Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos ne kaksi huippulaatuista puuta olisi hinnoiteltava runkohinnalla, niin lähtökohdaksi otetaan tukin ja kuidun kantohinta. Kun ne molemmat ovat puolen kuution runkoja ja yhdessä myyjä ja ostaja toteavat, että tukkilaatua ja järeyttä molemmissa on X määrä ( esim 300 litraa), niin kuitulaatuista puuta on sitten 200 litraa. Yksinkertainen laskutoimitus: Tukkia 0,6 kiintoa, kuitupuuta 0,4 kiintoa ja kaupan loppusummakin on helppa laskea. Tulos ei muutu, vaikka S.S pätkisikin tukkiosuuden 33 cm:n pituisiksi polttopuuaihioiksi.
Jos tukkirungot ovat erimuotoisia ja -kokoisia, niin periaatteessa niiden tukkiosuus maksetaan laskennallisesti tukin hinnalla ja kuituosuus kuidun. Ei ostajan pitäisi joutua ostamaan ”sikaa säkissä”, eikä myyjän pitäisi joutua myymään ”summassa kuin Karstulalaiset amerikkaan”.
hinnalla
Huskun kulmavaihde kestää siinä kuin Tilhinkin, ellei sinne olla tunkemassa vaseliinia ihan joka kuukausikaan. Se on sellainen värkki tuo kulmavaihde, että kun sen täyttää vaseliinilla, on se jo yhden tankillisen sahaamisen jälkeen vajentunut. Siinä aivan varmasti riittää, jos siellä ON vaseliinia edes kolmasosa tilavuudesta.
Tilhin kulma alkaa pitää aika pahaa ääntä melko pienen sahailun jälkeen. Ohje on, että sahaillaan, kunnes se roppaa. Takuuseen uusi, jos takuuta jäljellä.
Tilhi on niin laiska kiihtyjä, että siinä ei kytkin lyö tyhjää kaasuttaessa. Huskun kiihtyvyys on täysin toista luokkaa, mutta molempien käyttötekniikka on erilainen. Ammattitaitoisella sahaajalla Huskun kytkin kestää kyllä oikein hyvin, vaikka sillä samassa ajassa sahaakin helposti kolmasosan enemmän kuin Tilhillä. Paljon paremmilla ansioilla on varaa parinsadan hehtaarin välein vaihtaa kytkin, sehän vaihtuu samalla uudeksi kuin koko sahakin. Ammattilainen ei vanhoilla tuhisijoilla kehtaa sahata, kun niillä tahtoo ansiot jäädä pieniksi.
S S:”Löytyi tämän lehden artikkeleista vastaus mitä etsin.
Eli viime vuoden keskimääräinen korjuukustannus on ollut 11,02 €/m3 ja kuljetus 7,93 €/m3Sitten 30% vero niin tuostahan voi arvioida kuutio neton. Rungot voi mitata kuutioina, mutta jos tarve niin kuutiothan voi ajatella vaikka tuollaisina vakioituja 25/21 runkoina.
Tuosta saa sitten noin arvon yhdelle rungolle, joka olisi tässä tapauksessa vajaat 15 euroa.”Mitä ihmettä haet? Runkohinnoittelussa ei haeta hintaa yksittäselle rungolle, mutta jos elämä on siitä kiinni, niin hakkuun jälkeen voi katsella tiliotteesta, paljonko tuli nappulaa tilille ja jos jostain saa selville runkoluvun, voi suhteellisen yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen saada selville keskimääräisen rungon keskimääräisen hinnan – noin niinkuin keskimääräisesti. Tietenkään siitä ei vielä saa selville jonkin nimenomaisen rungon hintaa, mutta kyllä sekin löytyy, kun ahkerasti miettii!
</div>
Nuakka:”Jos vielä lisää saivarrellaan niin motokuski ei tiedä yhdenkään jäävän puun halkaisijaa jos ei käy mittaamassa ulkona.”
Sinä olet varmaan yhtä vanha – ja tyhmä kuin minäkin, etkä ole edes kuullut, että motokuskit ovat medernin rodunjalostuksen tuloksena jalostettu Parkanon koeasemalla sellaisiksi, että he näkevät jäävän puuston kaikki tunnusluvut jo työvuoroa edeltävänä yönä hydraylisena tiedostona.
Kysy heiltä mitä tahansa, he vastaavat vuorenvarmasti ihan mitä tahansa ollen siitä takuuvarmoja. He vain tietävät sen, että vastaava taito on normaalille ihmiselle mahdottomuus. Kaikkea tuo rodunjalostus saa aikaan.
Köpe:”Linkissä on yksi ohje motomiehille ja muillekin! Myös pohjapinta-ala pitää tarkistaa.”
https://metsateho.fi/wp-content/uploads/2015/03/Kasvatettavan_puuston_maaritys_Etela-Suomi.pdf
EDIT
Metsuri motokuski. Siinäpä ei ole mitään miettimistä. Mittaa ei pidetä mahan päällä eikä alla, vaan mitan ”tyviosa” on prikulleen koealan keskipisteessä. Monet kopauttavat maahan paalun, jonka päähän mitan tyvi asetetaan aina kun rajatapaus tulee vastaan. EDIT
Ne voivatkin olla ihan kunnossa ja toimivia, toisin kuin Sakemannien laitteet, joiden kokoonpanokin kestää vuoden ja sitten pitääkin jo alkaa huoltamaan.
Saksalaisilla on varmaan samanlainen toimintamalli kuin Neuvostoliitossa / Venäjällä, eli pirusti on tilattu armeijalle kampetta, kaikki on maksettu, mutta tehty on vain muutama mallikappale, joita paraateissa on kuljeteltu.
Eli teräs-sulattamosta on ensin hankittava raaka-aineet ja alettava sorvailemaan, jos hallitus pakottaa tekemään.
On todettava, että kun on Mittauksia ja ”mittauksia”, niin heiluvan puomin ja heilahtelevan kouran mittaus on yhtä tyhjän kanssa. Ne eivät täytä mitään kriteeriä, varsinkaan kun mopokuski vääntää koneen keskinivelen mutkalle.
Puhutaan täälläkin neljän metrin ongenvavasta tai riu`ista, mutta puolen aarin ympyrän säde on vain 399 cm. Myös puolirungon laskenta on tarkkaakin tarkempi homma. Tuossa puolen aarin ympyräkoealassa jokainen runko vastaa 200 runkoa/ha, puolikaskin jo satasta, Näitähän eivät kone-Hemmot käsitä.
Nimimerkillä Tuhansia koealoja mitanneena; pinta-alat 1/4 :sosa aaria, puoli aaria, aari, kaksi aaria, viisi aaria, kymmenen aaria jne. Mittauksia runkoluvun ja MM -saksien kanssa, mutta aina ohjeen mukaan.
(Kun koura hipaisee 11 metrin päässä, lasketaan mukaan) -Ei tarvitse selittää enempää, kyseessä ei ole mittaus!
Ota tekarit pois ja pari rauhoittavaa, niin ei tule vahinkoja niin herkästi. Kireällä ei ketjua kannattaisi pitää, mutta jos nauttii siitä luulosta, että sopiva ei ole riittävä, niin ihan vapaasti vaan. Käytännössä ketjulle paras kireys on, kun laipan kärjestä ssa kuhotettaessa säädetään nkireys niin, että ketju on kiinni laipan alapuolen kiskoissaja samassa asennossa kiristetään laipanmutterit.
Miksi muuten vetorattaan jälkeen ketju ei hakkaa laippaa kuopalla, vaikka olisi kuinka löysällä?
