Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Jos laittaa omat metsät siihen kuntoon, että mitään hakattavaa ei hyvään aikaan ole, ei myöskään osallistu 10 miljoonan kuution hakkuurajoituksiin. Eikö?
Tarkoitan sitä, että aika on ajanut sen ohi, että hyvän metsänhoidon korostamisella pystyttäisiin enää vaikuttamaan asenteisiin, yhteiskunnassa koettuun hyväksyttävyyteen tai sääntelyyn, koska toinen osapuoli on voittanut jo. Esimerkkinä tästä esimerkiksi avohakkuista käyty keskustelu, jossa aukko on paha -näkökanta alkaa jo olemaan voitolla. Toki voimme ajatella asian vain niin, että hyvän metsänhoidon käsite on muuttunut, mutta viime kädessä kyse on kuitenkin nykytietämyksen mukaan taloudellisesta tuotosta luopumisesta.
Niin, puunkasvatus voi olla uskontoa tai laskentoa. Jos puun hinta säilyy tai pysyy, puunkasvatuksella tehdään tiliä. Jos puun hinta yleisellä puumarkkinalla laskee tai joillain kuvioilla ympäristösyistä muuttuu nollaksi, puunkasvatuksella ei kovin hyvää tiliä tehdä.
Annelin viimeinen virke on varmaan ollut periaatteessa järkevä, mutta heittäisin kysymyksen siitä, onko aika ajanut hyvän metsänhoidon korostamisen ohi.
Samoin kysyisin, että jos vierekkäin on rajusti metsäänsä hoitanut ja säästeliäästi metsänsä hoitanut, kumman metsissä on luontoarvoja ja kumman metsiä aletaan ennallistaa – ja kumpi teki puunkasvatuksella tilin.
Meillä Suomessa on pitkä perinne maankäytön korvauksettomille rajoituksille sekä rakentamisessa että muussa maankäytössä. Joku yksityinen ehti 1940-luvulla myydä omakotitontteja Espoosta, joku toinen ei myynyt silloin ja ajatteli myyvänsä myöhemmin, mutta sitten kuntien kaavoitusmonopolin säätäminen ja muuttuneet laintulkinnat estivät hankkeen. Joku vihelteli rahojen kanssa ja joku jäi ilman. Miksi ihmeessä puurahojen kanssa ei kävisi samoin?
Metsäkeskus lähetti kutsun webinaariin, jossa kehotetaan ymmärtämään hirviä. No, hirviparoilla on tietysti aivan hirveetä, jos metsää ei hoideta riistakeskuksen suorittaman ruokintapainotteisen metsänhoitomallin mukaan. Ehkäpä seuraavassa hallituksessa maa- ja metsätalousministeriön johtoon voitaisiinkin valita psykoterapeutti, jotta metsänomistajat oppisivat suhtautumaan hirviin suurella ystävällisyydellä?
Mutta noin vakavasti. Tuolla näyttää olevan paikalla esiintyjiä sekä metsä- että riistakeskuksesta. Uteliaat palstalaiset voisivat kenties osallistua. Ehkä jopa kirjoitella chättiin tai hyvässä lykyssä jopa esittää kysymyksiä – kannattaa ehkä etukäteen varmistella, onko niiden esittämiselle varattu aikaa.
——–
Ymmärrä hirviä, vähennä vahinkoja ja hoida metsääsi kestävästi -webinaari metsänomistajille
Aika: 3.2.2026 klo 17:30 – 19:00, Teams-webinaari.
Tervetuloa mukaan Sorkkia sekametsissä -hankkeen Ymmärrä hirviä, vähennä vahinkoja ja hoida metsää kestävästi – webinaariin.
En ole jaksanut lukea RED III-direktiiviä tai Kestävyyslakia kokonaan. Mutta että tosiaan vaan kävi mieleen, että jos ei voi korjata biomassaa poltettavaksi energiapuuna
-tammikuun 2008 jälkeen ensiojitetulta (huomaa takautuva säätäminen) turvemaalta
-nummelta
-herkältä maaperältä
-jos alueelta korjataan kantoja ja juuria
-ellei uudisteta
-jos ei noudateta ”vihreitä” hakkuumenetemiä
muuta kuin alle 7,5 kW laitoksille, niin saatetaan kuitenkin olla jännän äärellä.
Ja tähän säätelyyn sisältyy sitten suuri joukko tulkinnanvaraisuuksia esimerkiksi siitä mikä katsotaan ojitukseksi tai uudistamiseksi ja toisaalta erinäisiä ongelmia datan laadun suhteen, koska eihän meillä kukaan tiedä luotettavasti ja kattavasti mitkä paikat on ojitettu minäkin vuonna tai mitkä ovat aarniometsää tai jotain tiettyä maaperää ja niin edelleen.
Eli kysymys kuuluu edelleen: RED III-direktiivi koskee polttoaineiden kestävyyttä. Koska puuteollisuuden sivutuotteiden energiakäyttö on merkittävää ja rahanarvoista toimintaa, yritän kysyä:
– onko olemassa riski siitä, että RED III-direktiivin kiristys vaikuttaa myös tämän sivutuotemarkkinan kautta myös sahoihin ja kolmeen iloiseen rosvoon.
