Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Joutkut ”uuden” tuulahduksen mukanaan tuovat – vaikka eivät aina olekaan nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvia, koittavat esittää ihan uutena keksintönä metsienkäsittelyssä -kin ja myös muissa asioissa – poikkeavia mielipiteitä ikäänkuin ne olisivat heidän omia keksimiään ja aivan mullistavia edistysaskelia.
Kuitenkin ne on jo sata vuotta sitten koettu ja todettu aivan vääriksi, mutta minkäs sitä toope itselleen mahtaa.
Ja samat tyypit monissa muissakin asioissa, malliksi vaikka Euroopassa riehuva sota, joka ei näy menevän joidenkin kaaliin kansanmurhana. ( Kyllä ryzzä on ryzzä vaikka sen voizza paiztaisi)
Ei sellaisten tyyppien kanssa voi keskustella, joilla ei ole omaa arvostelukykyä lainkaan. Kun ne ovat jonkun uskon saaneet päähänsä, niin siellä se on ja pysyy.
Eipä ole pahemmin mainostettu, että Suomella on jo käytöstä poistettuja Hornetteja.
Jos lentokelpoisia koneita on odottamassa romutusta, niin olisihan oiva tuuma lahjoittaa ne niitä tarvitseville. Pätevät Ukrainalaiset tekisivät niistä nopeasti ihan kelpo tappokoneita ja herättäisihän ne RyZZä-JeZZeiSSä kauhua ihan Hrjavaltaa myyöten.
Niistähän kai on kyse?
Jos on kyse ketjun rattaalla tai laipalla pysymisestä, niin on ihan yks hailee, onko laippa kiinni yhdellä – vai useammalla mutterilla.
Se vain, että oikeassa hakkuutyössä terälaitteisiinkin kohdistuu aikamoisia iskuja ja vääntöjä, joten ihan kunnolla terälaitteiden on oltava kiinnitetty.
Venelakka on mainio tuote mm puuveneiden pintakäsittelyyn.
Koko kupletin juoini on, että ensin annetaan puun kuivua reilusti, paitsi jos ei haluta sen halkeilevan, sitten lontrataan oikein ohueksi ohennettua – esim venelakkaa tai vaikka tervaa , joka ohuena imeytyy puuhun hyvin.
Jos haluaa pöllin pysyvän halkeamattomana, niin siihen olisi pintapuun tilalle saatava veden määrää vastaava lakka – tärpätti – vernissamäärä. Tärpätti pitäisi olla pineenitärpättiä ( Ei mineraalitärpättiä.)
Kuorihan on pöllistä jo poistettu?
Jos halutaan tervata istuinpölli, niin tervasta tulee hyvä, tarttumaton pinta, kun tämän hetken yöpakkasten aikoihin tervaa kuumalla tervalla , antaa yöpakkasen purra, päivän auringon lämmittää jne. Pinta on kiiltävä, eikä tarraudu kiinni persuksiin.
Voisi myös porailla reikiä istuimen alapuolelle ja lirutella niihin ohueksi lantattua tervaa – imeytyy ajan kanssa puuhun, kun sieltä samaan aikaan lämpimässä poistuu vettä. Kyllä se pölli muutaman sata vuotta kestää.
JOS ja KUN vetoratas kuluu, = siihen syntyy kolot ketjun vastaavista kohdista, niin siihen on ollut iät ja ajat käyttöohje, joka pätee tänä päivänäkin:
-Kun vetorattaan halkaisija on pienentynyt 0,5 mm (mitattuna kulumien pohjista , verrattuna kulumattomiin kohtiin, on ketjunvaihdon yhteydessä perusteltua vaihtaa myös vetoratas)
Rissatyyppisessä vetokehässä pitää oikeasti olla työntömitta, jolla voi kolojen syvyyden riittävän tarkasti mitattua. Silloin kolon syvyys ei saisi ylittä 0,25 mm: rajaa.
Jokainen varmasti tajuaa, mitä tapahtuu, ketjujaolle, kun se ketju kuluu – ja ”venyy”. Samoin päinvastainen tapahtuma, kun vetoratas kuluu ja pienenee. Ketjun ja rattaan jako eivät enää sovi kitkattomasti toisiinsa.
Kyllä äkkiä luulisi, että avorattaalla ketju keskittyy paremmin hampaalle kuin rissalla.i
Avoratas kyllä on kalliimpi uusia, mutta se yleensä kestää kulutusta monin verroin enemmän kuin rissa.
Jotenkin tuntuu, että pihkatapin ”kokemukset ” perustuvat vain näkemyksiin.
Toisaalta on ollut veikeää huomata, että samoissa sahoissa terälaitteet käyttäytyvät varsin eri tavalla, kun sahan käyttäjä vaihtuu. Esim juuri ketju ei pysy laipan päällä ihan oikeasti sahaten, mutta toisella ei ole mitään ongelmia.
Olen tähän asti saanut sellaiset tunteet karsittua opetuslapsilta melko nopeasti ja ketju on oppinut pysyttelemään laipan urassa vetorattaan mallista huolimatta, mutta voi olla, että kaikilla ei ole oppi mennyt perille. Tosin se on mahdollisesti myös harjoituksen puutetta.
