Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rane:”Metsurikurssilla oli kaveri joka onnistui raivaussahalla sahaamaan useamman kerran turvakengän kärkeen jäljen.Eli kaikki on mahdollista ja turvakengät suositeltavia.”
Pitää kaiken natsata kohdalleen, ei: Pitkjalkainen kaveri, lyhytputkinen saha, ja liikkumunen takaperin, jolloin onnistuu kompastumaankin peruutaessaan.
Työsuoritukset saattoivat hänellä kuitenkin jäädä vaatimawttomiksi.
Enemmän näillä kompuroilla on sormet vaarassa kaatuillessaan, pannaan siis vaatimuksiin myös turvarukkaset. Myös heijastinmateriaali kenkien kärkiin.
Suoriutuva:”Ei Ranekaan osta liian lyhyitä lautoja ,jos sopiviakin on tarjolla samaan hintaan. Ne liian lyhyet laudat jäävät myyjän harmiksi.”
Uskon, että Ranekin ostaisi sangen mielellään sopivan pituisia lautoja, vaikkapa määrämittaann pätkittynä, säästö olisi melkoinen.
Sopivasti lyhyet laudat ovat kuluttajalle lähes aina edullisempia käyttää, kun ne ovat lähes kaikki laadukkaampia (Suurin osa tyvitukkien pintalautoja.) Niistä ei synny hukkapätkiä niin rajusti, kuin ptkistä, mutta kuitenkin 30 cm liian lyhyistä laudoista.
Nuo väärän pituuden aiheuttamat järjettömät polttopuukasat alkavat maksaa kunnolla, kun tehdään runkorakenteita vapailla pituuksilla katkotusta pitkästä tavarasta, jota ei ole pituuslajiteltu.
Tämä konkretisoitui piensahurilla, joka sai kohtalaisen ison tilauksen 6-metrisestä sahatavarasta.
Saheet oli nätisti niputettu niin, että ne jaksoi traktorin trukkipiikeillä nostaa kärryyn.
Ostaja mittasi tarkasti keskikohdan ja sitten sahasi kaikki niput keskeltä poikki.
Tarve oli kolmimetristä, mutta äly ei riittänyt tuota pulmaa ratkaisemaan. Järeää kuitua olisi ollut käytettävissä isotkin määrät – ja halvalla.
Mekin sahattiin 150 x 150 parrua kokolailla iso määrä. Loppujuoksussa tarve oli kahta eri pituutta, kyllä tuli hukkapalaa.
Kun rakennetaan puiselle pystyrungolle tuleva talo, tarvitaan pystykoolaukseen aika huomattava määrä melko lyhyttäkin 50 x150 soiroa. Ja lähes kaikki tasan saman pituisia, mihin siinä tarvitaan 43 dm:n soiroja. Ainoa selityksen sönkkäys on, että tavara sormijatketaan. (Silloin ei pituudella ole niin nöpön nuukaa)
Jospa nyt kuitenkin otetaan järki käteen – suosittelen sitä myös teille kaikille tekstiilimetsureille.
Raivaushommissa ihan aikuistenoikeasti turvakenkien käyttäminen on vahvasti yliammuttu vaatimus.
Siinä työssä – samoin kuin liikkumisessa maastossa on aivan varmasti parasta A-ryhmää Dunlopin vihreät solumuovisaapppaat. Kun vielä ostotilanteessa kokeilee oikealla sukalla jämptit saappaat, niin ei muljahtele nilkat, ei lipsahtele pohjat, ei hikoile jalat, eikä talvella palele, jos sukat on oikeat. Ihan bonuksena saa kevyet ja kestävät jalkineet edullisesti.
Katselin tänäänkin kaupan myymälähenkilökuntaan kuuluvien miesten ja naisten jaloissa olevia turvakenkiä. Mitä halvattua varten hyllyttäjillä on turvajalkineet, jotka ovat melkoiset mokkulat ja isot – kömpelöt jalkineet.
Veli-Jussi Jalkanen sen nyt sanoo vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että meidän Mopokuskit ovat jauhaneet paskaa samalla suulla, millä ruokaa mättävät sisuksiinsa.
Vaatimattomuuteni estää minua sanomasta, että mitäs minä olen sanonut (viimeiset viisikymmentä vuotta). Totuus ei pala tulessakaan, Mopomiesten katkontamatriisit, joihin he uskovat kuin muut vähäjärkiset raamattuun sen sijaa takuulla palavat oikeinkin hyvin.
