Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Ostin 10 vuotta sitten entisen kuuselle istutetun turvemaan pellon, jossa jokaisen kuusen ympärillä oli 10 koivua, melkein kun olisivat samasta tyvestä lähteneet. Taimikolla oli ikää silloin jotain 8-10 vuotta ja pituutta siinä ehkä 3-4 metriä.
Toinen henkilö perkasi taimikkoa raivaussahalla ja joutui olemaan varovainen. Minulla oli käytössä vesuri ja katkoin sillä koivuja, jonkun tyvestä, mutta suuren osan jostain metrinkin korkeudelta, eikä välttämättä ihan kaikki menneet kunnolla poikkikaan.
Kohde kevyesti ennakkoraivattiin ja ensiharvennettiin viime talvena. Koivutuppaista ei ollut jälkeäkään jäljellä.
Toki kuusikon hidas sulkeutuminenkin asiaan vaikuttaa, mutta sopisi yhteen Latviasta kerrotun kanssa.
Mikä on sellaisen metsän tuotto, jolle ei tehdä päätehakkuun jälkeen muuta kuin äestys?
(oletuskierto 100 vuotta, energiapuuhakkuita alussa joissa pyritään koivuvaltaisuudesta kuusivaltaisuuteen, oletetaan, että luontaista kuusentainta syntyy)
Harvennushakkuu Pohjois-Karjalassa. 2/3:lla alueesta pilkkoja ja juurenniskavaurioita kohtalaisen reippaasti. Aakkosjärjestyksessä viimeinen yhtiö ilmoittaa, että ei korvaa, koska ei kuulemma ole tarpeeksi. Mhy, jonka jäsenmaksun olen maksanut, ei saa miestään lyllertämään paikalle. Päätän jäsenyyden vuodenvaihteeseen.
Niin, turvallisuus, terveellisyys ja ympäristöasioiden huomioon ottaminen ovat asioita, jotka maksavat. Ja niille tietysti pitäisi löytyä maksaja jostain.
Toistan edelleen aiemmin sanomaani: kaikki Suomen soiden turve pitäisi pikimmiten kaivaa pois ja myydä energiana tai raaka-aineena ulkomaille. Hapen kanssa reagoiva turve tai vedessä lilluva turve on vaarallista, koska siitä voi tulla hiilipäästöjä ja koska siitä liukenee humusta ja ravinteita. Näin ollen parasta hankkiutua siitä eroon ja muuttaa se rahaksi, ja jättää vastaavasti maan alla olevat hiilet ja öljyt rauhaan, kun ne eivät sieltä käsin pilaa maan pinnalla olevia asioita.
Lähimpään 3,5 tuntia, kaukaisimpaan 5,5 tuntia.
Mhy-reviireinä Österbotten, Keskipohja, Suomenselkä, Mänty-Saimaa ja Pohjois-Karjala.
Mitä sillä on väliä, missä ne hirvet ammutaan? Ai niin, seuroilla on tietysti seurakohtaiset reviirit. Eikö kannattaisi tehdä niin, että ammutaan ne kaikki hirvet siellä talven kokoontumisalueilla ihan riippumatta siitä, ovatko ne Möttölän kylässä vai Mönnilän kylässä? 😀
Kysyisin myös, että millä voidaan käytännössä valvoa, että droonilla ei katsota, missä on riistaa? Niitähän nyt saa lennättää vielä aika vapaasti.
Myynnissä reilun 1000 m3 leimikko Pohjois-Pohjanmaalla, josta puolet kangasta ja puolet kuivaa turvemaata, pääosin harvennuksia ja kehityskelvottoman hieskoivikon päätehakkuita. Ei risu- tai muutakaan erityistä ongelmaa, mutta kohteita toki saman tilan eri palstoilla eli hiukan siirtokustannuksia tulee. Muut alueen kuitu- ja energiapuunostajat ovat osoittaneet kiinnostusta, mutta UPM ilmoitti suoraan, ettei tarjoa. Vatsa siis täynnä, luulisin.
Sanoisin, että meillä on ehkä jotain 15-20 metristä raitaa sekapuuna kuusikossa maalajilla joka on jotain väliltä hiesu-hiekkamoreeni. Kuusi siis olisi ehkä raidalle hyvä kirittäjä (ettei tule niin monirunkoisuutta). Voisi myös arvella, että raitaa voisi ehkä aika helpolla lisätä juurrutushormonin kanssa pistokkaista, mutta kokemusta ei kyllä ole.
Sekä raidan että pihlajan osalta tulee mieleen, että mitenkähän nämä mahtaisivat onnistua vuororivein kuusen kanssa istutettuna sillä ajatuksella, että nämä raidat ja/tai pihlajat sitten poistettaisiin esimerkiksi kakkosharvennuksessa.
Joko Anneli muuten on käynyt kuvailemassa siellä Örkkiniityn suunnalla?