lapsellisen käsitykseni mukaan hinnanero on pyöreästi 20 €/kiinto. kyllä siinä jää hieman hakkuupalkkaakin ajokustannusten lisäksi.
Tuossa on vain sellainen ehto, että täys-Tolloja ei kannata päästää metsään moottorisahan kanssa. He tekevät siellä vain miinusmerkkistä tulosta ja lisäksi harvennusjälki on hirveä.
Ja ennekuin kerkiätte oksentamaan päälleni, muistutan, että oikein tehdyn kuvion tukkipino voi myös olla merkittävästi suurempi ja kasvamaan jätetty kuvio täystiheä ja vain laatupuuta tuottava.
Ensiharvennus on ensisijaisesti metsän hoitotoimenpide. Sieltä ei normaalisti revitä 5000 €/ ha puunmyyntituloa.
Tollo:”Hankintatukkia yhtiöt ostavat kaupassa n.10-15 kiintoa, mutta mielellään ei yhtään. Raakkiprosentti on vähintään kymmenen, vaikka apteeraa miten hyvin tahansa, kuiduksi menevästä raakkitukista ei makseta edes kuidun hintaa. Ylispuuhakkuussa ei saa mitään palkkaa työlleen, jos tukit joutuu ajattamaan urakoitsijalla”
– Juuri noin ja vielä kehnommin kävisi Tollolle, jos hän joskus pääsisi Tekemään tukkia hankinnalla.
Minun poikani teki juuri äsken kaverinsa kanssa hankintana lähes tuhat mäntytukkia. Ostaja oli saha, eikä yhtäkään raakkia! Ajo metsätraktorilla 7 € / kiinto. Kuidut MG:lle.
Se, että kaikkia sopimuksessa olevia mittoja ei käytetä, on käytännössä ”yks hailee”. Se, jos tukkipuuta on tehty kuiduksi käyttäen ”sopimattomia katkontamittoja” on rikos.
Siksi Koskisen käyttämä osarunkomenetelmä, jossa esim se hankala puolentoista tukin runko tehdään tukiksi minimimittaan asti, on mielestäni se ainoa rehellinen tapa mitata ja tehdä tukkisavottaa.
Sanotaan vaikka kolmen tukin runko, josta voidaan ensin katkaista tukki. Sitten karsitaan ja mitataan loppu tukkiosuus ja katkaistaan minimiläpimitasta. Ei pitäisi olla ongelmia.
On ”Taivahan tosi”, että pystyssä olevaa puustoa on tosi vaikea – lähes mahdoton määritellä laadun ja tukkiprosentin puolesta. Ennen oli pystymittaus tarkka, koska laskentakaavoissa oli tukkien mitat 31 – 61 dm – Kaikki käytettävissä.
Puusta maksettiin pystymitan perusteella, jolloin myyjälle oli yhdentekevää, millaisiksi rungot katkottiin.
Kyllä siinä pärjäisi, kunhan tekee ajourat vain kahdenkymmenen metrin välein ja suuntaa. Metsäkone pystyy ottamaan kakistelematta jokaisen tukin ajouralta poistumatta. Varsinkin ylispuumännyt on oikealla sahalla helppo ja nopea karsia, apteerauksessa voi mennä hieman aikaa, mutta männyissä on yleensä katkaisukohdat silmin nähtävissä, eli kohta, jonka läheltä tukki olisi järkevää katkaista, jos ajatellaan tehtävän hyvää tukkia.
Kasvatushakkuun tukkien hankintahinta on sama, kuin Avohakkuunkin hinta, eli omatoiminen puunmyyjä saa ainakin hakkuupalkan – ja saattaa saada myös ajokustannukset puun ostajalta. Varsinkin, kun tekee hyviä tukkeja.
Joo – Ei muuta muutama lyhyt tukki. Siksi hakkuukoneen hakatessa pitäisi olla puolueeton tarkkailija, joka näkisi puun pystyssä ja myös katkaisuratkaisut.
Kun aikoinaan hehkutettiin, että hakkuukoneen apsi tietää jo tyviotteella, onko kyseessä yhden, kahden, vai kolmen tukin puu. Ja runkoa karsiessaan koneen ennakointikyky tarkentaa katkontavaihtoehtoja. Nyrkkisääntö pienissä tukkirungoissa on, että tyvestä tehdään ainakin männyssä jopa oksaton lyhyt ja latvasta pitkä, terveoksainen ohut. Jos hakkuukoneen tietsikka ei tuota älyä, sen paikka on roskiksessa.
Jos tyvessä on hyvää laatua kolme metriä ja siitä täräytetään vaikkapa 49, menee koko sahe sen huonon latvaosan mukaan. A-laadun tyviosa kannattaa katkaista erilleen, vaikka B-laatua pitäisi laittaa hakkeeksi saman verran. Puhumattakaan C-laadusta.
Myös lyhyt sahatavara – vallankin jos se on oksatonta – käy kaupaksi kohtuullisella hinnalla. Ennen kartiokkaasta tyvitukista sahattiin voimakkaasti vajaasärmäisiä pintalautoja, jotka olivat sangen hyvälaatuisia. ne ”tasattiin” jopa 180 senttiseksi pätkätavaraksi, joka meni omaan nippuunsa ja myytiin oikeaan osoitteeseen – jopa Englantiin meni kovastikin.
Himo pitkiin -55 – 52 dm:n tukkeihin johtuu siitä, että niitä on nopeampi käsitellä kuin puolta lyhempiä, ne kyllä katkotaan myöhemmin, mikä sinällään on ihan hullua.
