Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen on raskaana ja on huolestunut, kun sen kehittyminen on kestänyt jo vuosikausia. Ei vaan kuulu kutsua kuvaukseen, vaikka synnytyksen aika selkeästi on koittamassa, koska poikasen kärsä jo näkyy. Norsuhan tiettävästi kantaa kauvan…
”Taitaa sivuvirroista riittää laatutavaraksi volyymit on terassilankun tapaisissa tuotteissa. Nykyään ku kertopuuta rakenteellista lujuutta vaativiin kohteisiin ja sormijatkettu karmiaihioissa ja männyn värinenkään ei ole muodissa niin erityisen suurta markkinaa en odottelisi, että tulisi muotiin.”
Yhä edelleen maksetaan kantellista n. 3* parhaan A-laadun hinta. Ohuet listat suorasyisestä ja oksattomasta männystä maksavat tautisen paljon. Saksassa ns. kittilista maksoi kaupassa 50 000 € / kiinto.
Oikein sahattu ja höylätty ikkunan poka tiheäsyisestä puusta oli otettu 600 vuotta vanhasta rakennuksesta Ranskassa. Puu oli puolen millin syvyydessä uuden veroista. Suomessa pokapuut tehdään mistä sattuu ja höylätään väärässä asennossa. Ei kestä säätä vastaan.
”Minun on aika vaikea ottaa kantaa huonoihin autoihin, kun sellaisia ei ole vuoden 2000 jälkeen itsellä ollut.”
Jos seuraavan auton valintaan kuluu lähes vuoden valintaruljanssi pitkine koeajoineen, Ja senkin jälkeen valinta osoittautuu huonoksi, kannattaa aloittaa uusi kierros heti kun on uuden saanut käyttöönsä.
Eipä taida yksikään autonvalmistaja itse tehdä käynnistusakkuja. Kaikki ovat teettäneet / ostaneet akut joltain aihankkijalta. Hieman voi olla sellaista käytäntöä, että kalliimmassa autossa on ainakin hinnan puolesta parempilaatuinen akku.
Kun ihan tavallinen auton käynnistysakku alkaa ohjehinnaltaan olla reilusti yli kahdensadan euron, voi hieman luottaa myyjään, kun hän sanoo, että tämä on hyvä akku tähän autoon. Hieman voi epäillä, jos uutta akkua tarjotaan kuudellakympillä.
Ne on suuritöisiä järjestettäviä, siksi ne olikin ympätty metsätalousinsinöörien opetusohjelmaan, jossa kaikki mittaukseen perustuvat tehtävät tehtiin opetustyönä ja opettajan valvonnassa.
Samaa taitorataa käyttivät monet muutkin – jopa vastaavan koulun ryhmät vastavuoroisuusperiaatteella.
Jälkipuintia syntyy juuri siksi, kun kauempaa tulevat kisailijat joutuvat hyvinkin erilaiseen metsään. Leimaus on laji, josta on taidettu jo luopua, Sopivalla kuviolla, kun puut on hieman ryhmittäin, menee raakasti pieleen, kun aloittaa poistot ”väärästä” puusta. Opaskasvien löytäminenkin voi olla joskus haasteellista.
Kyllä 90 – luvulla valmistetut VW – konsernin autot olivat jo tehtaalla paremmin ruostesuojattuja kuin mikään muu merkki. Koko kori oli sähkö-sinkitty ja lisäksi kotelot oli käsitelty vahalla- Jos 90-luvulla Audi oli vahvasti ruosteessa, oli se valmistettu 50 – 60 -luvulla.
Se, että jollain syrjäseudulla esiintyi paljon samaa merkkiä, johtui eniten siitä, että lähitienoilla oli vain yhden merkin edustus. Esim Pösöt olivat Osuuskaupan myynnissä ja kaikki ituniskat ajelivat Pösöllä.
Sähkösahasta minulla on yli kymmenen vuoden ajalta hyviä, mutta vähän – kokemuksia. Sirkkelillä sahatessa tuli vastaan silloin tällöin tarve ketjusahalle, jota virkaa hoidin kahden kilowatin TILHILLÄ. Sillä putsasin hiekat pois terän linjalta, taikka siistin tyviä. Sähkösaha on siinä sopiva, kun se ei kärsi kylmästä talvellakaan. Akkusaha vielä parempi, kun ei johto ole tiellä.
Akkusahan osalta pitäisi ymmärtää, että pieni, kevyt ja halpa akkusaha, jonka ketjunopeus saattaa olla jopa selkeästi alle kymmenen metriä sekunnissa, on laite, jolla ei sahata marjapensaan oksaa järeämpää puuta.
Vaikka otettaisiin Ryobi – merkkinen saha, on huomioitava, että hyvässä sahaliikkeessä on monta eri kokoista ja -hintaista ketjusahaa, jonka merkki on Ryobi. Itse katsoisin 36 Volttisen sahan, jonka ketjunopeus on jopa yli 22 metriä sekunnissa, se taitaa olla toistaiseksi tehokkaimpia malleja akkusahoista.
