Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Tuo Kuitupuunkasvattajan kaliumin määrä on se kalisuolan levitysmäärä, josta on kaliumia puolet, eli sen verran korjausta laskentakaavaan. Eli tavoitteena on 90 kiloa kaliumia per hehtaari ja rehevällä turvemaalla enemmän ja karulla vähemmän.
Sen verran kommenttina, että tuskin sillä turvemaallakaan sitä kaliumia liikaa on, mutta sillä puolella se ei vaan näy, kun mänty sietää kaliumin puutosta paremmin kuin kuusi.
Saatan olla myös väärässä, mutta en ole tavannut koskaan turvemaalla boorinpuutosta. Ei silti, etteikö sitä voisi sielläkin olla.
Itse suosittelen tieverkostoa ja paikkaa näkemättä työvälineeksi pienialaiselle lannoitustyömaalle ämpäriä ja jotain soveltuvia hanskoja ja aineeksi sitä kalisuolaa, koska ei se nyt ihan kauhean montaa ämpärillistä per hehtaari tee. Toki traktorilla on kiva ajella ja letkuja rakennella, mutta en nyt tiedä, että kannattaako ajella vettä suolle.
Lupatulojen laskuhan johtuu siitä, että rakentaminen on kyykännyt muutenkin. Ja jos rakennustarkastajalle ei ole töitä, silloin työn tarjoamisen edellytykset ovat vähentyneet pysyvästi, ja se tarkoittaa normaalimaailmassa jotain, mitä se nähtävästi ei tarkoita kunnan töissä.
Sinänsä hyvä, että kunnalla on monopoli, jonka turvin hintoja voi nostaa, ilman, että tarvitsee irtisanoa. Siis kunnan kannalta, ei ehkä asiakkaan kannalta.
Kertokaahan te, jotka tykkäätte ostella niitä päätehakattavia tiloja, jotka on minusta hirvittävän kalliita, että miten te hahmotatte näissä kannattavuuslaskelmissanne syntyvän laskennallisen verovelan? Onko sillä teille jokin arvo? Itse haluaisin ajatella, että voisi olla, koska jos jostain syystä päättää vaihtaa sijoituslajia ja myydä metsän pois, metsävähennyksen ”takaisinperinnällä” on kuitenkin ikäviäkin puolia. Kannattaako siis ostaa puut puun hinnalla, jäädä verot velkaa valtiolle ja saada maa itselle?
Joskus olen ajatellut niinkin, että voi kun saisi ostettua säädylliseen hintaan juuri hakattua aukonpohjaa, niin ei tarvitsisi maksaa pinta-alaa kohti niin paljon varainsiirtoveroa, jota vastaan ei saa valtiolta oikein mitään palveluita.
Sinänsä toki jos siirtää varat lopulta metsätalousyhtiöön tai tekee exitin yhteismetsän kautta, tätä ongelmaa ei samalla tavalla synny, mikäli olen ymmärtänyt palstan keskustelut oikein.
Menee arvailuksi, mutta yleensähän kaikki murenee lahotessaan, joten miksi hapekkaisiin oloihin jäävä turvekin ei tekisi niin? ja jos siis hajoaa, irtoaa enemmän partikkeleita ja niin edelleen. Toki monissa tilanteissa muutan mielelläni turvetta puuksi.
Voisihan sitä hakea noita selvästi vajauksella olevia hiveniä erillisinä vähän niinkuin maatalouskaupan puutarhapuolelta ja testailla vaikuttaako johonkin. Niiden levitysmäärät eivät kuitenkaan ole isoja joten vaivakaan ei ole suuri.
Korkeaa mangaanipitoisuutta on perinteisesti pidetty osoituksena märkyydestä. Näissä pohjavesivaikutteisissa kangasmetsissä (?) tuntuu tietysti aika hölmöltä.
Tarjosin muutaman hehtaarin ensiharvennusta kolmelle iloiselle rosvolle. Tiestö lähellä, litrakoko pienehköä, tehtaan portille alle 100 km.
Yksi ei tarjonnut, muiden hintataso tasossa 15-16 euroa / m3. Energiapuufirmasta ei ole toistaiseksi kuulunut.
Ajattelen, että tällä hintatasolla saavat jatkaa kasvuaan toistaiseksi.
Mielestäni kolmosella alkavaa varhaisperkaustarjousta ei ole näkynyt moneen vuoteen enää. Ovat aikaisessa vaiheessa tehtyinä sen verran helppoa hommaa, ettei oikein edes viitsisi vieraalla teettää.
No, sinänsä ihan hyvä työntekijöitten kannalta, että saavat lomautukselta päivärahaa. Tässä mielessä aika vastuullisesti toimittu, koska työttömyysvakuutusrahaston piikkiinhän se silloin menee. Periaatteessahan kaikkia sellu ym. tehtaitahan voisi pyörittää vuorotellen tällä menetelmällä.
Heittäkäähän näkemystä siitä, että onko jotain järkevää menetelmää, millä voisi ostaa metsätilan jonkun porukan nimissä? Eli siis voiko ostaa metsätilan ”perustettavan yhteismetsän lukuun”, niinkuin osakeyhtiön kanssa voisi tehdä?
Paljonkohan sellaisessa kontillisessa olisi kiloja?
No sanotaan näin, että lähes kaikki 03- ja 04-kehitysluokan kangasmaat on lannoitettu kertaalleen ja osa 02:sista, jos vaan on ollut tila jossa on ollut tarpeeksi hehtaareja järkevän hintaisen lannoitushankkeen synnyttämiseen.
Turvemailla on sitten lannoiteltu muitakin kehitysluokkia. Mulla on tosiaan kokemus, että turvemaalla tuhka edistää uudistumista todella reilusti, mutta ilmeisesti kaikilla turvemailla näin ei käy, ja tästä aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia tuohon Metsälehden uutiseenkin verraten.
Turvemaan metsänkasvatuksessa on tosiaan riskejä. Olen tähän asti ajatellut, että tuhkalannoitus jollain tavalla pilaisi suon ennallistamiskelpoisuuden, mutta en sitten tiedä onko lopulta niin. Joka tapauksessa sellainen suotutkimus on olemassa, missä on kasvatettu tuhkalannoitettua suota ylitiheänä ja ylimärkänä ja puu on kasvanut siitä huolimatta varsin säädyllisesti.
Tuhkalannoituksen hinta on tosiaan pompannut yhtäkkisesti parisataa euroa tälle vuodelle. Arvauksia syistä vastaanotetaan. Liittyisikö hinnannousu siihen, että eräs perinteisesti irtotuhkaa edullisesti tuottanut suurehko laitos Keski-Suomessa on ollut poissa pelistä (laatu ei ole riittänyt) ja muut tahot ovat nostaneet hintoja?