Kilpailulainsäädäntö on ylipäätään aika lailla EU:sta peräisin ja sen pääpaino on enemmänkin myymisessä kuin ostamisessa. Tämä näkyy myös esimerkiksi maapolitiikassa ja vähittäiskaupan sisäänoston nykytilassa. Lähtökohta on aika lailla se, että kilpailuvirastolla on toimivalta ja intressi toimia vain niissä asioissa, joissa sille on se nimenomaisesti annettu.

Odottelen jännityksellä, miten tulevat oikeudenkäynnit aiheesta etenevät. Perusongelma on juuri se, että vahingonkärsijällä on lähes aina todistustaakka siitä, miten paljon ja millaista vahinkoa on kärsinyt ja siitä, että hänen kärsimällään vahingolla on asianmukainen syy-yhteys niihin toimiin, joita vahingon aiheuttaja on tehnyt.

Ennen kun keskustelu kääntyy hirvivahinkoihin, niin kannattaa muistaa, että eläimethän ovat siis juridiikan kannalta esineitä, joiden pahoista teoista vastaa niiden omistaja, ja tässä tapauksessa omistajaa ei taida löytyä. Ainoa poikkeus taitaisi olla, jos hirvet opettelisivat tekemään jotain ihmisille vaarallisia terrori-iskuja. Silloin saattaisi jokin järjestö tms. ilmoittautua omistajaksi.