Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
-Ei tarttis aina tempaista ”itteensä”, kun joku puhuu 2,5 .3:n metrin ajoura-aukosta. Miksi ei vaan pysytä arkipäivän relaismissa ja suunnitella ja tehdä 4 – 4,5 metrin suoranpuoleinen ajoura?
-Ja pysytä siinä. Jos viljelykohteessa on istutuspaikat / äetysjäljet tehty keskim 2,25 metrin välein (Männikössä) ja jos puurivit eivät ole tismalleen suorat ja ajourien suuntaiset, niin kokemukseni mukaan (Se ei ole vähäinen) – sellaiseen puustoon saa hyvät ja toimivat ajourat koneelle kuin koneelle, vaikka ajaisi mönkijällä, että ei tarvitseseuraavassakaan hakkuussa retuuttaa kuuden metrin uria.
Jos otetaan vaikka ihan normaali tilanne, jossa avataan uraa ja puidaan niin, että uran reunapuita jää esim 15 metrin matkalle11 kpl, niin ei kai ne kaikki 11 runkoa ole niin, että niiden kohdalla on neljän metrin väylä? Varmasti puolet niistä puista on niin, että ne ovat joko metrin – puolentoista etäällä uran reunasta, taikka niiden kohdalla vastapuolella on puu vast kolmen metrin päässä reunasta.
Joskus näyttää, että mittaus – ja arviointitulos riippuu siitä, katsotaanko ”Toisin silmin” – vai nähdäänkö metsä (ura) – siitä puiden seasta.
Jos hakkuuala on ojitettu ja ojien pitäisi olla kunnossa myös savotan jälkeen, niin sekin hieman rajoittaa urasuunnittelua.
Jos taas maa on ollut umpijäässä, niin ojathan eivät ole rajoittava tekijä. Olisin itse ainakin miettinyt sitä, että kesantopellon reunassa hakkuukone liikkuisi pellolla ja puisi tavaran ojan päälle tai -penkalle.
Pidempipuominen moto olisi tuolta kuulostavalla kuviolla ollut ehdoton. Mutta kun on kyseessä nuori kasvatusmetsä, olisi ehkä mahdollista vertailla MANU-hakkuuta rankana (= tavoitepituus 6 metriä, mutta mitat 2,7 6,5 metrin väliltä hyväksyttyjä.
Jos kantohinnan ja hankintahinnan ero on parikymppiä tai enemmän, tekee Manu kyllä aika hyvää tiliä, jos osaa tekniikan.
Ajokin onnistuu aika lyhytpuomisella, kun kymmenen metrin päässä olevan puun tyvipälkyn latvapää tulee 4,5 metrin päähän, eli siitä saa otteen.
Hakkuutekniikka – ja korjuumenetelmä vaan oikeat, niin päivässä MANU sivaltaa komean määrän kuutioita. Ajomies myös pärjää, jos on tekniikka hallussa.
Pitäisi vain oivaltaa, että kuviolle ei kannata rustata satojen metrien pituisia keruu-uria, vaan yhdeltä lenkiltä kerättäisiin vain kahdella kuormalla (Max) kaikki pöllit.
242:n oli 140:n jälkeläinen. Mallisarja eteni niin, että 1 oli ensimmäinen nelikymppinen, seuraava oli 240, joka oli toinen nelikymppinen, seuraava oli 234, sitten 238, 242, 346 jne. Kaikki perustui samaan muotoiluun ja ratkaisuihin. Tehtiin vaan samoin kuin Suomalaiset Valmetteja, että ensimmäinen oli liian heikkotehoinen, pantiin papua koneeseen, ei kestänyt voimansiirto – vahvistettiin, taas oli liian heikkotehoinen moottori jne – Oravanpyörää se on aina ollut.
Välillä pudotettiin eka numero pois, samalla hinta putosi luokkaa parisataa/saha ja kierrokset ja kestävyys huononi reippaasti. = isäntälinjan koneita, eli ”Otetaan heroilta rahat pois”.
Hehe – Pavekka.
Jos tuotakin 488 :aa saisi vielä uutena. se pesisi helposti Huskun 550:n ja Tilhin vastaavan. Ja se tapahtuisi toimintavarmuuden voimalla.
