Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni liikaa kiinnitetään huomiota motohakkuussa kertymään / ha.
nykykoneilla ei ole minkäänlainen ongelma siirtää konetta ajouralla enemmän tai vähemmän kerrallaan. Jotkut ovat oppineet siirtämään jopa silloin, kun kourassa on puu työstettävänä.
Parhaat konekuskit ajavat näytösluonteisissa harvennuksissakin pikkuhiljaa eteenpäin lähes koko ajan. Näin ollen se, tuleeko hehtaarilta 20 – vai 60 kiintoa, menettää merkityksensä. Kuten palstan ääliöllä kerrankin välähti, ”ajouran puinti voi olla nopeampaa kuin harvennuksen puinti”.
Homma pitää vain sisäistää.
Katselin kerran, kun taisi olla Suomenmestari puikoissa, eikä hän tiennyt, että tulin aukon reunaan passiin: Kone liikkui aukolla koko ajan, samoin liikkui nosturi, kun hän ”lajitteli” puutavaralajeja samalla kun mätti kuormaa. Siinä ei nokka tuhissut pitkään, kun kuorma syntyi ja seuraava kuorma samoilta jäljiltä tuli vielä nopeammin. Tämä siis ajokoneen toimimisesta, mutta sama totuus aika paljon pätee hakkuukoneellakin. Ei siellä kuskilla tarvitse enää penkin pyöriä, kun hakkuu on meneillään.
Gla:”joiden pitää ohittaa heti kun paikka löytyy vaikka sitten reippaammallakin kiihdytyksellä,”
Joko tyhmyyttään taikka vain ilkeyttään / kateuttaan pitää tulkita väärin sitä, minkä olisi voinut käsittää oikeinkin, jos olisi viitsinyt lukea.
Noinhan minä en ole kirjoittanut – Gla on!
Kun hyvärotuinen puu on hyvällä pohjalla kasvamassa, on helppo todeta sen paksuuskasvun olevan keskimääräisesti joka vuosi jopa reilusti yli sentin.
Neljässäkymmenessä vuodessa D 1,3 on reippaasti yli 40 cm. Puotipuksun helmitaulussa ei taida helmet riittää laskettaessa paljonko runkotilavuus voi olla – ilman lannoituksia, kunhan harvennuksista on huolehdittu.
suoriutuva:” Risujen kanssa ei ole aikaa pelata ,kun tarve on suuri ja tuottavuus energiarisukoissa pieni.”
Suoriutuva vaan aina hötkyilee sen mahrottoman kiiruun kanssa. Etkö tiedä, että siinä tulee vain sutta ja sekundaa?
Kun korjuuta tehostetaan vain koneita isontamalla, on tuloksena se, että todellisuudessa vain kustannukset kasvavat. Tuottavuus yksikköä kohti pienenee, ainakin kun yksikkönä on Euro.
Kaikki tuo konhotus: Leimikko pitää korjata muutamass päivässä, ei ole aikaa savotoida koko talvea muutaman tuhannen motin kanssa! Aivan hullun hommaa! Tuollainen käsitys johtaa väistämättä tuhoon.
Jos koivusellutonniin kuluu keskimäärin neljä kiintoa runkopuuta, niin oikeastaan siitä neljästä kiinnosta pitää vähentää kuoret ja vesi, että päästään puun kuiva-ainemäärään. Parhaan kasvukauden aikoihin koivun kosteusprosentti on hyvin korkea. Eli kun sellusta on poistettu vesi kokonaan = 25 % kuiva-ainetta / kiinto.
Eipä sellua tyhjästä tehdä, eikä paljoa taideta lisäaineistaakkaan.
Taitaa olla varsin ”Kädettömiä” palstan muka ammattilaiset?
Totuus on kuitenkin toisenlainen. AINA on ollut esim puunkaadossa totuus sellainen, että isomman puun kanssa ährääminen on paljon tuottavampaa ja pitkässä juoksussa keveämpää ja helpompaa, kuin esim enskan hakkuu, varsinkin jos palkka maksetaan kuutioiden mukaan.
Kun kehnoa ensiharvennusrisukkoa hakkaa kuiduksi kymmenen kiintoa, niin vähemmällä metsurin energiankulutuksella sama ammattitaitoinen metsuri pistää nutulleen vähintään 60 kiintoa. Ainoa, mitä kuluu enemmän päivän mittaan, on polttoaine, jota menee 2 – 3 kertaa enemmän noissa jopa kolmen kiinnon rungoissa.
