Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Älkää sekoilko noiden tunti – ja yrittäjämetsureiden liksojen kanssa.
Vertailu autonasentajan tuntiveloitus / vaikka ministerin palkka – on ontuva.
Autonasentajan lähtöpalkka on sangen vaatimaton, vaikka korjaamoyrittäjä laskuttakin siitä työstä 60 – 150 € / tunti.
Jos asentaja saa satasen tunnilta, niin hänen KK-ansio yltäisi ministerin tasolle.
Raivaus-sahatyössä hehtaaritaksoilla pääsee hyvillekin ansioille, mutta vain parhaat. Hyvä jälki syntyy samalla vaivalla kuin huonokin, jos on ammattitaito kohdallaan. Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää sitä, että maastokelpoisuus on hyvä, eikä siellä askarrella turhia juttuja.
Jos kadehditaan asfalttimiesten työrytmitystä, niin ehän ei ole sen kummempi , kuin mitä on oikeilla raksahenkilöillä. Eli järjestäytynyttä porukkaa, kausityössä tehdään jopa hyvät ansiot, ansiosidonnaisella lomautusjaksot.
Kyllä metsuritkin saavat liittyä ammattiliittoon ja hoitaa sen kautta vuosiansionsa ihmismoiselle tasolle. Yrittäjämetsurilla se kynnys taitaa olla liian korkea.
RyZZä -JeZZe: ”Wagnerin sotilaat ovat ammattitappajia ja sotateknisesti taitavat rynnäkkösodan. Ihan eteen kelpaavat linnakundit koska se on lähes varma hengenlähtö muutamassa päivässä.”
Kyllä JeZZeltä on se viimeinenkin aivosolu mennyt ”aivopesuveden mukana”.
Jos Suomessa kaikki olisivat yhtä typeriä, niin Suomen armeija olisi jo teurastettu Ukrainan rintamalla RyZZien joukoissa. Sinnehän tuollaisten into palaa, kun Pulteri on luvannut kunnon palkan (Ruplissa) ja ehkä mielikuvitus perustaa kunnollista metsätilaa Mustanmeren tuntumista.
Ola_Pallonivel:”Muna vai kana? Teettää kemera hommat toisilla, itse voi puuhastella muut. Saa mieleisen eikä ole kukaan mittailemassa jälkiä.”
Miten tuo teoria liittyy aiheeseen?
Apli. Tuo ”isohkon koneyrityksen pomon mielipide” täytyy olla väärinkäsitys.
Halpa työntekijä on saamaton ja laiska = Huono työntekijä.
Hyvä työntekijä tekee hyvän jäljen ja sitä tulee runsaasti. Vaikka päiväansio on kohtuullinen, on se kuitenkin hinta – laatusuhteeltaan paras.
JeeZZi:”Monet luulee autoa vetotraktoriksi ja hajoittavat automaatteja liialla kuormituksella. Vetohommiin olisi käsivalintainen paljon järkevämpi valinta.”
Eipä se luulo ole tiedon väärtti, tosin JeeZZillä kaikki ”viisaudet” ovat perustuneet luloon.
Automaattilaatikko on siitä veikeä kapistus, että siellä on aina oikea pykälä päällä – toisin kuin manuaalilaatikossa. Käytännössä sitä (automaattia) -ei voi kuormittaa liikaa.
Takuu korvaa myös vaihteistoa kohdanneet vahingot – aivan samalla moraalilla kuin Pösön moottorinkin.
Olen vetänyt automaatilla tielle uupunutta henkilöautoa, enkä äkkiä keksi siihen hommaan parempaa varustetta. Myös asuntovaunun vedossa automaatti on takuulla paras, samoin asuntoautojen vaihdelaatikko-ongelmat loppuvat heti, kun ne varustetaan automaatilla.
Manulaatikoiden ongelmat vähentyisivät takuulla, jos kuski uskoisi ja uskaltaisi seurata kierroslukumittaria ja ajella oikeilla kierroksilla aina kun auto liikkuu.
Volvon arvostuksen kohoaminen viimeisen kymmenen vuoden sisään on merkillepantavan kova.
Silloin ennenvanhaan, kun tätä Suomalaisen etnistä vähemmistöä uskalsi nimittää reilusti tunnetulla nimikkeellä, oli autoissa ihan oma lajinsa: Vanha – isompi Pappa-0 Mersu eroteltiin M—-lais Mersuksi.
Nyt on auton malli muuttunut ja on selkeä M—-lais Volvo.
Jos merkki on alkujaan joku muu, se on vain kaupanteon ylimenovaihe, joka on siis vain kauppakamaa, ei omaan käyttöön.
Toisaalta on kyllä mainittu, että Volvon laatu parani reilusti, kun sitä alettiin tekemään Kiinassa. Eli Kiinalaiset autojen kokoonpanijat tekevät parempaa laatua Kiinassa kuin Suomalaiset Ruotsissa!
Tutkimus – ja miten se tehdään?
