Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jokaiselle pastalle / tontille pitää päästä kulkemaan – jopa hieman isommallakin vehkeellä. Jos maasto ei anna ajella, pitää tarvitsijan toki itse tehdä tie.
Metsuri mopokuski:”Kulutuksesta sinä toloppa maksat kaukolämmöstäkin. Jos kaukolämpö on sellainen hyödyke joka ei kannusta säästämään niin silloin ei kyllä ymmärrä laskutusperustetta. ”
Ei Tolopainen käsitä kaukolämpöä. Hän luulee, että se tulee säteilylämpönä ( niinhän se kesäisin tuleekin)
Tolopaisella on sähkölämmitys, joka saa aina välillä raivon ja kateuden nousemaan pintaan. vielä pahempi olisi, jos lämpö tulisi NESTEen tuotteista,
Visakallo: ”Käytän aina sahan valmistajan suosittelemaa öljyä. Sen kustannus on vuodessa vain 120 euron luokkaa. 98-bensan hinta on vuodessa sentään lähes kymmenkertainen.”
Kustannusta hieman lieventää ainakin Huskulla sahaajille se, että Husku-öljyä suositellaan käytettävän 1/2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vaikkapa Tilhin öljyä.
Myös 2-tahtiöljyt on luokiteltu. Moottorivalmistaja on myös testannut, mitä laatuluokkaa heidän koneensa edellyttävät.
Ensimmäinen vaatimus ei ole hintaluokka, vaan se, että moottori on ilmajäähdytteinen. Usein esim moottoripyörä on nestejäähdytteinen ja sen öljy ei aina kestä ilmajäähdytteisen moottorin kuumien pisteiden lämpötiloja.
RyZZä-JeZZe on käsittämättömässä saituudessaan sattunut oikeaan valintaan – kyllä tuo öljy kestää moottorisahassakin, kun sahailu on niin vähäistä (tankillinen päivässä) ja siirtyminen konttaamalla.
Perämoottoriöljy on kyllä laadukasta, mutta se ei kestä kuumuutta, kun koneessa on vesijäähdytys.
Vanha piirimyyjän asentaja kertoi, että käytännössä ä Jos saha tuodaan huoltoon, eikä olla tyytyväisiä sen käyntiin, hän koekäytön jälkeen putsaa kotelon sisällä olevan sahan, avaa kaasuttimen ja aina vaihtaa kalvot ja tiivisteet. Sisäänostohinta pari euroa laskutushinta parikymppiä).
Vaihtaa sytytystulpan – ja koekäyttää. Loppukäytön aikana hän säätää kaasuttimen jos on tarvetta. Pari tuntia saa laittaa laskuun verrattuna pelkkään säätämiseen.(5 min.)
leone:”Meriselitys huollossa kuului että uusittu kalvo ei palautunut kunnolla ja siksi kävi liian rikkaalla.”
Jos ainoastaan on vaihdettu kalvo, niin pitää olla jokin syy, että se on vaihdettu. Se syy VOI olla VAIN se, että kalvo on ollut rikki. Jos siitä ei löydy esim reikää, on vaihtaminen turhaa.
Jos kaasutin tulvii, on syy neulaventtiilissä. Ja kyllä – liian rikkaalla käyvässä sahassa on päästöt moninkertaiset oikeilla säädöillä, taikka laihalla käyvään verrattuna.
”Oman tiensä kulkijoillakin” on toki nykyään Suomessa luvallista tehdä järjenvastaisiakin käsittelyitä omassa metsässään, niin olen tehnyt minäkin, mutta ne ovat osoittautuneet virheiksi.
Esim liian pitkään liian tiheänä kasvanut männyntaimikko , joka oli perustettu VT:lle ja olisi ehdottomasti pitänyt harventaa TAPIO:n ohjeiden mukaan. Se vaan sattui olemaan niin kaukana autotiestä, että edes sieniretkellä en viitsinyt niin kaukana kävellä. Nyt toki voin elvistellä siellä olevan todella laatupuuta tuottava männikön, mutta kun siitä ei makseta kunnolla, pitää varmaan alkaa pyöröhirsirakentajaksi vanhoilla päivillään.
Se on tietenkinnmyönnettävä, että KUN teillä laikilla on metsätyypit OMT:tä tai OMAT:tä, niin onhan ne männylle täysin sopimattomia kasvualustoja, ellei kasvatustiheys ole taimikkovaiheessa neljä – viisituhatta runkoa ja enskan jälkeekin vielä 2500 – 3000 r/ha.
Päätehakkuu 35 vuoden iässä ja silloinkin ruluku 1000/ha.
Kuitenkin – Jos olisi kasvatettu nuoresta lähtien vain 1800 -2000 r/ha:lla, olisi runkopuuta yhtä paljon kuin nytkin, kaikki kasvu olisi kohdistunut valittuihin runkoihin, joiden keskikoko olisi kai hieman isompi kuin puuston keskikoko ennen hakkuuta.
Annetuilla arvoilla runkoluvun pudottaminen 2500 :sta tuhanteen antaisi keskikoon mukaan 50 kiintoa/ ha. ( Keppimetsän puut tuntuvasti vähemmän.
2000:sta rulun pudotus tuhanteen tuottaisi samalla kaavalla 62,5 kiintoa /ha.
Kun lisäksi otetaan huomioon keppirunkojen alttius vahingoille, on siellä paljon enemmän runkovikaisia, joiden työstäminen on yhtä helppoa / vaikeaa kuin järeämpienkin. Ainoa vaikeuttava tekijä on, että liian tiheässä konetyöskentely liian pienten runkojen kimpussa on hitaampaa / kalliimpaa.
Kun jokin vuosi sitten olin mukana yrityksessä, joka teki Metsähallituksen taimikoihin hoitotöitä, oli tiukka määräys: 2000 r / ha. Ei enempää eikä vähempää. Sama sävel myös firmoilla, jotka ovat omissa metsissään tuota hommaa teettäneet vuosikymmenten ajan.
Miksi nämä yritykset eivät ole konsultoineet Pihkapallia, joka tuonkin asian tietää paljon paremmin?
