Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Kun on puhuttu kuuden metrin ajourista, niin silloin voidaan puhua myös siitä, että ajouriin on tärvätty 30 % metsäpinta-alasta. Eipä silloin ole mahdollista  – jos metsään on tehty taimikonhoidot taimikonhoitona ja ajallaan – mahdollistakaan ottaa enää oikeastaan yhtäkään runkoa ajourien välistä.

Ongelma tiivistyy kestämättömäksi hoidetussa nuoressa metsässä – ei suinkaan ongenvapametsässä, jossa toivon mukaan on sentään jonkinlaisia runkoja otettavaksikin.

Taikka sitten olisi kone-Hemmojen ahtauduttava niin pieniin ohjaamoihin, että aluskoneet mahtuu kulkemaan neljän metrin urilla. (Auttaisi tietenkin myös, jos opettelisivat ajamaan hieman tarkemmin.)

Oli aika mielenkiintoinen tilaisuus, kun Puutavaran mittausta  oli rukattu niin, että siirryttiin kiintokuutioihin ja nimenomaa kuorellisiin kiintokuutioihin.

Olin vaimoni sukulaismiehen perunapellolla istuttamassa perunoita, kun pihaan pöllähti puunostajan edustaja tekemään luovutusmittausta isännän tekemän hankintakaupan puista.

Isäntä pyysi minua mukaan, kun ”Hän ei ole oikein kärryillä tuosta nykyajan mittaustavasta”. Käppäiltiin kuitupinolle ja minä jopa pitelin mittanauhaa, kun pituutta mitattiin. Korkeuden tuo vanha Osuuskunnan metsäteknikko mittasi vanhalla tyylillä, mutta katsoin, että ei hän fuskannut, vaikkakin mittasi pinosta vain etupuolen. (En puhunut mitään).

Tukkien kanssa alkoi vääntö. Isäntä oli juoksuttanut saksien kanssa jokaisen tukin hyvin lähelle luokkarajaa ja Ostaja oli teroittanut mittasaksien kärjet niin, että ne menivät kevyesti kuoren läpi.

Mainitsin  nykyisin olevan kuorellisen puutavaran mittauksen, mutta ostaja oli sitä mieltä, että näin hän on aina kaikki mitannut. Myyjä kaivoi kauppakirjankin esiin ja sielläkin oli maininta tästä ”uudesta” mittauksesta.

Kyllä se mittaus alkoi mennä oikein, kun kerroin ostajalle, kuka minä olen ja missä olen töissä.

Siihen mennessä olin pitänyt mittauksesta vähintään sata koulutustilaisuutta ja olisin pystynyt vastaamaan mihin tahansa kysymykseen aiheesta, oli kysyjä kuka tahansa.

Oli olevinaan sellainen MUTU!

mehtäukko:”Selitykset ovat selityksen makuisia todellakin ja mutulla kuorrutettuja joita kenenkään ei pidäkkään ottaa vakavasti.”

Et ole kuitnkaan huomannut, että selityksissäsi ei ole pohjaa.

Jalkanen on kuitenkin hajulla tuosta apteerauksesta, hän kyllä pärjäisi meidän oppilaille ennenkuin olen heidät opettanut oikeisiin valintoihin.

Alasta ei ihan hirveän paljon tarvitse ymmärtää, mutta sekin vähä näyttää olevan monelle liian paljon.

Kun mopokuskit uskovat, että pahimmillaan voi mennä tukkia kuituun tai pikkutukkiin puoli metriä, niin ollaan kaukana totuudesta.

-Vai miten muuten ratkaistaan yhtälö, jossa saattaa olla jopa laadukastakin tukkipuuta seitsemän metriä. Ei mahdu millään yhteen tukkiin, kun max on 55 dm. Jos tehdään yksi maksimi, menee kuituun vähintään 1, 5 m. Jos tehdään kolmimetrinen kuitu ja sitten tulee vielä tukki, hukkaan menee – herra ties kuinka paljon.

Kun lyhin apumitta on 3,7, menee tukkia kuituun  3,3 m. (Jos apumittana on 34, niin pitää muistaa, että samasta rungosta saa tehdä vain yhden sellaisen ja seuraavaan sellaiseen pitää olla 9 normaalimitoille katkottavaa runkoa)

Selitykset ovat selityksen makuisia, mutta parhaat selittäjät ovat raakkipöllien tekijöitä, ( Tukkipuusta kuitua)

Kyllä katkonnalla viedään usein puunmyjän leivän päältä se kinkkusiivu, joka tavallisesti kuuluisi olla siinä juustoviipaleen alla.

Niin! MHY:lle kasaantuu aina noihin konehommiin Kone ja Hemmo. MG on palkannut monivuotisilla sopimuksilla Kone-Hemmot, joilta tietenkin homma sujuu.

Periajatus on tietenkin se, että MHY:n ”urakoitsijat” ovat paikallisia maanviljelijöitä, jotka sivuhomminaan raaputtelevat uudistusaloja. Pitkäaiakaisiin urakkasopimuksiin edellytyksenä on tietenkin puolueen jäsenkirja, jonka kannessa on nelilehtinen apila?