Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
No kesäkoivun taimet on sen verran järkevämmän hintaisia, että suunnitelmana on ihan järkevää käydä toukokuun lopulla glyfosaatti ja sitten pudotella ne kesäkoivut maahan kun ne sattuu saamaan. Jos nyt maa on ylipäätään sen laatuista että sinne jotain uppoaa.
Jalostetun koivun kasvuunlähtö on sen verran ärhäkkä useilla maalajeilla, että sanoisin, että en ostaisi keppejä. Jos tällä kaavalla menisi, niin riittää, että taimet käy etsimässä yhden kerran joskus heinäkuussa 2027, kun se glyfosaatin vaikutus riittää siihen asti ja sen jälkeen ne sitten alkaakin olemaan toisella metrillä ne taimet.
Miten ilmoitat uskottavasti veron- ja jätemaksun saajale, että rakennus on hupsista vaan kadonnut?
Jos suojellun suon laidoilla on enemmän ja vähemmän eri tavoilla ojitettua suota ja muuntumaa, ottaisin rahat ja juoksisin pohtimatta sitä, miten kohde uudistetaan, koska olisi todennäköistä, että kohde päätyisi ennallistettavaksi.
Tuhkaa voisi myös miettiä.
Kyselin asiaa viime vuonna kautta rantain ja kunnan näkemys on, että koska rakennus on rakennettu ennen vuotta 1940, sille tarvitaan purkulupa. Rakentamislakia on tosin sittemmin muutettu, joten en ota kantaa siihen, onko kunnan kanta edelleen voimassa. Periaatteessahan nykylainsäädäntö on sen tyyppinen, että purkutyöllekin pitäisi nimetä vastaavat mestarit ym. ja tosiaan toimittaa jätteet dokumentoidusti sinne ja tänne.
Lähimpiin asuttuihin taloihin on puoli kilometriä parilla ilmansuunnalla, mutta jos nyt tuulee etelästä niin savua ei huomaa kukaan pariin kilometriin.
Rakennus on hirsirakenteinen eikä siinä ole keinotekoisia eristeitä. Huopakatto on, josta on toinen lape aika lailla kokonaan pudonnut sisään. Lattia on jo saanut kosteutta ja yksi kattopalkki on murteella, muuten seinät ovat vielä ok, koska niillä on vielä katto päällä. Sisällä on jonkin verran sellaista pultsarityyppistä irtaimistoa, koska siellä on koitettu asua vielä aika myöhään (tekstiilejä, kevytpeitettä ym.).
Käytännössä tilanne on siis se, että
– rakennusta ei kannata korjata,
– sille ei luultavasti ole ostajia,
– palokunta ei polta sitä koska on vääränkuntoinen ja -lainen ja kaukana paloasemalta ja
– purkaminenkin on varsin byrokraattista ja kallista, ja katto on siinä kunnossa, että minä en ainakaan kiipeä ottamaan sitä kattohuopaa sieltä irti ennen kun talo on kokonaan romahtanut, missä voi vielä jonkin aikaa kestää.
Ehkä voisi ajatella, että ottaisi kuvat ja laittaisi Tori.fi:hin myyntiin sillä ehdolla että ostaja vastaa byrokratiasta.
Tällä hetkellä rakennuksen ympärillä on vielä jonkin verran puita. Odottelen, että tilan ostoajankohtana tehty kiireisin jk- tai ypp-leimikko tulee hakatuksi, ja sen jälkeen nämä pihapuutkin voi myydä.
Pihapuiden jälkeen tönö on varsin turvallisesti keskellä aukkoa, mutta kuten edelleen todettu, oman talonsa hävittäminen polttamalla on ilmeisesti rikollista monenkin eri lain näkökulmasta, en edes tiedä minkä lakien. Ymmärrettävästi ei ole hauskaa maksaa kohteesta kiinteistöveroa eikä roskapönttömaksua. Olen kuitenkin järkeillyt niin, että on helpompaa odottaa vielä joitakin vuosia, että rakennus menee itsensä edestä. Kuulisin mielellänne kokemuksianne vastaavista aiheista.
Olen myös pohtinut sitä, että urealiuosta käytetään kuulemma kantojen lahottamiseen. Kun hirsiseinät, jotka edelleen ovat varsin kuivat, lahoavat tässä tapauksessa tuskallisen hitaasti, olen pohtinut, että kenties rakennuksen voisi ureoida turvallisesti ulkopuolella jonkin reppuruiskun kanssa. Ja ikkunat ajattelin, että voisi keväällä ottaa irti rosvosahan kanssa ja säästää askartelutarvikkeiksi.
No kuten edellä kirjoitettu, niin tarjous on hyväksytty, kauppaa ei ole vielä tehty. Tarjouslaskennassa ammuin metsäarvion mukaisen vähentämättömän hinnan ja vähennetyn hinnan välille siten, että tähtäsin 3/4 kohdalle tästä gäpistä. Yleensä tähtään puoleenväliin, mutta kohde oli tosiaan sijainniltaan erittäin kiinnostava.
Sijoituksena kohde oli äärettömän huono, kuten edellä todettu, koska arvio oli yläkanttinen. Suuri osa arvosta on muutenkin erilaisia taimikon arvoja ja odotusarvoja.
