Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kalle Kehveli:”Mitä höpäjät, Venäjän kauppa ei koskaan enää palaa entiselleen, sehän oli suurimpia virheitä, joita länsi on tehnyt.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>Lännen suurin virhe oli sekaantua ukrainan sotaan. Ei älytty, että oma talous romahtaa. Nyt siitä on vaikea irtaantua.”
Hulluja höpäjät. Lännen suurin virhe oli päästää Venäjä liian pitkälle. Jo vuonna 2014 olisi pitänyt valpastua ja aloittaa varustautuminen mm. tykkien ammusten valmistus nostaa huipputeholle.
Länsimailla on myös Leopardeja jopa tuhansittain, mutta niitä ei ole pidetty käyttökunnossa, vaatii kuukausien työn saada na taistelukuntoon.
Länsimaisten hävittäjien lentäjäkoulutus Ukrainalaisille lentäjille olisi pitänyt aloittaa jo silloin.
Suomen olisi pitänyt antaa Hornetteja – jopa kaikki, Ukrainalle ja ostaa Amerikasta tilalle uudet tai vähän käytetyt.
Jos Venäjä voittaa nyt, on se lopun alku esim meille.
</div>
Meillä on ollut kurssilaisina omatoimisia metsänomistajia, joilla on ollut ihan ammattisahoiksi luokiteltavia Ruotsalais-sahoja, joilla meidän omat pitkänjuoksun metsäammattilaisiksi koulutetut ovat vinguttaneet sen pari tuntia – ja ovat kaasuttaneet kuin ammattitaitoiset sahurit konsanaa.
Noissa metsänomistajissa on ollut uskomattoman usein sellaisiakin sahaajia, jotka (Omalla sahallaan) ovan tankillisella saaneet ääntä syntymään jopa vain kolme varttia.
Minusta työnteossakin pitäisi säilyttää järki (jos sellaista on) – ja ymmärtää, että urakkavauhdilla sahaten tankillisen kahteen tuntiin on jo fysiikan puolesta tauko paikallaan. Siis tauko kahden tunnin välein, jos ”Pitää” yhtä soittoa sahata kaksi tankillista, on tahti liian lepsu, tulos jää tuntia kohti liian pieneksi.
Neljä tankillista/ päivä on kiitettävä tahti, jos niillä tulee sahattua kahdeksan tuntia. Kun vaikkapa puoli vuotta sahaa joka arkipäivä sellaista tahtia, niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää työntekijän arkea.
Kovapalaterä on keskimääräisesti painavampi kuin peltiterä, Se tekee myös hivenen leveämmän sahausraon ja lisäksi palat höyläävät sahausrakoa terän säteen suuntaisesti pidemmältä, joten raskaampi se on pyörittää ainakin sahausraossa.
Peltiterä on – kun löytää hyvän ja ohuen terän – kevyemmin leikkaava, kunhan sen pitää terävänä. Se tosin edellyttää, kun sahataan sahalla, jolla tankillinen kestää melkolailla kaksi tuntia, että terää hipaistaan viilalla tai hiomakoneella joka tankkauksen yhteydessä.
Väitän, että ne hurjat, joilla tankillinen kestää alle tunnin, käy saha aivan liian rikkaalla, taikka kaasuläppä ei aukea täysin, taikka sahata jurnutetaan vajailla kierroksilla, taikka terä on jatkuvasti oikein tylsä.
Muistuttaisin kaikkia siitä, että terän ei pidä missään olosuhteissa pyöriä edes sammaleessa, puhumattakaan hiekassa tai kivissä.
Luultavasti Prigozin oli heittänyt veivinsa pari päivää aikaisemmin. Uutinen oli varmaan laadittu pian sen jälkeen. Päiväys pistetty sen jälkeen, kun kone oli maassa ja tulessa. Se, että uhrit oloivat helposti tunnistettavissa koneen ympärillä, osoittaa, että ne tuotiin paikalle ”Pelastuskaluston” avulla, saattoi olla jo asemissa putoamispaikan lähistöllä.
Eihän Venäjällä näissä asioissa ”ryZZitä”?
Harvassa kasvatusta ihannoivat ovat väittäneet, että kasvatustiheys ei vaikuta pituuskasvuun lainkaan.
Dokumenttia pitäisi esittää näiden, vaan eipä taida löytyä. Sen sijaan löytyisi näytettäväksi asti aikoinaan istutetusta männiköstä – ikä n. kolmekymmentä vuotta, joka on jo taimikkovaiheessa kaavoitettu – ja rakennettu pientaloalueeksi.
On tehty tiet ja kadut ja hyvin pitkälti hakattu rakennuspaikat ja piha-alueet aukoiksi. Tonttien reunoilla ja teiden varsilla on mäntyjä, joiden D 1,3 on jopa 40 cm:n luokkaa. Osasta näistä saisi järeyden puolesta yhden tukin, laadun puolesta ei yhtään, pituus ylittää juuri ja juuri kymmenen metriä. Puut oat saaneet valoa ja ravinteita riittämiin. Kohdissa, joissa männyt ovat istutustiheydessä vieläkin, rungot ovat yli kaksikymmentä metrisiä ja jos runko on suora, se kehittyisi ainakin kolmen tukin puuksi. Nyt tyvitukki olisi jo kehittynyt pienen tukkipölkyn mittoihin.
Kuitenkin – vaikka ei olekaan kyse talousmetsästä, tekisin alueen puustolle käsittelyn laidasta laitaan.
Minulla on sitten likipitäen ylivoimainen sopimus, kun pörssihinta + 0,25 snt, mutta hintakatto on yhdeksässä sentissä, eli sen yli ei hinta nouse, Lisäksi on tietty siirtokustannukset, joista ei pääse luistamaan, ellei ala tekemään sähköä itse.
Suunnittelen parin patteriauton hankkimista, joita lataisin aina sähkön ollessa halpaa ja möisin takaisin verkkoon hinnan ollessa korkea,
Pörssihintoja seuraillen voisi ohjelmoida sähkön siirtymistä aina parhaaseen kurssiin.
Paraimmillaanhan pörssihinta on ollu -7 snt + siirto ja korkeimmillaan n 70 snt nyt hiljakkoin. Vaikka hyväähän olisi kauppa vaikka nyt ostaisi kahdeksalla ja möisi kolmellakymmenellä sentillä. Ja hinnat soutaa joka päivä tuota tahtia.
