Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Alamittaisten latvapöllien kohdalla tilanne olisi korjaantunut, kun olisi aina katkaissut sen minimivahvuisen oksakiehkuran kohdalta, myös se, että rajatapaukset tehdään lyhyempiä ja pieni pää upotetaan kasaan. Jos tehdään vapailla pituuksilla 2,7 – 6 metriä 0n se helppo tehdä.
Tosin : Jos sadan kiinnon kuitupinossa on muutama sata kpl. alamittaisia ja niistä raakataan kolme mottia, niin tulos on tappiollinen myyjälle.
Metsurit ovat joskus hipaisseet sahalla kuoren pois soikean pöllin kapeammalta sivulta. Silloin ei voida mitata ”kuoren päältä”.
”Toki näissä tapauksissa tukit viedään suoraan sellutehtaalle joten vaakamittaus on ihan looginen mutta aloittajalla on määritelty raakkiprosentti eli ei ole kyse sellupuusta.”
Perintötietona vielä, että muinoin, kun meilläpäin tekivät isännät enemmän hankintaa kuin nykyään, manasivat äijät, että aina ja joka kerta tehdasmitassa raakattiin muutama prosentti alamittojen takia. Nimenomaa kuitupuusta.
Tolopainen:”Visakallo kuvittelee, että Suomi pysyy ikuisesti nykyisen kaltaisena raskaan teollisuuden maana, joka kuluttaa sähköä eniten maailmassa asukasta kohden. ”
Noin se tulee käymään, nopeamminkin, jos saisimme hankkia Venäläiset ydinvoimalat, joden valmistuminen kestää MAX kolme vuotta.
Se sähkö, mitä ei saisi kaupiteltua muualle, käytettäisiin mm. maanteiden lämmittämiseen, eikä tarvittaisi aurauskalustoa lankaan, ei syntyisi routavaurioita jne.
Jon tulisi sellainen tilanne, että tarvitsee ottaa yllättävän paljon sähköä, olisi helppo lopettaa moottoriteiden lämmitys joksikin aikaa jne.
Jos hakkuu on tehty Motolla, jonka mittalaitteet on asiallisesti kalibroitu, on kaikki muu mittailu sinällään turhaa.
Paljon kuitenkin tehdään myös muita mittauksia, ihan vain sen takia, että saadaan lisää aineistoa taulukoiden täydentämiseen, eihän mikään menetelmä ole koskaan täydellisesti valmis.
Tukkien mittaus sahalla laasereiden avulla lienee kuitenkin eniten virheellinen, koska pölkkyjä on jo niin paljon kopeloitu, että eivät ne ainakaan paksumpia ole sahalla kuin metsässä olivat.
Joskus sanottiin, että kontrollimittaus pitää tehdä samalla menetelmällä kuin alkuperäinenkin. Kyseessä on kuitenkin vain huijaus. Jokaisen käytettävissä olevan mittaustavan pitää antaa riittävän tarkasti sama tulos, kaikki muu on valetta.
Kallistunut lehtipuu kinnaa runkoa pystyasentoa kohti ”Vetopuulla”, joka tulee rungon yläpuoliseen pintaan vuosi vuodelta. Se ei kuitenkaan saa runkoa suoraki, mutta puuaines on ihan käyttökelpoista vaikka puusepän tuotteisiin.
Usein onkin hyvälaatuisissa puusepän verstaalle tuoduissa koivulankuissa melkoisia mutkia ja jopa ”ÄSSÄ”-mutkia. Kuitenkin sellaisen järeän ja oksattoman lankun kuutiohinta on n. kolminkertainen havupuun Entiseen US-laatuun verrattuna.
Havupuu kallistuttuaan tuottaa työntöpuuta rungon alapuoliseen osaan, eikä sekään saa runkoa suoraksi. Koska meillä on myös sellaisia sahakoneita, jotka pystyvät sahaamaan lengon tukin ytimen mukaisesti, sallitaan tukissakin lenkoutta ytimestä mitattuna MAX – 1 cm / juoksumetri. Tällaisessa saheessa ei terät leikkaa puun syitä poikki, joten saheella on parempi lujuus kuin sahattessa aivan suoraan isolla pyöröterällä.
”Jos haluaa kasvattaa puita, pitää tiheikköä harventaa jättäen kuitenkin joitakin tiheitä kohtia linnuille suojapaikoiksi.”
Kyllä nuo linnut, varsinkin kanalinnut on typeriä, kun ne eivät tajua, että pöheikkö on suojainen ja turvallinen paikka. Useitakin linnunpesiä aukoista tavanneena en voi kuin ihmetellä moisia käsityksiä.
Kulotusalueilta on lähes joka aukosta löytynyt yksi, taikka useampi teeren tai vastaavan riistalinnunkin pesä, joita on sitten suojavyöhykkein ja palokäytävin ”suojeltu.”
Olis vaan pysynyt siellä pusikossa, joita on kyllä ihan riittävästi ilman niiden perustamistakin.
Oikein ylitiheä , pitkä kuusikko on kenttäkerroksen kohdalta mustalla mullalla, ei siellä kasva mitään. Ilmastokin on ”jääkellari”.
