Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Suoriutuva;”Kone kertoo , onko tiheys sopiva. Herjaa heti ,jos on harvennettu liikaa.”
Miten olet saanut koneen ”tukkimaan turpansa”, kun lähes kaikki tarkastukset osoittavat, että ”lihalle on mennyt”.
Tomperi:”Miten relaskoopilla lasketaan runkoluku, runkoja kpl /ha?”
Mitä sillä tiedolla teet?
Selityksiä liian voimakkaale harvennukselle on kyllä tullut, mutta ne ovat vääriä. Sen lisäksi ajourat ovat edelleenkin päin prälautaa: = liian leveät risteyksiin tehty toripaikka ja urat on aivan liian tiheässä ja harvassa.
Haluaisin kuitenkin nnähdä sen mopokuskin, joka tekee runkolukuun perustuvan harvennuksen alaharvennettuun, yläharvennettuun, laatuharvennettuun, ennakkoraivattuun -raivaamattomaan enskaan ja energiapuupalstaan, sekä kolmoskehitysluokkaan käyrille osuvan harvennuksen.
Koneella mitataan poistuvien puiden rinnantasamittoja, ei jäävien. Kyllä alalla olisi ”Paljon nuijalla töitä”.
Suoriutuva:”On vahvoja viitteitä siitä , että relaskoopilla arvioitujen kohteiden runkoluvut eivät osu aina kohdalleen. Runkomäärä on todellisuudessa monesti taulukkoarvoja pienempi. Tämä tarkoittaa sitä ,että relaskoopin avulla määritetty pohjapinta-ala antaa joskus liian suuren runkoluvun koealalle. Pohjapinta-ala suosituskäyrällä ja runkoluku onkin jo suositusten alarajan tuntumassa.”
Voi RISTUS mitä pimeyttä! Etkö tosiaan tajua ristiriitaa jutussasi?
Pohjapinta-alaan perustuva ohje on täydellinen. Pohjapinta-ala kertoo tasan tarkkaan oikean tunnuksen, kun määritellään oikeaa tavoitetta, eli sitä, että puusto pystyy käyttämään maaperän koko kasvukyvyn täydellisesti siitä mittaus- ja harvennusvaiheesta eteenpäin.
Tuohan on jo paljastunut kontrollimittauksissakin, että runkoluku puomilla haparoiden menee aina liian harvaksi. Kyse on selkeästi väärästä mittausmenetelmästä, jota ei kaiken lisäksi ole osattu käyttää – sitäkään edes.
, Ehkä tällä hetkellä kaikki saheet tuottavat voittoa, kun tavaran hinya ainakin kotimaassa on sikamaisen korkea.
Normaalitilanteessa On ollut, että Puhuttaessa A- B- ja C-laaduista, on B-laadun hinta ollut suuruusluokkaa +- 0 voittoa ja tappiota. C-luokka hieman tappiolla, mutta A- luokka, jossa todellisuudessa on alaryhmiä 4 , on voittoa tullut kymmeniä prosentteja, eli se ostajasaha, joka on saanut oikein hyvälaatuisen, ison leimikon tukit, on kyllä tehnyt tilin.
Jätkä oli yhtenä talvena MH:n mäntytukkileimikkoa hakkaamassa ja työryhmä oli kahden miehen kokoinen. Metsäautotie kulki kokolailla keskeltä leimikkoa ja puolet arvottiin.
Minä sain laadullisesti huonomman, myös keskijäreys oli tuntuvasti pienempi, mutta runkolukua oli reippaasti enemmän.
Me olimme Taiston kanssa hakanneet jo useamman tuhat runkoa ja koko ajan metsätraktori ajoi niitä tapuleihin. Luovutusmittaus tehtiin tienvarsitapuleissa.
Leimikko oli myyty kahdelle eri ostajalle ikäänkuin puoliksi.
Ensin tuli toisen sahan mittaryhmä paikalle – ja mielestäni he veistelivät vinoa lastua koko savotasta. Sitten tuli toisen sahan ryhmä, jotka juttelivat kuin ihmiselle, tarjosivat kahvit termoksesta jne. Kysyivät: Onko eroa sillä, kummalta puolen tietä tukit ovat? Sanoin eroa olevan. Kysymys: Kummalla puolen on parempilaatuinen puu? Paljastin heille sen ”salaisuuden.” Ja kun mittaus alkoi, he ottivat ylös niitä parempia puita. Ajattelin, että siitäpäs saitte!
