Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Metso-kohdekaan ei tulekaan kyseeseen, koska kuvion keskellä on pikku mökki.
Jäätieprojektiksi varmaankin jää. Jos sen koko kilometrin joutuisi tekemään jäätietä, niin puut taitaisivat jäädä pystyyn. Realistista varmaan olisi se 50 metrin matka jäädyttää esim. 80 senttiselle jäälle. Taulukoiden mukaan se kestäisi 31 tonnia. Saareen saisi ajettua isonkin moton. Ajo sitten pienellä ajokoneella tai vaikka maataloustraktorilla. Ihmeenä pitäisin, jos pidemmän osuuden ajo ei onnistuisi sitä rantaviivaa seuraillen. Mutta tiedä näistä.
Jäätien tekeminen olisi mahdollista, mutta välimatkan johdosta kun ei itse siihen pystyisi osallistumaan eikä oikein tunne ketään lähistöltäkään, niin homman organisointi olisi jonkinlainen projekti. Minun järjen mukaan moto eikä ajokonekaan oikein pysty uppoamaan jos veden syvyys on metri ja jäätä jos saisi syvimmän kohdan päälle vaikka 70 cm. Ja alla siis kova pohja. Kohde on Pohjois-Savossa ja niillä korkeuksilla vielä keskimäärin on jonkunlaisia talvia. Ja se varsinainen vahvemman jään tarve koskee vain sitä 50 metriä. Sen pidemmän rantavesitaipaleenhan periaatteessa ajaisi kesälläkin:) En sitten tiedä miten metsäyhtiöt ja urakoitsijat suhtautuvat tällaisiin suunnitelmiin kun eivät taida olla ihan heidän vakiokäytäntöjen mukaisia. Kohde on vasta ostoneuvottelujen alla, minkä takia en ole vielä yhtiöiltä kysellyt.
Timppa, ponttoonikuljetus joo, mutta saaren rannat ovat melko matalia ja ympäröivät vesialueet kivikkoisia. Lisäksi kyseessä on keskisuuri järvi. Isoilla järvillähän metsäfirmat käsittääkseni tekevät kesähakkuita säännöllisin väliajoin. Mutta tuo Metso-kohde oli erittäin mielenkiintoinen ajatus, täytyy selvitellä.
Jollain haulla pomppasi esiin tällainen vanhempi keskustelu. Lukematta ihan koko ketjua kommentoisin, että hakkuun jälkeinen uudistamisvelvoite ei täyty vähillä taimimäärillä. Havupuilla raja taitaa olla 1500 tainta hehtaarille. Suomessa lainsäädäntö ja koko valtiollinen metsäkoneisto (kemerat, tapion hyvän metsänhoitotavan suositukset jne jne) on viritetty palvelemaan selluteollisuuden tarpeita. Tällä turvataan sellutehtaiden puuhuolto. Sinänsä tätä turvaa myös markkinatalous. Jos alettaisiin tuottamaan pelkkää tukkia, niin taitaisi mennä sekaisin koko ala. Koneisto vaatii, että isossa kuvassa kuitua ja tukkia syntyy suunnilleen jossain tietyssä suhteessa. Jos tavoiteltaisiin pelkkää tukkia, vaaditut taimimäärät lienevät aivan liioiteltuja. Ainakin jos oksaisuuslaatu pystyttäisiin pitämään ok:na jalostuksen avulla.
Täydennyksenä vielä, että siemenen luonnollisesti tulee olla parasta mahdollista siemenviljelyssiementä. Toiseksi minä pyrkisin mieluummin tekemään taimista vahvajuurisia ja tanakoita pituuskasvun kustannuksella. Taimitarhataimet ovat turhan ”heinämäisiä”. Kolmantena täydennyksenä vielä tuon Rikalan kirjan lukemisen jälkeen tulee pakosti fiilis, että antaapa olla, liian vaikeaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on luonnonpuista, joiden taimet selviävät luonnossa itsestäänkin.