Suomessa myyntiin tuodut ammattiversiot olivat tullessaan niin valmiiksi tehtyjä, ettei niitä tarvinnut parsia koko ajan.
Nytkin myytävänä olevat Echot ovat niin testattu valmiiksi, että lapsentauteja ei täällä tule vastaan. Myönnetään, että Japanilaiset ovat – viisaasti kyllä, jättäneet tarpeettoman elektroniikan kanssa painiskelun muiden murheeksi.
Siitä laumasta VOI löytyä pikku -Tilhille varteenotettava kilpailija – ei muualta.
Huskun 242 oli yksi surkeimpia esityksia Huskulta, mitä on tavattu. meillä oli niitä parikymmentä kappaletta, joten kokemusta siltä saralta on riittävästi. 346 jatkoi samalla linjalla, kunnes tuli hopeakylkinen ja sen seuraaja. 346:een vaihdettiin takuuseen mäntä / sylinterikomletteja ainakin kuuteen muiden murheiden lisäksi.
242:een kaikkiin vaihdettiin ainakin kerran kaasutin -takuuseen, ja kyllä sieltä imuvuotoja väitettiin löytyvän samalta puolelta.
Puhut kai myös Tilhin kohdalla museovehkeistä?
Kun Huskun maahantuoja lanseerasi 242:n Suomen markkinoille, niin olimmehan mekin mukana siinä tilaisuudessa.
Ruotsalainen supermetsuri esitteli samalla myös ”Uutta” rinnehakkuutekniikkaa. Tekniikka oli sama, jolla me Evolla Salon Veksin kanssa hakkasimma kokolailla järeän päätehakkuun, jossa osot rungot tulivat rytisten alas n. viidenkymmenen metrin matkan.
No hänellä oli pari esittely – 242 :sta ja kokeilinhan sellaista minäkin. Annoin tuomion: Ei ole valmis – en ostaisi ainakaan vielä!
Kaksi vuotta tarjosivat huonosti toimivaa huskua, kunnes saivat jopa kaasuttimet uusittua.
Toisaalla samaan aikaan Tilhi esitteli 024:sta, joka oli vielä kehnompi. Siihen saumaan lanseerasi Starkjohan Shindaiwa 488 mallin, josta oli nopeasti tulossa ”Huskun tappaja”. Yhtiö meni kuitenkin velkasaneeraukseen, jolloin sahojen maahantuonti loppui pariksi vuodeksi. Ellei niin olisi käynyt, KAIKKI sahaisivat Suomessa Shindaiwalla tai nykyään Echolla.
Kun nykyajan konehakkuu mahdollistaa tarkan miitaustavan ja järeyden mittaamisen niin kuin halutaan, niin miksi ei otettaisi – kun runkohinnoittelu-sana on keksitty, että kuitupuuleimikossa/kin mitataan kakistelematta koko mitantäyttävä runkopuuosuus. Ja maksu siitä.
Järeysluokituksella hinta just kohdalleen, koska mittalaitteet mahdollistavat sen. Kauppakirjaan järeyden vaikutus hintaan – ja se on siinä.
Kun vielä poistetaan kuskilta mahdollisuus syynätä keskijäreyttä koko ajan, niin tulostakaan ei moni alkaasi manipuloottemahan!
mehtäukko. Kerrankin osut oikeaan. Joovaan on esittänyt tuota samaa ulostetta koko ajan, eikä se siitä taudista parane maallisin keinoin.
Näyttää minun mielestäni siltä, että ainakaan tällä foorumilla ei kukaan ole Joovaanin kanssa samoilla radiotaajuksilla – ja hyvä niin, eihän tämän pitäisikään olla mikään hullujen höpinäkerho.
Perko:”5000 äänellä monta pääsi edustajaksi niin karkealla laskulla olisi ollut mahdollista 100 edustajaa metsänomistajien äänillä.”
Nykyiselläkin äänestysmenetelmällä kansanedustajista suurin osa on enemmän tai vähemmän metsänomistajia.
Näin ollen, meillä pitäisi olle vankka edustus eduskunnassa puoluepolitiikasta riippumatta. (Vaan kun ei ole, ymmärrys heiltä puuttuu ja kateus on ottanut tilan haltuun.)