Kylläpä metsässä pitää olla kaikissa vetävissä pyörissä ketjut tai telat. Pelkillä kumipyörillä metsässä liikehtivä pyöräkone on saanut lempinimen: ”Nuljukumi”
Maataloustraktorissa käytettävät ketjut – varsinkin lumettomaan aikaan, pitää olla nastaketjut, joiden parisenttiset piikit on hitsattu yksinkappalein kohtisuoraan maailmaa vastaan. Sellaiset ketjut ”naulaavat” kaiken pintakasvillisuuden juuret paikoilleen, eli rengas ei ”Solu” maan sisään ja nuljaa kuusenjuuria kuorettomiksi.
Väitän, että kauttaaltaan metsässä nastaketjullinen rengas ei painu läheskään niin syvään kuin pelkkä samanlainen kumi samanlaisissa olosuhteissa. Sen lisäksi ketjuilla ei tapahdu ruopimista käytännössä juuri lainkaan, jos vertailua tehdään.
Paksun lumen aikaan ketjujen pitäisi olla järeät ”lumiketjut, joissa ei piikkien purevuus ole niin tärkeää, mutta neliselkäketjut ovat osoittautuneet hangessa oivallisiksi välineiksi.
Nyt näyttää paljastuneen se seikka, että on ammattikonemiehiä – ja ON AMMATTITAITOISIA KONEMIEHIÄ.
Tuo väite, joka on jänkkäämisen tasolle kasvanut = Kun telat on pantu alle, niin ne ovat siinä romuttamiseen asti – Todistaa sen, että kone-Hemmo ei osaa vetäistä teloja päältä / päälle. Uskonkin, että jos palstan ”Kuningas-konemiehet” laitettaisiin pistämään telat ajokoneeseen eteen ja taakse, joutuisivat he houkuttelemaan ABC:stä pikkubussillisen Suomen parhaita konekuskeja (Kortistossa) ja heidän kanssaan viikonpäivät äherrettyään telat olisivat kuin olisivatkin renkaiden päällä, mutta kuinka pitkään kestäisivät, onkin toinen kysymys.
Ammattitaitoinen kuski pistää jopa yksin telat paikoilleen parissa tunnissa ja kaverin kanssa tunnissa.
Kun ne iki-ihanat metriset telat ovatki osoittautuneet varsinaisiksi hiihtoliiton suosittelemiksi luistelutyylin välineiksi, niin näppärä kuski vahtaa lumikeleille ketjut, joissa on jopa kunnon hokit. Ei sekään ole ylivoimainen temppu, jos ammattitaitoisesta kuskista puhutaan.
Ajourasolkkaukseen neuvoisin yhden – erittäin pätevän lääkkeen: ottakaa ensin ajouraa auki muutama metri ennenkuin kaadatte sivulta ainuttakaan puuta. Näin tehden ette hölmöyksissänne ota juurikin sitä lisävaltapuuta, joka toimisi sataprosenttisena ajouran reunapuuna juuri 4,5 metrin kohdalla.
Koettu on, että sillä saa tehtyä virheettömän jäljen ( Vaikka te ette sitä ikinä uskoisikaan, ettekä myöntäisi edes itsellenne, niin siten se vain on)
Kun ei ole ymmärtänyt matematiikkaa sen vertaa, että JOS tehdään kolmimetriselle koneelle joa 4 – 4,5 metriä leveän ajouran, niin oikein tehtynä uran kumpaankin reunaan jää useita kymmeniä cm ”pelivaraa” ilman, että tapahtuisi runkovaurioita.
Pitää vain ”nähdä puut metsältä”, eikä toljottaa lasittunein silmin etsien poistettavia puita.
Avainkysymys on tuoss§a s§e, e§tt§ä valitaan vain jäävät rungot – muuthan ovat poistettavia.
Tuo oivallus saattaa jäädä moneltakin kone-Hemmolta ikuisesti pimentoon.