Keskustelun aloituksessa olisi hyvä linkittää alkuperäiseen juttuun tai muutoin taustoittaa. Itselläni menossa pienimuotoinen kokeilu rauduskoivun ja kuusen taimien kasvattamiseksi. Homman kannattavuus riippuu hyvin monesta tekijästä. Kasvihuone antaa tietenkin kasvukaudelle lisäpituutta. Itsellä sellaista ei ole ollut käytössä. Luulen, että toinen iso hyöty kasvihuoneesta on rikkaruohojen torjunnassa. Ilman suojaa taimilaatikot rikkaruohottuvat tehokkaasti ja itävä siemen tai taimenalku joutuu ensi töikseen taistelemaan rikkaruohoja vastaan. Etenkin koivun osalta pieniä taimia on vaikea erottaa joistakin rikoista ja kitkeminen on hankalaa. Kasvatuspaikalla on paljon merkitystä. Auringon tulee tietenkin paistaa. Hallantorjunnassa sijainti ison vesistön rannalla on iso etu. Kastelun suhteen sijainti luonnonveden äärellä on melkeinpä välttämättömyys. Kastelu kannattaa automatisoida. Automatisointi ei ole vaikea ja kallis harjoitus. Esim Gardenalla on hyviä järjestelmiä. Itämisvaiheessa kastelu on erilaista kuin taimivaiheessa (frekvenssi, pisarakoko, veden määrä kerralla). Lannoittamisenkin varmaan voisi automatisoida, mutta se ei enää ole iso työ manuaalisestikaan peruskasteluun verrattuna. Puulajeilla on paljon eroa. Kuusi on helpoin, koivu vaikein.
Omalla kohdalla näyttäisi, että melko pienillä kustannuksilla ja vaivannäöllä saa ”ihan hyvän määrän” taimia talvisäilöttäväksi. Minulla oli kokeiluun lähdettäessä paikka vesistön rannalla ynnä vanhastaan vesiautomaatti joka saa virran akullisesta aurinkosähköjärjestelmästä. Ostin keväällä käytettyjä Plantek 84 kennoja hintaan 1€/kpl. Siemeniin käytin n. 200 euroa, mutta niitä sitten riittääkin hamaan tulevaisuuteen. Kekkilän Professional turvealustaa ostin neljä 320l säkkiä, maksoivat 80€. Vajaa kaksi säkkiä meni nyt kasvamassa olevaan n. 50 kennoon. Kasvatus jatkuu ensi vuonna. Ensi vuodeksi laitan isohkon kasvihuoneen, jossa uudet taimet saavat olla kylvöstä noin heinäkuuhun asti, eli siihen saakka kun ns. herkimmät vaiheet on ohi. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin ensi vuonna noin 10.000 tainta pitäisi saada kasvatettua kasvihuoneessa ja tämän vuoden istutukset jatkavat kasvuaan ulkokentällä. Tarkoitus on, että vain lannoitus on manuaalista.
Kokeilu on ollut ihan mielenkiintoinen. Sain vasta kesäkuussa käsiini Risto Rikalan kirjan ”Metsätaimien paakkutaimien kasvatusopas”. Sen luettuani olisin tehnyt monta asiaa toisin. Mutta ensi vuonna sitten viisaampana 🙂
Tuli hankittua Plantek84 kennostoja, halvalla. Samoin tilasin Metsä Forelialta siementä. Kokeilu siis alkakoot. Kuusta ja rauduskoivua meinasin kokeilla. Mitään muovihuonetta en ole ehtinyt pykäämään. Aloitan siis ihan ulkosalla lisäämällä sopivaa kasvualustaa kennoon ja siementä perään. Kuuselle 1-2, koivulle 3-4 per kenno. Kastelu- ja lannoitus sitten tilanteen mukaan. Kennot olivat käytännössä ilmaisia ja niin oli siemenetkin. 100 grammaan menee pirunmoinen määrä itäviä siemeniä. Tuosta lannoituksesta en osaa olla huolissani. Minun mielestä on pelkästään hyvä, etteivät kasva liian pitkiksi ja liian nopeasti. Parempi, että kasvattavat kunnon juuriston varren kustannuksella. Toki ravinteitahan se tarvitsee juurtenkin kasvatus 🙂