Ammattimoottorisahalla (vähintään 51 – 60 – kuutioisella) – tulee tuollaisia koivutukkirunkoja 6 – 8 kpl/ tankillinen. Tankillinen kestää pieksuta max n. tunnin. Enskassa tankillinen kestää jopa kaksi tuntia, siinä tulee kasalle max 2 kiintoa.
Laatutyvien ja -tukkien kanssa pitää olla sahausten kanssa tarkkana, ei pidä tyven revetä / haljeta, eikä kaatokolo saa olla väärin tehty.
Isojen puiden kanssa ei tarvita hirmuista fysiikkaa, enskan riukujan kanssa tarvitaan.
nostokoukku:”Kiire ja tyhmyys ovat kotiutuneet kaupunkeihin hyvin. Kelistä riippumatta on pidettävä ajonopeus maksimissa ja etäisyys toiseen autoon mahdollisimman pienenä. Jos pari auton mittaa jätät edellä ajavaan, siihen tunkee väkisin joku bemari tilanteesta riippumatta.”
Onko kiire, vaiko vain tyhmyys syynä, kun ei halua kenenkään pääsevän ohittamaan?
Etäisyys edellä ajavaan on pidettävä riittävän pitkänä. Ainakin semmoisna, että siihen rakoon pääsee ohittaja tarvittaessa turvallisesti pujahtamaan.
Kyllä minä pokkana sijoittaudun tarvittaessa autojonoon, jos tilaa on puoli metriä enemmän kuin oman kulkineeni pituus. Sen jälkeen voinkin raivata eteeni raon, jossa on turvallista ja josta on hyvä kiihdyttää ja hyökätä ohitukseen heti, kun see onnistuu turvallisesti.
Periaate on se, että ohitan heti aina, jos se on turvallista ja katson sen tarpeelliseksi.
Ohitukseen pitää valmistautua kunnolla niin, ettei mikään pääsisi yllättämään.
mehtäukko:”Vai että 2-3 kiinnon puita rasiin…?!”
Puu menee rasikaatoon aivan samalla tavalla kuin kaatoon muutenkin. Siinä ei pidä ihmetellä, jos ymmärtää, mitä rasikaato merkitsee.
Jos ja kun – puhutaan erikoistyvistä ja muutenkin erikoishintaisesta ylijäreästä puusta, kannattaa unohtaa se, että jokin ylisuuri moto hakkaa sellaista puustoa pari euroa halvemmalla / kiinto, kuin että sen kanssa ähräisi ammattimetsuri. Onhan sellaisen erikoispuun tienvarsihinta jopa kolminkertainen bulkkitavaran hintaan verrattuna.
Jos rasiinkaato ei sovi herkkähipiäisille, niin metsurityönä kahden – kolmen kiinnon koivujen työstäminen tuoreeltaan valmiiksi asti ei tässäkään tapauksessa liene kynnyskysymys kenellekään, ellei oteta henkisiä vaivoja huomioon.
Ammattitaitoinen metsuri pistää tuollaisia koivuja valmiiksi useamman kymmenen kpl / työpäivä, joten ainakaan työpalkkoihin ei yritys tulisi kaatumaan. Tosin se työ edellyttää ihan oikeasti ammattilaista, jolla on kaiken lisäksi työvälineet kunnossa.
Aika moni on huomannut, että varsinkin istutuskoivikossa tapahtuu jotain, mikä heikentää kasvavan puun laatua niin, että siitä ei ole mahdollista tehdä esim laatutyviä.
He nimittävät tuota ylitiheyttä särkymävaraksi, jota poistetaan jo taimikonhoidosta alkaen ns ”Laatuharvennuksena”.
Kun viimeistään ensiharvennuksen aikaan on ylimääräiset rungot poistettu syömästä hukkaan kasvuvoimaa, päästään seuraavilla käsittelykerroilla tekemään jo tukkikauppaakin. Tänä aikana isot koivutukin käyttäjät ostavat jo koivun pikkutukkiakin.
Kun Suomessakin on jo yli sata vuotta tutkittu puuston kasvatusmenetelmiä ja on päästy siihen päätökseen, että nimenomaa Raudus EI KESTÄ oksakosketusta, niin tuntuu käsittämättömältä, että yksi ääliö väittää tutkimustuloksia vääriksi. Toki hän ei ole koskaan nähnyt kunnollista, järeää koivutukkimetsää, mutta lipsauttaa vahingossa, että heilläpäin ei koivutukkia osteta lainkaan.Sehän ei ole ihme, kun kaikki koivikot on pilattu väärällä kasvatustiheydellä jo taimikosta lähtien.
