Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Venäläiset ydinvoimalat ovat ainakin paljonvarmatoimiusempia kuin Ranskalaiset, joiden perusratkaisutkaan eivät kestä käyttöä.
Turvajärjestelmät RyZZiltä on tainnut jäädä rakentamatta, mutta senhän voisi rakentaa Ruotsalaiset yhdessä Suomalaisten kanssa.
Nuakka. Ja tietenkin tämä juttu on tosi?
Jos auton valmistaja on ilmoittanut, että siinä käy vain ja ainoastaan SE öljymerkki ja -laatu, niin silloin lienee turha riskeerata.
Uskon kuitenkin, että siihen löytyy noista lukuisista eri vaihtoehdoista ihan sama laatu, kunhan ne kaikki on testattu.
JeZZi:”Ei todella kulu vanhemmassakaan moottorissa ollenkaan siihen malliin kuin nuo marketlitkut.”
Sieltähän se tuli: JeZZe on käyttänyt joitakin epämääräisiä öljynlitkuja moottorissa.
Jos olisi edes hiukan jäntevämpi ukko, ottaisi selvää,onko öljylaatu edes ollut sellainen, jota valmistaja on edellyttänyt käytettäväksi.
Luulin minäkin vielä 15 vuotta sitten, että kun käytän kalliimpaa öljyä, se on moottorille hyvä. Sitten lueskelin käsikirjaa huolella ja sen auton kirjassa oli moottoriölpölle laatuvaatimuksena muistaakseni API C3 . Kalliimmissa öljyissä tuo oli joku muu. Sitä C3 – öljyä sai edullisesti Halpa-hallista ja merkkituotettakin oli.
Se on tuo luetun ymmärtäminen, jonka puuttuminen ”turvottaa” nokkaketjunkin! (Se on terästä, eikä turpoa, mutta idiooteille voi syöttää kaikenlaista.)
JeZZe:”Senverran olen nyt mittatikun asteikkoon nyt tutustunut että on yksi hankalampia öljytikkuja mitä olen nähnyt. Suhruinen ja jotain ihme materiaalia. Ei tahdo puhtaan öljyn pintaa kyllä selkiyttää millään.”
Minkälainen tollo pitää olla, että ei kuuteenkymmeneen vuoteen ole vielä oppinut öljytikkua lukemaan?
1: KUN öljytaso tarkistetaan kylmästä moottorista ennen käynnistystä, öljyn pinta näkyy selkeästi, vaikka olis ”Sokea Reetta” katsomassa.
2:Lämpimästä moottorista uudenkin öljyn erottaa tikusta, kun sen ikiaikaisen perimätiedon mukaan pyyhkii kuivaksi ja käyttää paikallaan.
3:”Opetuslapset” oppivat katsomaan öljytason ihan kerta-saarnan jälkeen.
4: Luulisi jo jokaisen aikuisen omaa autoa käyttävän todenneen, että öljymerkin ja / tai öljylaadun vaihtamisella on joskus valtava merkitys esim kulutukseen.
5: Jotain pitäisi auton käytöstä tajuta itsekin (Moottoreista ja öljyistä!)
Sapelinkalistelu ei ole Suomessa vielä purrut, mutta RyZZien hoitama aivopesu, jota toki ovat tehneet jatkosodasta alkaen, on tuottanut tulosta. Tosin se on uponnut vain todella harvoihin ja he ovat heti tunnistettavia täydellisiä ääliöitä. Kylähulluista puhutaan.
Narisijankin kannattaisi pitää käsityksensä ihan vaan omina havaintoinaan, niin ei olisi niin vahvasti paikallisten hullujen kirjoissa.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä nuo muutamat on saatu noi sivuraiteelle politiikassa, onko puhtaasti kiristyksestä kysymys, vai Maksaako Venäjän Natsijärjestö heille – kuinka paljon ja millä valuutalla?
Suoriutuva;””En ole konepeltiä vieläkään aukonut”.
Et ole siis lisännyt lasinpesunestettäkään? Siinä yhteydessä kannattaa kurkistaa öljyn mittatikkkuakin ,vai etkö ole löytänyt sitä moottoritilasta?”
Alakauttako te hoitelette pesunesteen lisäykset ja öljytikun katsomiset?
Olen melko varma, että ainakin JeZZi valehtelee tapansa mukaan. Kyllä uko kuin ukko on – ostettuaan upouuden auto, avannut konepellin jopa useamman kerran tutustumismielessä. Ja helpompi on lasinpesunestekin lisätä uläkautta.
Silloin kun meillä ei ollut hirvihommissa mukana koiria, olin mm. minä JeZZen roolissa, eli ajoketjussa koirana koiran paikalla.
Metsät olivat yhtenäisiä – tuhansien hehtaarien alueita, omistajana yhtiöt ja MH.
Metsäautotieverkosto oli hyvin kattava. Muistuu mieleen yksi alava kuvio, jonka kokonaisala oli kymmeniä hehtaareita. Se oli vanha avohakkuualue, johon oli istutettu männyt silloin joskus.
Elossa olevat männyt olivat pisimmillään parimetrisiä, kaikki oksat nypitty joka vuosi. Niitä oli niin harvassa, että vaikka ne olisivat olleet kehityskelpoisia, niin niistä ei olisi kannattanut alkaa metsää kasvattaa.
Harvassa oli joitakin hieskoivuja, jotka eivät todellakaan voineet hyvin, pajupustat olivat alle metrin korkuisia ja syömällä pidetty sellaisina.
Veikkaan, että tänäpäivänäkään tuo alava kuvio ei tuota puuta enempää kuin puoli kuutiota hehtaarilla – tuskin sitäkään.
OIKEASSA autossa pitäisi öljynkulutuksen käytännössä LOPPUA ensimmäisen viivenkymmenentuhannen aikana, eli silloin moottori on hioutunut valmiiksi ja sillä voi ajella huolettomasti satojatuhansia kilometrejä – tietenkin huolloista huolehtien.
Meillä oli talossa reilut kaksikymmentä autoa käytössä ja niissä tämä ilmiö esiintyi selkeästi ja se oli helppo tarkistaa, koska ajopäiväkirjoihin merkittiin aina kaikki lisäykset ja huollot.
Toki merkkikohtaisia eroja oli, lähinnä Volkkarit haukkasivat aivan uutena kevyesti puoli litraa tuhannella öljyä, mutta se loppui kuin seinään muutaman kymppitonnin jälkeen.
Tilhin hurmaamille harrastelijoille sanoisin, että esim. 200 – 201 malleissa on kaasuttimien kanssa tapeltu ihan riittävästi.
Samaan aikaan myös Tilhin raivureita rukattiin – ja samoista syistä. Kaasuttimia vaihdettiin oikein sarjatyönä. Meillä oli kerrallaan aina kuusi sahaa kyydissä, kun vietiin takuuhuoltoon ja kaasutin niihin vaihdettiin ensityönä.