Jo se perusmunaus, että tyvitukista pitää tehdä max pölli, on ihan huu-haata. Lähes poikkeuksetta sellaisella katkonnalla pudotetaan A-luokan tyvitukki jopa C-luokkaan. Mopomiehet ovat toki tunnustaneet, että laatkatkaisua ei käytetä lainkaan.
Kuitenkin se on ollut huonoina aikoina se elämänlanka, jolla sahat ovat kitkuttaneet pulavuosien yli, eli ”Laadusta poikki”. Eihän nuo materialistit sellaista käsitä. Heille vain suuri on kaunista. Irvailevat vaan eläkkeellä olevalle metsäoppilaitoksen lehtorille, vaikka eivät ole itse koskaan päässeet kärryille kyseisestä asiasta Heidän mukaansa lehtori on jo ajat sitten pudonnut kärryiltä, ehkä onkin, mutta hän on sentään joskus ollut kärryillä, joille mopokuskit eivät ikinä pääse.
Oikealla katkonnalla tehdään usein raakkirungosta ihan kelpo tukkeja, väärällä katkonnalla pilataan hyviäkin runkoja, jollei muuten, niin vetäisemällä alussa suotta liian pitkiä tkkeja, jolloin latvatukki jääkin tekemättä esim sen takia, että se on 30 – 60 cm.n matkalta alamittainen.
Numeroina! Nehän voivat olla vaikka hylkyleikkoina. Mopokuskit varmaan osaisivat kertoa tämän päivän tilanteen, koska hehän ovat veisanneet itkuvirsiä alamittaisista, niin kai samalla nuotille menisivät nuo Ylisuuret.
Kauppakirjassa eli hakkuusopimuksessa on tiettävästi ainakin liitteenä myös ylimmät paksuudet, jotka on ostettu.
Kalle Kehveli:”Trump tekee amerikasta järkevän jälleen ja vetää sotilasavun pois loisivilta, kuten ukrainalta.”
Arviosi ei voisi olla enempi pielessä.
Taidat itse olla vain Ryzzän loinen, joka on kasvatettu aivan vain Trollaamaan sivistynyttä maailmaa, jonka keulakuvaksi ei Rumppikaan kuulu.
Samaan roistosakkiin RyZZät, Rumppi ja Kehveli (+ muutama tälläkin foorumilla pölhöyttään esitellyt ja mm. Harjavallan laitoksesta karannut Trolli.
Kyllähän tuonkin ohjelman sisään oli saatu paljon kysymyksiä, vastauksia vain hyvin vähän ja nekin lähinnä luuloon perustuvia arvioita.
Ensinnäkin Leimikosta kertyvän puumäärän arviointi. Kai suurin osa ymmärtää, että katseella arvioidaan naisia, ei puumääriä. Ammattihenkilö pystyy arvioimaan melko hyvin esim tukkipuuston laadun, mutta määrä onkin epävarmempaa.
Peruskoulutuksessa tuleville metsäammattilaisille korostetaan sitä, että arvio ei saisi koskaan mennä yli. ”Ennemmin vaikka parikymmentäkin prosenttia pienemmäksi kuin minkä arvionnin koealatkin antavat. Kokemus on osoittanut, että jos arvio on pienempi, on isompi tulos ollut todella iloinen yllätys myyjälle. Jos taas on arvioitu liian isoksi, on myyjä joskus suuttunut perusteellisesti”. Joskus on jopa autokauppa jouduttu perumaan sen takia.
Mhy:n toimihenkilön taito voi vaikuttaa ostavan sahan tai firman valinnassa niin, että määrätyssä mielessä vaikeasti apteerattavat tukkileimikot kannattaa myydä tiettyyn yritykseen, jonka katkonta mahdollistaa sen, että tukkiosuutta ei tärvätä esim liian pitkällä tyvitukilla, taikka kahdella ensimmäisellä, jolloin kolmas tukki jääkin tulematta. JNE
Mopokuskit ovat takuulla yleensä täysin eri mieltä, mutta ”Tunteeko joku mopokuskin, joka osaa katkoa tukit oikein”.
Minä tunnen – YHDEN! Satojen joukosta.