Seuraavassa harvennuksessa voidaankin runnoa ajourat aivan eri paikkoihin.
Suoriutuva:”,joiden telaleveys on metri, ei ole enää värkeissä varaa vetää teloja senttiäkään sisemmäs. Tulee runko vastaan.”
Eipä taida pitää paikkaansa muiden kuin vanhojen koneiden osalta. Koneen runkoa voidaan kaventaa vielä suhteellisen paljon, kunhan käytetään oikeita materiaaleja ja päteviä suunnittelijoita.Jos telat vievät leveydestä kaksi metriä ja runko vaatii puoli metriä tilaa, niin ollaan suht kapeassa koneessa.
On myös turhaa puhua kolhimisesta, kun tavoite uran leveydelle olisi neljä metriä, mutta tehdään jopa kuusi metriä leveää – ja silti kolhitaan kolme metriä leveällä rakkineella – Molemmat puolet!
KYLLÄ! Se näyttää olevan vain ja ainoastaan asennekysymys.
Kun mennään tarkastelemaan ensiharvennustyömäälle korjuun jälkiä, niin tuskin löytyy ainuttakaan, josta ei sanomista löydä. Ja sitten kun vielä mitataan työn jälkeä ihan oikeilla mittaustavoilla, eikä millään puomilla huidota.
JeeZZi:”Kuka takaa ettei Ukraina ole sotakokemuksen karttuessa valmis valtaamaan lisäalueita naapurimaista? Onhan sitten kalustoa millä mällätä.”
Jos RyZZlandiasta valtaa, niin lisää vaan aseita Ukrainaan. Olisi mainio juttu, kun lykkäisi RyZZät kaikki Uralin taakse – ja maan uudelleenrakentamiskustannukset vielä Venäjältä. Se olisi Euroopan onni!
S S:”Enkä aiempaa kysymystä kahtena runkona miettisikään,
vaan kuulisin mieluusti arvion vaikka 1000 m3 erästä.
Eli minkälainen se arvoketjujen ero voisi huonolla ja parhaalla laadulla olla
ja miten tuon +- saisi suhteutettua kantohintaan?”Kun tuntuu ihan, että olet kettuillessasi esittänyt noita alkeellisia laskutehtäviä yhden rungon arvosta tai jotain sinnepäin.
Jos nyt sitten olisit vakavissasi esittänyt kysymyksen, jossa on myös osatekijänä hoitotoimenpiteet ja vaikka lisäksi ”hoitotoimenpiteet”, niin siihen olisin vastannut esimerkkinä: Kun on tehty hieman isompi männikkökankaan pystykarsinta – ja se olisi tehty hyvin huolellisesti ja ohjeen mukaisesti, niin siellä olisi hehtaarilla sanotaan tarkalleen 400 kpl D 1,3 max. 14 cm runkoja, joiden pintaan olisi kasvanut karsinnan jälkeen kymmenen cm:n kerros oksatonta tavaraa. Karsinta tehty 58 dm:n korkeuteen asti.
Eli nuo karsitut rungot olisivat D 1,3:n korkeudelta n. 35 + cm.
Tuollaisesta tukista – kun tiedetään, että koko erä on pystykarsittu ja siitä on tehty pöytäkirja : Sahataan joka sivulta yksi pintalauta = Tukin hinta on saadaan niistä kaikkine kuluineen, eli loppu on voittoa.
Siitä sahataan vielä 6 kpl oksattomia lautoja (neljän sivun oksatonta) Sen lisäksi siitä tulee sydäntavarana kaksi lankkua, jotka ovat kolmen sivun oksattomia (= puusepänlaatua)
Tuollaisesta puustosta voisi ostaja maksaa tuntuvasti paremman hinnan kuin tavallisesta tukista ja sopimus ON OLLUT, että pystykarsituisssa puissa korkeampaa hintaa maksetaan koko tukkierästä – ei pelkästään karsituista tyvipölleistä.
Tukkiahan tuolta hehtaaria kohti tulisi vain vaatimattomat yli 400 kiintoa, mutta nykyaikana niistä ostaja ei mielellään maksane pariakymppiä enempää Ekstraa / kuutio. Oikea arvonnousu lienee jotain viisinkertainen – kymmenkertainen hinta?