Tutkimuksella on aina jokin tarkoitus ja päämäärä.
Yleensä rahoittaja sanelee ehdot ja näin ollen niissä ”tutkimuksissa” tuntuu läpi ns. astian maku.
Jos puhutaan vaikka autojen vertailututkimuksista, niin usen aika pitkälti näkee merkkivalikoimasta, jossa on listattu ne kotterot, joita on tutkittu, että mitkä autot valkkaantuu listan hännille, jos paremmuusjärjestys on sellainen.
Lisäksi usein painottuu jo sekin puoli, että kuka testaa.
Autojen testausjuttuja on ole paljoa viitsinyt käydä läpi – ei ole mielenkiintoa riittänyt. Parikymmentä vuotta on autotesteissä juhlinut kärkipaikoilla kaskihintaisissa henkilöautoissa Oktavia, jos ajo-ominaisuudet on huomioitu kunnolla, Volkkari ja Audi myös tasaveroisina sillä osa-alueella. JNE.
M-sahoissa taas vertailutesteistä näkee merkki / malliluettelon nähtyään, mikä saha voittaa ( ja minkä sahan maahantuoja on testin maksanut)
Jos kaikki testitulokset haalii käsiinsä ja uskoo niihin, niin kyllä siinä taitaa jäädä uusi auto hankkimatta.
Tämän päivän sodankäynnistä puhuttaessa on täydellistä hölmöilyä vetää esiin sotia tai edes joitan taisteluita, jotka on käyty joskus yli 70 vuotta sitten.
Ihan samakuin luennoitaisiin jostain Oolaninsadasta, Nuijasodasta, taikka Buurilais-sodista: Ja hoilata : ”Kauvan on kärsitty vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa.”
Niistä ei nykysodan ”Ratekiia” taida selvitä, eikä niiden muistelu takuulla muuta nykysotien kulkua. Eipä salaisuudet taida yhdellekään normaalijärkiselle aueta, vaikka opettelisi Hitlerin ”Taisteluni” – opuksen sanasta sanaan ulkomuistiin asti.
Ruhopiikki:”Samaan tutkimusaineistoon ei missään tapauksessa saa laittaa kahdella eri menetelmällä tehtyjä mittaustuloksia.”
Ratkaiseva virhe tehdäänkin, jos sokeasti luotetaan, kun joskus 70 vuotta sitten on keksitty uudenlaisia mittaustapoja, joilla kaikilla on tullut merkittävästi erilaisia tuloksia.
Tuolla periaatteella selviää vain se, onko kysesellä tavalla tehdyt mittaukset tehty yhtä tarkasti. Tulosten luotettavuus lähentelee nollaa.
KAIKILLA virallisesti hyväksytyillä mittaustavoilla täytyisi tulla sama tulos, johon toki hyvgäksytään pieni virhemarkinaali. Jos näin ei ole, on koko mittausmenetelmä hylättävänä, koska se on luokkaa arviointi-kin epäluotettavampi.
Siksi on tehty kontrollimittauksia kontrollimittausten perään, että saataisiin kaikki menetelmät luotettaviksi. Silti jotkut Ruhopiikin tasoiset pölvästit toitottavat tuota vanhaa virttä.
Paraimmillaan kuitenkin tehdään pystypuuston mittausta erlaisin koealoin, hakkuukoneen mittalaitteet mittaavt tarkasti, kuormainvaakamittausta käytetään yleisestikin, Tehtaiden mittaportilla käytetään vaakaa, lasermittausta ja perinteistä pinomittausta, upotusmittausta voidaan käyttää edelleenkin paikoissa, joissa ne ovat olleet paikoillaan, Sahoilla tukit mitataan laserilla yksin kappalein jne.
Se on kuitenkin varmaa, että kaikki tuoreet MTI:t ovat käytännössä maastokelpoisia ja heidän on täytynyt läpäistä metsänmittauksen oppimäärä.
Joka vuosi järjestetään metsätoimihenkilöille – ja myöskin metsänomistajille useita metsätaitokilpailuja sekä kesäkisoja, että talvikisoja. Niiden osallistujat hiovat juurikin niitä maastokelpoisuuksia, joita täälläkin huudellaan.
Vastaavia tilaisuuksia pitäisi järjestää myös Mopokuskeille – ja painotus ensiharvennusleimikon hakkuuseen ja sen totetuneeseen tulokseen. Omalla koneellaan hakaten, vaikka puolisen hehtaaria enskaa, jonka jokainen runro olisi etukäteen mitattu ja numeroitu ja joka harvennettuna mitattaisiin uudemman kerran.
Tarkoitan vain, että jos esim moottorisahassa on kahden vuoden takuu, josta on jäljellä vaikkapa pari kuukautta, kun kampikempura katkeaa ja merkkiliike korjaa sahan takuuseen. Uuden kampikempuran takuu on itse asiassa vain se pari kuukautta, vaikka se onkin aivan uusi, eli ei se takuuaika ala alusta noissa jutuissa.