– onko olemassa riski siitä, että uudistamisvaateineen ja hyvän metsänhoidon vaateineen biomassan kestävyyssääntelystä tosiasiassa alkaa vähitellen muodostua keittiönoven kautta uusi metsälaki kansallisen metsälain tilalle?
Mehtäukko, haluaisin kuulla mielellään väitteellesi perustelut. Ilman perusteluja ajattelen, että sinulla on vanhan sanonnan mukaan uskonto kymppi ja laskento nelonen.
Jos ostaa 20 eurolla ja myy 3 vuoden päästä 35 eurolla, tekee nähdäkseni ihan hyvän voiton.
Jos ostaa metsää, jossa tukki maksaa 80 euroa ja kuitupuu 30 euroa, ja puun hinta laskee vaikka tukki 70 euroon ja kuitu 15 euroon, metsä saa kasvaa hyvin hyvin monta vuotta ennen kun hinnanalenema on kuitattu. Ja sillä aikaa minulla on pihistelemällä tuotettu taimikko tai risumetsä jo olemassa.
Onko kukaan tehnyt metsätalouden nimissä salaojia minnekään?
Joskus jossain Metsäkeskuksen koulutuksessa laitoin chättiin viestin, että jos halutaan matalampia ojia, niin miksi ihmeessä sitten ojituksen tukemisessa on hehtaarikohtainen maksimimäärä minkä ojaa saa tehdä. Jos halutaan matalampia ojia, sitten niitä pitää yksinkertaisesti tehdä enemmän, jotta kuivavara saadaan riittäväksi.
No, tämä tukipolitiikka tietysti sittemmin muuttui, toivottavasti ei johtunut tuosta kommentista 😀
Itse tosiaan sanoisin, että tosiaan toimisin tämän hetken ”ilmastossa” näin, jos ylipäätään uskoisin metsätalouden tulevaisuuteen:
1) kaikki ohutturpeiset turvemaametsät ja rajatapaukset: -> päätehakkuu mihin hintaan hyvänsä ja kunnon maanmöyrintä Sahalan tapaan niin ettei kukaan enää tiedä, onko se turvemaata vai ei
2) turvekerros 40-70 cm ja maatuminen kesken -> tuhkalannoitus, kunnostusojitus ja harsintahakkuu, jossa poistetaan huonokuntoisimmat ja kalleimmat puut (oletus on, että turvekerros puolittuu hajotessaan ja kuivuessaan, jolloin nykyisestä pintakasvillisuudesta riippumatta suo on muutettavissa metsämaaksi).
Kertokaahan muuten yksi juttu. Nyt esimerkiksi Laania on julkaissut tiedotteen, jossa kieltäydytään korjaamasta biomassaa turvemaalta poltettavaksi – toisin sanoen siis energiapuuta. Miten tämä kyseinen EU-säädös mahtaa vaikuttaa sivutuotemarkkinaan, eli kun sahausjätettä ja osia sellutehtaan aineksista käytetään energiatuotantoon joko a) yhtiön omilla laitoksilla tai b) myydään ulos, niin onko myös tämä kestävyysohjauksen piirissä? Havahtuvatko jatkossa myös sahat ja kolme iloista rosvoa siihen, että turvemaan puunkorjuu ei ole enää kannattavaa, kun sieltä tulevaa biomassaa ei saa käyttää energiaksi?
Jallukola voisi laitella kuvia taimikosta palstan kellari- ja vinttiporukan armottomaan mutta ajoittain myös osaavaan analyysiin.
Boorikin on vaarallista, jos sitä ei tarvita. Niin että hyvä että menee analyysiin. Kerro sitten kun tulokset tulevat, niin mekin opitaan jotain.
Tämä viestiketju ja keskustelu tässä on erittäin hyvää ja tärkeää.
Toivottavasti siihen tulee myös lisää lukuja ja lisää tietoja sieltä mistä niitä nyt sattuu löytymään.
Tein syksyllä puukauppaa ja myin pois noin 15 % puustosta rahassa mitattuna. Olen jo 2024-2025 laittanut matalaksi jopa joitakin kuitupuukuvioita, jotka olen ostanut tilakaupan yhteydessä noin 15-20 euroa/kuutio ja jotka laitoin pari vuotta myöhemmin nurin hintaan 35 eur/m3. Jos Venäjä ei palaa puumarkkinoille ja jos toukokuulla on hyvä puunhinta, taidan jatkaa samalla linjalla. Kun rahat on irrotettu maasta, maan omistamiseen ei enää sisälly taloudellista riskiä.
Onko se metsävaratiedon mielestä turve- vai kivennäismaa?
Sanotaan näin, että turvemaan omistamiseen liittyy poliittisia riskejä, ja näin ollen voisi olla parempi laittaa mahd pian nurin ja sitten joku sellainen ”Kurjen” tai ”Sahalan kartanon” tyylinen muokkaus, mikä nostaa kivennäismaan pintaan niin, että ilmakuvissa varmasti näkyy.
Anteeksi inhorealismini ja hysteerisyyteni.