Sinänsä maapohjat ovat seudulla aika mukavat metsänkasvatukselle, palsta tulee samojen tiemaksujen piiriin kuin aiemmatkin ja isompi pinta-ala lisää leimikontekomahdollisuuksia tulevaisuudessa. Silti menee aika monta vuotta kasvattelua vielä tosiasiassa myyjän piikkiin, joskin parempi tämä näin kun että olisi tukkimetsää ylihintaan ostanut – virhe korjaantuu vielä. Tämä oli nyt neljäs ostopalsta Savitaipaleella tuolla kulmalla (2019, 2020, 2024 ja nyt tämä 2026), jolla pinta-ala nousee 25 hehtaarista 35 hehtaariin, mikä sitten saattaa jossain vaiheessa jo alkaa kiinnostamaan institutionaalisiakin osallistujia, jos joskus exitin teen tuolla kulmalla. Ainakin UPM löytyy rajanaapurustosta.
Ja voi kun niitä puliukkoja voisikin noin vaan tilata.
Hyvä kysymys. Pitäisikö tehdä Sahala-menetelmällä jättikokoiset mättäät?
No, viisi puukauppaa on auki ja odotellaan, milloin toteutuvat. Lisäksi ostin hyvin kalliilla strategisesta paikasta 10 ha taimikkoa, johon pitää keksiä rahoitus jostain lähiviikkoina. Keväälle on suunnitelmissa raivaus- ja istutusreissu, jota suunnittelin samalla kun tarkastin myrskytuhot. Kahden päivän kävelemisen tulos oli se, että istuttaa ei tarvitse niin paljon kun kuvittelisi, kun monet paikat ovat metsittyneet tarpeeksi itsestään, ja vastaavasti raivaussahaa voisi heilutella pikkuisen siellä ja täällä hyvin monenlaisissa paikoissa sillä ajatuksella, että metsätilat näyttävät aikanaan nätimmältä kun on poismyynnin aika jossain vaiheessa (hankala tosin sanoa onko sille työlle tosiasiassa maksajaa). Lisäksi pitäisi siirtää pari rakennusta ja rukoilla, että salama tai puliukko polttaisi kolmannen.
Veikkaisin ennemminkin tekosyytä. Pahimmat kunnathan ovat ne joihin Metsäkeskus myönsi luvan alkaa myrskypuiden korjuuseen heti metsänkäyttöilmoituksen teon jälkeen (Kokkola, Kaustinen, Kruunubyy, Pedersöre, Nykaabi, Kristiina, Seinäjoki, Isokyrö ja Lapua). Vimpelissä oli rytissyt jonkin verran, Halsualla vähäsen ja Perhossa ei enää juuri mitään. Ylipäätään autonikkunatutkimusten perusteella (ja omien maiden kävelemisen) perusteella sellaisia isompia tuhoalueita on tosi vähän ja on yksittäisiä puita tai sitten sellaisia puolen hehtaarin rykelmiä sellaisissa paikoissa mihin on päässyt puhaltamaan voimalla pohjoisesta (aukkojen eteläreunat ym.) Näkyi siinä VT 65 ja 66 ajellessakin jotain mutta ei oikein mitään sellaista minkä luulisi laittavan markkinoita tukkoon.
Voisin sanoa paljon metsissä kävelleenä, että enintään 2/3 alhaata lukien kuusta ja siitä ylöspäin mäntyä oli hirviä tai ei. Taimet voisi tilata noilla luvuilla ja sitten soveltaa käytännössä vähän mikropinnanmuotojen ym mukaan ja edellisen kirjoittajan mukaan ilmansuuntien mukaan ja toki sitten sen maalajin mukaan mitä mätästyksessä paljastuu.
Päijät-Hämeessä ei tosiaan taida savimaata juuri enää olla.
En kyllä ymmärrä mitä siellä mäen laella sitten pitäisi kasvattaa, jos männyn syö hirvi ja kuusi kuolee kuivuuteen ja kuusipora syö sen.
Tällainen kirjallisuuslöydös tuli vastaan:
”Turpeen maatuneisuus kasvaa jatkuvasti ojitusalueiden ikääntyessä ja vanhan turpeen hajotessa mikrobiologisesti. Samalla turpeen vedenjohtavuus pienenee ja vedenpidätyskyky kasvaa. Vastaavasti
ojien kuivatusvaikutus vähenee maatumattomiin turpeisiin verrattuna. Mikä merkitys tällä on ojitusalueiden kuivatustarpeelle ja ojituksen toteutustavoille tulevaisuudessa, on vielä osittain arvailujen varassa.
Teoriassa hyvin syvillä ojilla tai edes nykyisin käytetyillä noin 1 m:n syvyisillä sarkaojilla ei pitkälle maatuneessa turpeessa voida merkittävästi alentaa vedenpintaa. Siksi esimerkiksi turvemaiden uudistamisaloilla parempaan lopputulokseen päästään todennäköisesti ojitusmätästysojien kaltaisilla matalilla 10–15 m:n välein sijoitetuilla naveroilla, jotka
nopeasti johdattavat vedet vanhaan ojaverkostoon pois taimien välittömästä lähiympäristöstä.”(Metsätieteen aikakauskirja 2/2013, Sarkkola ym., s. 164)